Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

maanantai 28. syyskuuta 2020

Rakkautta - ja anarkiaa - koleran, eikun koronan aikaan 2020. 100 %

Tämän uuden normaalin vuoden Rakkautta ja anarkiaa leffavalintani sivalsivat genrejä /aihepiirejä: kauhu, kumma, yliluonnollinen, naiskuva, shamanismi, satu, angst, rikoskomedia, höpöttely, 20-luku, Berliini, Australian desperaadot, hyväntuulinen panseksuaalisuus ja ihmisoikeudet. 

Aikamoista taiteilua ja soutamista elokuvien valinta, lukujärjestyksen tekeminen. Ensimmäisinä ne, jotka eivät tule jakeluun, ja ne, jotka haluaa nähdä heti. Osaa kotomaisia ajattelin katsoa myöh cinema Orionissa, jos tulevat Q&A kera. Toisaalta Bio Rex ja Kino Regina tilavimmat.

Rakkautta ja anarkiaa pikakirjoituksella pikatuomiot, pikahuomiot ja pikahurmiot, ja trailerit. 15 elokuvaa 8 päivänä Rakkautta ja anarkiaa festareilla 2020. Eli päiväni, ehtooni murmelina käynnistyi vanhoin, ja uusin kujein, toki joka ilta uudet elokuvat, tänään näin muuten päivänvalon. Ensi viikolla ennakossa Tove ja Finnkinon femmalla leffaan päivät. Ja neljä näytelmää. Ei mitenkään paha sarja viime päivinä ja viikkoina nähtynä elokuvia, elokuvateatterissa, valkokankaalta... 



Ennen festaria: Seuraavaksi jännittää kuukauden päästä Rakkautta ja anarkiaa festarit, jotka pitävät sisällään Season Film Festivalin, joka peruttiin viime maaliskuulta - koronan takia. Jos eläimiä kunnioitettaisiin, niin elokuvafestivaaleja vieraineen ei peruta eikä teattereita suljeta. Jännittää, saako lippuja sinne minne haluaa, kun teatterikausikin on menossa, ihan Lahtea ja Turkua myöten, Hgistä nyt puhumattakaan. Toivottavasti ihmiset käyttävät kasvomaskia ja käsidesiä, eivätkä tee turhia ulkomaanmatkoja. Että kulttuuri säilyisi. Elävä musiikki, esitykset. Rakkautta ja anarkiaa festarit julkisti uuden syleilevän julisteen, ja ohjelmistossa nähdään ainaki peruuntuneilta Season festivaaleilta tää nti Fisherin elokuva. Tuona aikana syyskuussa on myös teattereissa kova kuhina päällä Hki-Turku -akselilla ja aikatauluja saakin sovitella. Ankara säätäminen Rakkautta ja anarkiaa aikatauluilla. Koska paikkoja on normaalia vähemmän tämän meille aiheutetun ja tartutetun koronan takia, niin osalla elokuvia on näytöksiä useampana päivänä, näytöksiä aamusta iltaan, ei tosin kaikille. Yksi elokuva näkyy jo Espoo cinessä. Rakkautta ja anarkiaa lipunmyynti todellakin alkoi, ja sujuvasti täyttyy kalenteri, tyhjenee pörsi, mutta kauaskantoisesti och korona-aikana, mitä luksusta! Vaikka samalla jaksolla useata näytelmää tiiraamaan, myös Hgin ulkopuolelle.

Rakkautta ja anarkiaa, Espoo Ciné, Night Visions, KAVI, korttelikinot #elokuvavuoteni2020:


Rakkautta ja anarkiaa 2020


Yksi 100% Rakkautta ja anarkiaa aineksia sisältävä leffa on TRUE HISTORY OF THE KELLY GANG 21.9. ja 26.9.

Illan viimeinen vaan ei hitain THE TRUE HISTORY OF THE KELLY GANG. Tämä se on Rakkautta ja anarkiaa -elokuva jota haluaa juhlistaa monenväristä lippua heiluttaen, mekossa ja kajalissa, ja tanssia henkistä jitterburgia barrikaadeilla!

George MacKay valmiina, IMDb


Miksikö, koska: Hyvin nuori POIKA Ned Kelly ( Orlando Schwerdt ) varsinainen löytö lapsinäyttelijäksi, hän on puhdas, impivaaralainen ja duudsoni. 

Aikuinen MIES Ned Kelly ( George MacKay ) rujo, herkkä, ristiriitainen, raivoisa, epävarma ja punk tuossa Ian Dury-kampauksessaan ja goottimekossaan. 

Haluan heti BD:n! Näin tämän peräti kaksi kertaa, ensin 21.09. ja sitten 26.09. WHS Teatteri Unionissa, koska siinä korttelikinossa on niin hiento vibat, ja koska se oli viimeisin esitys siellä rakkautta ja anarkiaa festareilta, ja koska teatterimenoni peruuntui. 

Ohjaus: Justin Kurzel

Tähtinä: George MacKay, Essie Davis, Nicholas Hoult, Orlando Schwerdt, Thomasin McKenzie, Charlie Hunnam & Russell Crowe.

🧷🧷🧷🧷🧷 

Russell Crowe on oikein pirteässä vedossa, Essie Davis rähjäisempi kuin Nti Fisherinä.

Olisin kaivannut Nick Caven cameota, mutta onneksi poikansa paikkasi. Ei siksi, että julkimon (!) poika, vaan kun teemana oli perhe, suku, klaani, isä ja pojat, ylpeät pojat, sons of Sieve, ja kun Nick Cave nyt vaan liittyy australialaiseen länkkäriin, ja maanpintaan. 

Parhaimmat lopputekstit! evö. Erityisen kuuma on kohtaus jossa Nicholas Hoult on sohvalla pelkät sukat jalassa George Mackay vierellä, herkässä kynttilän loisteessa, mutta kieroontuneessa tunnelmassa. Earl Cave näyttää hyvältä myös mekossa. TRUE HISTORY OF THE KELLY GANG kerroksia Rakkautta ja anarkiaa festareilla.

Earl Cave mekossa, IMDb

Näin tän ny toistamiseen kun teatteri peruuntuikin. Tällä kerralla kun Dan ojentaa pihalla kylpysoikossa (jonka alla palaa tuli) kellivälle veljelleen Nedille kauniin sinisen mekon, on siinä jotain samaa kuin kohtaus jossa Ed Wood ts Glen saa angorapuseron...


🧷🧷🧷🧷🧷 

Leffa joka on niin punk, että pitihän näyttelijöiden pistää pystyyn punk-poppoo. Tätä olisi kuunnellut enemmänkin. Ostan myös kotiin, valkokankaalta näin kahesti koska onhan tämä nyt, saatana, hienoa: TRUE HISTORY OF THE KELLY GANG, FLESHLIGHT - Everywhere:

 

Tässä leffan haastateluita ja trailereita, tiisereitä ja muuta nannaa: 



Hauska haastattelu #truehistoryoftheKellyGang, jossa tyypit puhuu englantia, ja silti se on tekstitetty englanniksi, kuten leffakin. Pelkäsivätkö, etteivät ameriikkalaiset tunnista englantia kun sitä puhuu australialaisella ja irlantilaisella aksentilla?

 

Miten tällaisissa hulluissa, rankoissa, hauskoissa ja täysillä 100 elokuvissa hoidetaan kuvaukset seksuaalisissa kohtauksissa, nykyaikana? 



------------------------------------------------------------------------------------------------------

26.09. Myös THIS IS NOT BERLIN on 100% Rakkautta ja anarkiaa, vuoden 1986 post punkissa hekumassa nuorten dandyjen, avantgardetaiteilijoiden, futuristien, homojen, vapaiden sielujen taistosta homofobisessa jalkapallo- ja machokulttuurissa Meksikossa. Leffa alussa proustaili koulupoikien fight clubilla, sitten Proustin lainalla. 


Vihdoinkin valkokankaalla mustaa kynsilakkaa ja kajalia festivaalien kauneimpien miesten kasvoilla! Olemme punkin jälkeisessä luovassa tilassa, performanssia.


On käsitetaidetta, uutta musiikkia, omia klubeja, oma yhteisö joka pukeutuu ja tuntee miten itse haluaa, ja nauttii, rakastaa ketä haluaa, kaikkea, ja haastaa vanhoillisen taiteen, jättää sen museoon. Samalla asuu ahdasmielisessä machokulttuurissa jossa on hyvin kapia miehen rooli. 


Erityisesti Mauro Sánchez Navarro tekee huikean roolin, jossa on Die Ärtzten Bela B:tä ja Bauhausien Daniel Ashia, onnistuen vuoteen 1986 sijoittuvan elokuvan friikkigalleriassa. Alajuonteena jalkapallon homofobia. Todella Rakkautta ja anarkiaa.

Ja tämä musiikki:


Ohjaus: Hari Sama, ja ainahan on ihanaa, kun ohjaaja kirjoittaa itsensä tarinaan, tämä on hänen oma, subjektiivinen, ja haikea versionsa, näkökulmansa, ohjaaja näyttelee myös elokuvassa vanhempaa polvea, jonka ainoa kapinallinen on. 

Näyttelijät: Xabiani Ponce de León, José Antonio Toledano, Mauro Sanchez Navarro, 
tässä raileri:



---------------------------------------------------------------

Mutta mistä trakkaus alkoi?

Rakkautta ja anarkiaa alkoi minulle vasta 19.09. vahvoilla naistarinoilla. WHS Teatteri Union oli sopiva paikka aloittaa. Leffana oli miltei musikaali, piirretty The Shaman Sorceress, päähenkilönä shamaani yksinhuoltaja nainen, jonka tytär piirsi, mutta poika hihhuloi.

On todella surullista nähdä miten shamanismi, alkuperäinen uskonto ja perintö, traditio halutaan tuhota. Animaation lauluihin on satsattu aikaa. Tosin eroaa etelä-korealaisesta alkuperäistarinasta, novellista. Kai.

Raileri:




Seuraavana valkokankaalla 19.9. oli kauhuelokuva SAINT MAUD, jota odotin kauan, pitkään. Alussa oli rumat värit kuten Bergmanin käärmeenmunassa. Tämä on 113. tänä vuonna 2020 näkemäni naisen ohjaama elokuva. #52filmsbywomen 



A24-laatua. Naisen ohjaama kauhuelokuva, jonka pelottava raileri on tullut tutuksi valkokankaalta, elokuvateattereissa, mukana myös haastatteluita:


 
 


19.9. Suoraan pyhän Maudin tunnelmasta, jossa nuori nainen hoitaa sairasta vanhempaa naista tähän saksalaiseen kauhuun ja kummaan, jossa sama alkuasetelma eli elokuvaan SLEEP, alkuperäiseltä nimeltään SCHLAF. Tässä raileri: 


-----------------------------

Jesus tulee, oletko valmis. Hyvinkö rullaa tämä rikoskomedia. On sitä pitkään odotettu, mutta nyt purppuraan pukeutuva suosikkikeilapalloansa lipova kaataja on päässyt vankilasta. JESUS ROLLS ja  Rakkautta ja anarkiaa 20.9. 

 

------------------------------------------------------

Aivan kuin Rigoberta Menchú olis piipahtamassa elokuvan LA LLORONA koskettavassa oikeussalikohtauksessa jossa alkuperäiskansan naiset kertovat diktaattorin tekemästä kansanmurhasän kidutuksista, r/iskauksista, kotien poltosta. Ja ääliöt elokuvasalissa rapistelevat karkkipussejaan. 20.09. 

ja raileri:

 

-------------------------------------------

Olemme edenneet jo tiistaihin 22.9. Rakkautta ja anarkiaa: viikon inhoin moukka-palkinto menee Shia LaBeoufin kirjoittamalle ja näyttelemälle väkivaltaiselle addiktille isähahmolle, joka nöyryyttävästi ns huolehtii pojastaan Otisista, joka on lapsinäyttelijä - kuten Shiakin oli. HONEY BOY. Hyytävä roolityö. Kun olet katkolla, niin ei kaikkien tarvitse kutoa, siellä voi käsikirjoittaa tämän leffan, kuten Shia teki. Noah Jupe vallattomine kiharoineen muistuttaa Shiaa, kun hän näytteli Charlien enkeleissä pienenä. Katharsista, syyttelyä, anteeksiantoa tärkeämpi elokuva. 


Rodeoklovnin kyyneleitä ja maskaraa julisteessa tihkuva leffa HONEY BOY oli 114. naisen ohjaama elokuva, jonka näin tänä vuonna 2020. Kun olen nähnyt kaikkiaan 385 elokuvaa tänä vuonna, niin valkokankaalla, vhs:ltä, suoratoistolta, dvd:ltä kuin tv:stäkin. Tilastot kertovat. Minä katson. 

traileri:
 







----------------------------------------------------------------------

22.9. Seuraavaksi A YEAR FULL OF DRAMA, joka liippaa itseä läheltä, olenhan teatteribloggaaja, ja näen nykyään yli 100 esitystä pär vuosi. Tämän dokun eli ihmiskokeen päähenkilö on nainen, joka ei ole koskaan käyny teatterissa, ja joutuu bloggaamaan esityksistä.

Harvinaista kyllä, koronan aikaan oli mm tämä tekijävierailu:

Päähenkilö Alissija & ohjaaja Marta Pulk Q&A Rakkautta ja anarkiaa festareilla eilen 22.9. Kino Engelissä. Tarkennuksena: Alissija ei ollut ennen tätä projektia käynyt teatterissa kuin koulusta, ei aikuisena. Viron teatterielämä avautuu ristiriitaisena, se on suosituin taidemuoto.

Tämä on 115. näkemäni naisen ohjaama elokuva tänä vuonna 2020.

Onko Alissijan tarina Tuhkimon tarina? Miksi taiteilijoiden ajatellaan tulevan vain taiteilijasuvusta eikä tavallisista lähtökohdista, duunariperheistä, pikkukaupungeista? THE YEAR FULL OF DRAMA leffan ohjaaja Marta Pulk eilen Rakkautta ja anarkiaa festareilla Q&A 22.09.2020. Kuinka totta dokumentin on oltava, The Year full of draman ohjaaja Pulk Kino Engelissä.





Haastattelut instragramistani:

 
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

THE YEAR FULL OF DRAMA at Kino Engel 22.9 Q&A Rakkautta ja anarkiaa festareilla vas. Alissija ja ohjaaja Marta Pulk. Seuraavaksi A YEAR FULL OF DRAMA, joka liippaa itseä läheltä, olenhan teatteribloggaaja, ja näen nykyään yli 100 esitystä pär vuosi. Tämän dokun eli ihmiskokeen päähenkilö on nainen, joka ei ole koskaan käyny teatterissa, ja joutuu bloggaamaan esityksistä. Tämä on 115. näkemäni naisen ohjaama elokuva tänä vuonna 2020. #52filmsbywomen #LoveAndAnarchy #rakkauttajaanarkiaa #cinema @helsinkifilmfestival #cinema #theyearfullofdramaMovie #theyearfullofdrama #movie #elokuvat #leffa #elokuvavuoteni2020 #52filmsbywomenin2020 #helsinkifilmfestival #helsinkifilmfestival2020 #rakkauttajaanarkiaa2020. Onko Alissijan tarina Tuhkimon tarina? Miksi taiteilijoiden ajatellaan tulevan vain taiteilijasuvusta eikä tavallisista lähtökohdista, duunariperheistä, pikkukaupungeista? THE YEAR FULL OF DRAMA leffan ohjaaja Marta Pulk eilen Rakkautta ja anarkiaa festareilla Q&A 22.09.2020. Kuinka totta dokumentin on oltava, The Year full of draman ohjaaja Pulk eilen Kino Engelissä #theyearfullofdrama.

Henkilön Satu Ylavaara (@popkulttuuria) jakama julkaisu

samat haastattelu myös twitteristäni:


------------------------------------

R&A 23.9: Ihastuttavan yksityisetsivän ja miestennielijän Phryne Fisherin pitkä elokuva oli jännitystä, romanssia, kuumia tilanteita, feminismiä ja suurilta osin sijoittui Palestiinaan. Värit oli kirkkaammat, puvut entistä huumaavimnat ja Jackillä oli uusi hattu...

Elokuva, ja hamo jota voi rakastaa, niin monesta syystä, pinnallisesta ja syvällisestä.

Ikoninen, ironinen Essie Davis


Rakkautta ja anarkiaa festarit ovat olleet tätä uutta normaalia, turvavälin kera, paikkoja esityksiin on vähennetty roimasti, kilpailu kovempi lipuista, säännöt ovat selkeät. Minulta jäi, ja jää jotain näkemättä, mutt kotimaiset sitten tekijävieraiden kera tuonnempana ripoteltuna.


Aikalailla on pitäny jongleerata - koska teatteria on ollut Lahtea myöten, osa näytelmien esityksistä peruttu: siinä on tullut vapaata aikaa elokuvien väliin. Ei kuitenkaan tunnu, että puolimarathon tai ees via dolorosa. Osaltaan tosin suunnistus ja taikavarvun käyttö valinnoissa.

Mutta kyllä tämäkin elokuva löytää paikkansa hyllystäni:

Miss Fisher and the Crypt of Tears  ( 2020 )

raileri:
  
 


 Ah.

Yksi odotetuimmissa leffoista oli tietenki Neiti Fisherin uusi elokuva:


---------------------------------------------------------

Rakkautta ja anarkiaa 25.09.2020 vuorossa kumma, kaunis, eteerinen ja järkyttävä SANCTORUM. Sanctorumissa köyhät alkup.kansan edustajat pakotetaan keräämään omasta maasta pelkästään ruohoa. He puhuvat omaa kieltään, kun kiväärimiehet, pomot, rahankerääjät, korruptoituneet poliisit konkistadoorien kieltä, espanjaa. Dokumentin oloisessa elokuvassa kylän amatöörinäyttelijöitä. He ovat yhtä aikaa hyvin aitoja ja epäaitoja, kameran edessä luonnollisia ja vaivautuneita. Koska he eivät naura. 


Dokun lisäksi on huumaavia luonnonkuvia, sumuista sademetsää, aavemaisia naavoja, sammaloituneita raunioita. Hurja äänimaailma, ja realismi yhdessä oudon tunnelman kanssa. Kylmäävä kohtaus, jossa köyhiä murhataan samannäköisen hiekkakuopan lähellä kuin Orangin kylässä, Pellossa.

Toivoisin jokaisen amerikkalaisen ällötyksen, joka jatkuvasti pössyttelee turhaan, televisiossa, ja kotona, niin tietävän mistä hänen huumeensa tulevat, ja kuinka paljon se vaatii ihmishenkiä. Ellei sitten itse kasvata.

raileri Vimeosta:

SANCTORUM - Trailer from Pluto Film on Vimeo.


-------------------------------------

R&A 25.9. RADIOACTIVE oli päivän toinen R&A. Suuri sankarini! Marie Curie oli nuorenakin rohkea kapinallinen, ruuvasi huonekalut kattoon. Jekkuna. Leffassa oli museosta tuttua krääsää joita myytiin radiumin nimellä. Voimaannuttava Badass... 

raileri: 


-------------------------------

R&A 26.9. Taas uusi päivä - Rakkautta ja anarkiaa: Seuraavana elokuvana odotettu uusi Pinokkio. Rakkautta ja anarkiaa -viikkojen loppu häämöttää.... Nämä on henkisiä käpyjä talven varalle. PINOCCHIO. Kaunein Pinokkion tarina sitten Saksikäsi-Edwardin! Sinivihreäsävy, aluksi kiltti, groteski, goottilainen, rappioromanttinen rokokoo. Jo alussa nukketeatterin sisäänheittäjä huutaa megafoniin megalomaanisesta esityksestä - ja hänellä on valtava - ja kaunis nenä. Eli valehtelee?

Olimmeko 20-luvulla vai 1700-luvulla, köyhälle se on sama asia. Enää ei käsityöntekijälle, taiteilijalle, puunkaivertaja Gepettolle makseta työstä, enää ei korjata huonekaluja. Ihme viittaus - apinamaiseen oikeuteen joka pistää poseen viattomat. Ja jalokivivarkaat päästää kadulle.

Viattoman Pinokkion matka muistuttaa PAINTED BIRD -leffan matkaa vastaavaa, jonka näin vuosi sitten Night Visions festareilla, mutta tämä ei ole niin väkivaltainen eikä graafinen. Huonosti naisten ja tyttöjen rooleja, paitsi sinikeiju ja etanas. Matteo Garrone: PINOCCHIO, 2019:

PINOCCHIO Teaser from AscotElite on Vimeo.


-----------------------------

R&A 26.09. Ja sitten hyppy tuntemattomaan tai perin juurin tuttuun elokuvasuosikkiini Manaaja, jossa on kaikki. R&A kavalkaadissa LEAP OF FAITH: WILLIAM FRIEDKIN ON THE EXORCIST. Av-taiteen tekemisestä, musiikin on kuulostettava kylmältä kädeltä niskassa.



_____________________________-----------

27.09.2020, viimeinen päivä 

Seuraavaksi Kohti ääretöntä, joka on minulle viimeisin Rakkautta ja anarkiaa festarin sinä elävä kuva... Bio Rex antaa sopivat puitteet tulevalle minimalismille, harmaille kasvoille, ihmismielen kummallisuuksille, tavanomaisuuksille. Tai ties mille. Ethän ole viimeinen. Ethän.

Tuntuu jotenkin sopivalta nähdä tämä elokuva festivaalin viimeisenä. Jäämmekö leijumaan harmaaseen arkeen, epätietoisuuteen, mutta emme kauniina värikkäinä kuten Chagallin pänselistä. Oliko tämä loppu, viimeinen elokuva, Anderssonilta? KOHTI ÄÄRETÖNTÄ 





 



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)