Antti J Jokinen ja Pahan kukat, Flowers of Evil. Lähiöhelvetti? Ei suinkaan. Puhtoinen lähiöni? Ei suinkaan. Antti J Jokinen ohjasi Baudelairen tekstiin löyhästi ja rujosti pohjautuvan elokuvan. Kotimainen elokuva porskuttaa mainiolla aallonharjalla kuten tämä ja Tyttö nimeltä Varpu joka oli myös täysin ihana. Minunkin nuoruuteeni kuului punk, Baudelaire, Pihlis, lähiö, rilllit, ompelukone, DIY. Tee se ihan ite. Ole omas itsesi. Hienoa että Jokinen otti leffaan mukaan punkin ettei se ollut pelkkää hiphoppia, amerikan matkimista. Miksi nuoriso ei keksi uutta tyylisuuntaa? Rakkautta ja anarkiaa elokuvafestivaalit HIFF2016 Helsinki 20.9.2016 Love and Anarchy international film festival IFF FF HIFF.fi
Pekka Lanerva antaa Antti J Jokiselle viestikapulan. Viljami Nojonen valmistautuu..
valokuvat Satu Ylävaara
Jokinen ottaa kaiken irti realistisesta kuvauksesta ja valaisusta, jota rikkoo profondo rosso, deep red, voimakkaan punainen, hätäraketin ja pimiön väri. Visuaalisesti punainen irokeesi näyttää upealta sivukuvalta, silhuetilta. Se on osa katutaidetta, anarkiaa, tarroja, vastakulttuuria. Rastat taas näkyvät hienosti edestä päin, niin ikään graffitin kuvalta, ikonilta, juurilta, juurakoilta. Ihmiset elävät oikeissa kodeissa, ja minusta oli ihanaa nähdä Pihlis, Pihlajamäki ja Vuosaari, lähiöt joissa olen asunut, aikoja sitten, ja joissa olen uudelleen vieraillut, kuinka kaikki onkaan muuttunut! Tehdessäni lähiöprojektia.
valokuvat Satu Ylävaara
Les Fleurs du mal oli minulle kuten muullekin hylkiölle, toisenlaiselle, nuorelle... Nihilismi, post punk, aikakauden loppu, toivottomuus. Lukea salaa kirjaa. Charles Baudelaire oli yhtä paha ja pahan näköinen kuin toinen 1800-luvun paha poika, Poe. Ja katu-uskottava. Baudelaire keskeytti opintonsa, hankki itsellensä syfiliksen ja riippuvuuden. Olikohan opiaatit.
Viljami Nojonen on varsinainen löytö - samoin kuin Tyttö nimeltä Varpu leffan päähenkilö Linnea Skoog. Tyttöjä olisi saanut olla fokuksessa enemmän, mutta kyllä tähänkin tyydytään, ehkä seuraavan kerran. Ja onhan Jokinen tehnyt sopivasti, sopivan määrän tyttöfilmejä pääosassa Krista Kosonen, Laura Birn ja Hilary Swank. Kummatkin hienoja, aitoja näyttelijöitä. Käytin käsitettä tyttöfilmi mutten missään negatiivisessa vaan omistautuneessa mielessä. Noora Dadua olisi saanut olla elokuvassa enemmän. Leffassa kuten Varpussakin ei valittu helpointa tietä ja mustavalkoisia painotuksia. Kummatkin filkat ansaitsevat kaikki saamansa tulevatkin palkinnot. Hienoa kuvausta myös monikulttuurisuudesta.,. Yhteiselosta, normaaliudesta, taistelusta, arjesta. Mitä ovat ihmiset tilastojen takana? Vast ikään uutisoidaan kuinka alle 25-vuotiaat miehet ovat tulevaisuutta vailla, no future, ei kovin ruusuista. Mikael Gabriel ja Juno myös loistavat, ja näyttävtä hyviltä. Millaista on selvitä, pärjätä. Mitä valintoja on.
Oli hassua nähdä illalla Pahan kukat, kun aiemmin päivällä raitiovaunussa oli Krista Kosonen perheenlisäyksen kanssa jolle kaikki halusivat lällätellä... siis toivoa on. Ja hetken kuluttua, kun astui kulkuvälineestä, ihminen, ja kaltaisensa, pysähtyivät RIPJimi muistomerkille, asema-aukiolle, jossa ihmiset osoittavat tukeansa ja kunnioitusta uusnatsin raukkamaisesti murhaamalle viattomalle ihmiselle.
Linkkejä:
Solar Films Inc pressikuvia ja kuolauksia
Antti J Jokinen IMDB
Baudelaire: Pahan kukkia Kirjasampo
Pahan kukat. (Les fleurs du mal, 1857, 1861.) Suomeksi tulkinnut Antti Nylén. Turku: Sammakko, 2011. ISBN 978-952-483-149-9. Leffassa kiitetään muun muassa tuoreehkoa suomentajaa nimeltä Antti Nylén.
Pahan kukat näyttelijöitä:
Viljami Nojonen, Jon "Juno" Korhonen, Eero Aho, Mikael Gabriel,
Noora Dadu, Diana Tenkorang, Alma Pöysti, Krista Kosonen, Tommi Korpela, Joni Alhonen, Deogracias Masomi, Vilma Sippola
Oh Rocky... eikun miten se menikään... Rocky Horror Show Lintsillä 8.9.16 riemastutti. Emme elä enää Kekkoslovakiassa.. Näin kulttielokuvan Rocky Horror Picture Show elokuvateatterissa ekaa kertaa 1980-luvulla... ja viimeksi Orionissa keväällä kun oli double feature RHPS ja ns jatko-osa Shock Treatment, joka on oikeasti hyvin yhteiskunnallinen elokuva, joka kritisoi, ja ennusti tosi tv:n ja muun aivopesun, ja muun ison veljen hallinnan, tuota massiivista voimaa pikku ihmisille, jotka ihan pakolla haluavat julkkiksiksi ja tv:seen.. tai suuriksi tähdiksi
Ilona Chevakova on Janet
valokuvaaja Satu Ylävaara
Brad Majorsia jänskättää, bändilläkin tollaset viikset.. Roope Salminen
Rocky Horror Show, Lintsillä
Sami Saikkonen, Roope Salminen
photographer Satu Ylavaara
tohtori Franknfurter työasussa
Satu Ylavaara Photography
Kotomainen Rocky Horror Show - oi sinä urhea ja höpsö ja tuhma ja solidaarinen - osallistuit myös tietennii Pride-kulkueeseen:
Rakas päiväkirja eilen 8.9.16 oli hyvä päivä: ensiksi oli mielenosoitus EI MYYTÄVÄNÄ! joka puolusti vammaisten oikeudet asua, koska kaupungit alkavat kilpailuttaa esim sinun autistiselle nuorellesi uutta, halvempaa, kustannustehokkaampaa asuinpaikkaa - vaikka olisit juuri tottunut omaan kotiisi. Vammaistenkaan asumisenoikeus ei ole myytävänä! Paikalla esiintyi mm räppäri MC KOO sekä loistava punk-poppoo Pertti Kurikan Nimipäivät. Sitten oli hutsuvierasnäytös Tyttö nimeltä Varpu -elokuva joka on aivan ihana rujo ja viiden tähden realistinen ja hauska kotimainen uusi elokuva itä-Helsingistä. Sitten olikin tämä Rocky Horror Show ja lopuks ilta huipentui kerta viel ja tunteella, Nick Cave eli uusimman, traagisen levyn Skeleton tree komean karhea dokumenttielokuva cinema event
ja nyt kunnon xeroxilla useampi läpiveto että näyttää punk-zineltä! Sami Saikkonen, Roope Salminen
valokuvaaja Satu Ylävaara
photographer Satu Ylavaara
Satu Ylavaara Photography
Rocky Horror Show Lintsillä, Rocky Horror Show, Lintsi, Linnamäki, Rocky Horror Picture Show, RHS, mielenosoitus EI MYYTÄVÄNÄ!,
Kotomainen Rocky Horror Show - oi sinä urhea ja höpsö ja tuhma ja solidaarinen - osallistuit myös tietennii Pride-kulkueeseen:
ja torvi soi ja tanner pölysi. Mutta sitten tuli syys. Kun loppuu kesäteatterin viimeinen näytös... Teatterin lumoa! Lisäsin Flickr-sivulleni myös teatterikuvia kansioon nimeltä Teatterin lumoa.... Ryhmäteatteri Kesäyön uni kesäteatteri Suomenlinnassa Hyvän toivon kielekkeellä vai mikä se merirosvo-nimi olikaan...
Elokuun viimeisen päivän viimeisimmät auringonsäteet... Kohtahan tässä jo sielun Autiotalo soi. Muttei banaalisti.. tai ainakaan aamuun asti...
Jotku ne kuvvaa jääkarhua rentun ruusujen keskellä mutta minula oli tähtäimessä Pietari Pölkky (Juha Pulli)
vahingossa myös knapsua tyrannia ( Robin Svartström )
apropoo, ajattelin että what a package kun näin Robin Svartstömin. Olin nimittäin postikonttorissani hakemassa pakettia ;) ja niin oli kai hänkin. Tästä on jo vuosia.
Mitä seksuaalinen lataus teatterissa merkitsee, mitä sukupuoli... Kun Viljami Säkkiperä jottai 400 vuotta sitte kirjoitti sekaisin on miehet naiset, hulluja nuo kuolevaiset... niin Ryhmäteatterin produktiossa roolituksen olivat ihanasti ei rempallaan, vaan sekaisin. Erityisesti Noora Dadu oli täysin pitelemätön viimeisessä esityksessä, ulkomaalainen sanoisi lontoon kielleä että lethal! ;)
Pitääkö yleisö vietellä vai vieraannuttaa...
Vikassa näytöksessä Demetriuksen björnborgit pysyivät paikoillaan, tällä kertaa, ja Tuomas Kuono elävöitti muurinsa reikää milteipä huonoa makua - tai jotain muuta - lipoen... häntä näytteli Aarni Kivinen joka on teatterin lisäksi ollut mukan kulttiklassikoissa Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma ja sarjoissa kuten Ugrilampaat.
Totinen torvensoittaja joka kutsui kansan teatteriin sisälle elikkä Pietari Pölkky (Juha Pulli) on hämmästyttävästi kajaleineen Painin elikkä Peter Tägtgrenin ja Johnny Deppin ( Mad Hatter ) näköinen. Eri toten unijukka-hahmossaan jota Depp käytti vast ikään Liisan seikkailut peilimaailmassa..
Johnny Deppin Hullu hatuntekijä unijukkana nukkumattina Alicen seikkailut peilimaailmassa jonka kävin katsomassa superpäivänä hintaan 7 euroa! Ei mitään halpaa huvia alennettunakaan, mutta pakko oli nöhdä. Näin Deppin kyllä livenäkin Hollywood Vampires kun kävi Tukholmasa, oi joi joi joi....
Hulluja nuo kuolevaiset! Ryhmäteatterin Kesäyön uni on alussa kovin riminiläinen, fellinimäinen, kenties jopa pasolinistinen; ja
antonionin oloinen kyllästynyt vieraaantunut nainen mittavissa
aurinkolaseissa ja suuressa tukassaan Maria Callas ja Amy Winehouse -tyyppinen kenties traaginen. Kenties vain vatut välittää -asenteinen, jolle brenkku maistuu..
Säkkiperän kynästä lähtöisin. Shakespeare 400 vuotta. Suomenlinnan kesäteatterissa Ryhmäteatterin Kesäyön uni - Viljami William Shakespeare:
Kesäyön unelma ( A Midsummer Night's Dream). Hovimestari muistuttaa jotain en muista mitä kuta mistä. Ei Tintistä. Lavalla on vastakohtia: postiivinen pälpättävä mies - ja negatiivinen vaiennut nainen aurinkotuolilla.
Veistoksellisessa kreikkalaisessa puvussa ja gladiaattorin sandaaleissa amatsonien kuningatar Hippolyta aka Minna Suuronen on upea ilmestys. Robin Svartströmin hahmo tyranni Theseus on täysin knapsu, bättte folkin valkoiseen puuvillaan pukuun pukeutunut del monte-mies, imperialisti,
pappa, joka betalar. Ja handlaa kaiken hyväntuulisena, kalpean vaaleanpunainen neule oikeaoppisesti olkapäillään.. Mutta miten amatsoni on saanut alistettua? Näytelmä ottaa kantaa niin häiriintyneisiin pakkoavioliittoihin kuin vapauteen joka jokaiselle pitäisi kuulua. Jos osaa käyttäytyä ja rakastaa metsää.. Kunnioittaa toista. Aikuiset ihmiset!
Nuori nainen Hermia (Anna-Riikka Rajanen) (julisteessa hieno kuva, kuin kesken festarin, tai juhannusjuhlien, onko kasvoilla kimalletta vai onko ollut käpy selän alla ;) ) on raivostuttava pillittäjä, mutta rakkaansa Lysander on tosi mies, Kurvin kundeja 😆 häntä näyttelee aivan upea Noora Dadu hieno drakking-rooli. Pride soikoon! Onks se niin väärin.... No ei oo. Mukavaa, että on näitäkin rooleja, ettei aina vain miestä mekossa - eikös siihen kyllästytty jo Säkkiperän aikaan, kun mies vetää kaikki roolit...Mutta rakastavaiset halutaan erottaa, muinka mukavaa on tämä subteksti - katsoin muuten Supernatural sarjan jakson Fan fiction, kaksi kertaa! Kuinka mainio jakso - kyllä Supernatural pittää saada musikaaliksi! Kalliiksi sellaiseksi! Mutta on upeaa tämä fänifiktio jota ihailijat kirjoittavat, koska se on selkeän ja kauniin homoseksuaalista kuten Hannibal syrän Will ja Moriarty sydän Sherlock... Ja apropoo - Hannibalartin yksi selkeä suuntaus on panseksuaalisuus - se myös sopii Kesäyön uneen... ja unelmaan. On meillä unelma, vapaa maailma, ilman rajoja, lauloi Sielun Veljet. Verisesti, tarkoittaen. Mutta miksi hetero- tai lesbotytöt / naiset kirjoittavat fanifiktiota saavuttamattomista homoseksuaalisista miespuolisista sankareistaan - tällöin ovat vielä kauempina tähdistä!! Puhumattakaan miksi rakastua ihmiseen siis hahmoon joka ei ole olemassa, niinku aikuisen oikeesti, mutta muuten on täysin toimintakykyinen sosiopaatti!!
Suomenlinnan kesäteatterin blogi Tumblrissa: keskellä dramaattinen Helena jota näyttelee Pyry Äikää. Tässä kohtauksessa valkoisen aistillisen housupuvun polvet eivät ole vielä nurmettuneet ;) Vasemmalla pipo päässä Noora Dadu. Kuva: Tanja Ahola
Helena ( niin ikään Pyry Äikää aistillisissa valkoisissa, voisi olla myös kannanotto: translaki muutettava! ) juoksee aivan väärän rakkauden perässä..
Minna Suuronen koko loistossaan Valkoinen peura / Jääkuningatar / Yön kuningatar - ja ehkä Pahatar?? Kuva: Tanja Ahola
Keijujen maan kuningatar Titania ( Minna Suuronen ) upea yhdistelmä jääkuningatarta, yön kuningatarta sekä Valkoinen peura -hahmoa, myytillinen, ylväs. Kunkku Oberon ( Robin Svartström) on seksikäs metallimies, asenteella kuten Jack Nicholson muututtuaan ihmissudeksi, että kusee toisen varpaille miestenhuoneessa reviiriään suurta merkatessaan. Hienot on sarvet ja vetimet.. Sellainen mies joka ei kuivaa shifonetillä pesuallasta - kuten mainio Päivi Alasalmi kirjoitti olikohan erinomaisessa teoksessa Vainiola. Mutta minun mielestäni tosimies saa kuivata jos on räpinyt kuin Monni keittiössä - siis tuo Pekka Töpöhännän hahmo, ilkeä kissa, jonka äänenä oli alkuperäistäkin parempi Pekka Autiovuori... Siis Monni räpii eli sotkee täytekakulla jne muuta keittiössä ja ruokasalissa... Mutta kyllä tosimies hevimies kesämies - mitä näitä titteleitä ruisleivälle onkaan - saa kuurata jälkensä, ei se ole miehisyydestä pois, päin vastoin.... ei tarvitse alle viivata. Voiha pusikossa aina rehvastella mutta tasa-arvo pitää kodin hiljaisena - sen jälkeen voi itse kukin olla nurkassa viettämäsä vapaa-aikaa oman laitteensa kansa ;) Mutta apropoo tuo vanha ruisleivän mainos " Ruis-Antero - siinä on reikä " ja se ääni... oliko se nyt poliittisesti korrekti.. Eihän mikään mainos koskaa olekaan - paitsi eetisten mainostoimistojen - Suomessa peräti yksi kappale! - sisällä.
Tykkään susta näin paljon! Ozzy Osbourne, Black Sabbath, Fairies with boots. Kuvass ei näy buutseja, mutta käyttäkää mielikuvitusta ;) ja Black Sabbathin esittämä kappale nimeltään Black Sabbath. Keijut buutseissa tuli vasta seuraavana
Mikko Penttilä keijuna. Kuva Tumblr.sta
Titania & Oberon... Esittävät eri puolia, ei välttämättä ääripäitä. Mies ja nainen.
keijukaiset herkät ja vantterat! Naurattivat kun eilen Black Sabbathin konsertissa tuli Fairies with boots.. Englanninkielinen fairy on selkeämpi gay kuin suomen keiju joka mielletään vain heiveröiseksi tytöksi joka lakkaa olemasta - jos häneen ei uskota.. Kotimaisessa komediassa on naurattanut kun mies on mekossa. Niin nytkin. Miesporukka joka on varsinainen ensemble kokoelma kotimaisia karhuja jotka haluavat näytellä näytelmän. Mutta jossa kaikki menee perseelleen. Porukan heavymetal-mies on oikeasti herkkä ja pelokas ja näyttelee jalopeuraa - petolinnuista julmimpaa? - kuten Ihmemaa Oz vai lainaako Oz Shakespearea? Jellonalla keltaiset kumihanskat harjana..
Hienoja karheita hahmoja esim Aleksis Kiven esittämä - eikun tietenkin Marko Tiusanen ( joka näytteli pääosassa A. Kiveä ) tietyn aikakauden beessi teryleeni luukki, jonka alla on kuitenkin aggressiivisia, ehkä Terveet Kädet / Faff-Bey -vaikutuksia. Totinen torvensoittaja joka kutsui kansan teatteriin sisälle elikkä Pietari Pölkky (Juha Pulli) on hämmästyttävästi kajaleineen Painin elikkä Peter Tägtgrenin ja Johnny Deppin ( Mad Hatter ) näköinen. Eri toten unijukka-hahmossaan jota Depp käytti vast ikään Liisan seikkailut peilimaailmassa..
Johnny Deppin Hullu hatuntekijä unijukkana nukkumattina Alicen seikkailut peilimaailmassa jonka kävin katsomassa superpäivänä hintaan 7 euroa! Ei mitään halpaa huvia alennettunakaan, mutta pakko oli nöhdä. Näin Deppin kyllä livenäkin Hollywood Vampires kun kävi Tukholmasa, oi joi joi joi....
Nikolai Perä (Jarkko Pajunen) pistää kyllä tuulemaan pitkien kalsonkien ja pinkkien crocsin kopioiden puutarhatossujen voimalla! Onko jokaisessa seurueessa tällainen, joka lahjoihinsa katsomati, tahtoo tehdä parhaimman roolin, tai parhaimmat roolit, tai kaikki rollit, ja sotkee kaikki kuvitot ja ympyrät improvisoinnillaan ja mökötyksellään... ja aasina hämmentää, kun roikkuu kuin hevosella... Mutta ei se mitään! Prideä juhlitaan, ja kävin Tom of Finlandin näyttelyssä Taidehallissa jo ennen kuin se avattiin, kröhöm, eli ettei pitäisi tulla yllätyksenä että täällä elukalla on Uppsalan mittavin... Sitä paitsi juhlin edellistä juhannusta käymällä KiasmassaRobert Mapplethorpen näyttelyssä...
Selkeä Pride-sanoma! Jokaisella aikuisella on tai olisi oltava oikeus rakastaa ja hyväksyä itsensä.
ja mennä naimisiin. Tai olla menemättä. Sekaisin on miehet naiset, roolituskin on. Ylevässä oopperassa ja rahvaan teatterissa moni juonen solmu koostuu väärinkäsityksistä ja solkkauksista. Ja aina joku riidanhenki kylvää... Katoa. Perikatoa. Puck on rasittava tuholainen. Sari Mällinen upea näyttelijä. Jotenkin ei kestä tätä Puckia. Ehkä johtuu kun kaltaisiaan lapsia on joutunut kuuntelemaan risteilyllä ja jollain muulla taistotantereella. Todellinen kiusanhenki...
Olikohan vuosi 2000, vai niin ikään 1999, kun katsoin VHS:ltä brittifilmatisoinnin Kesäyön unelma Christian Balen takia. Suomeksileffa oli William Shakespearen Kesäyön unelma, ja Bale oli Demetrius. Hienoja näyttelijöitä täynnä eikä toteutus liian taiteellinen tai kauas kurkoittava vaan kansalle jaettava, ketju.
Juhannuksen aikaan sopivasti BBC-laatua uusi modernisoitu tulkinta jossa myös seksikäs Oberon ja seksikäs rasta-Puck joka myös tuntui olevan Priden puolella... Ja ei pelkästään valkoinen valkoihoinen toteutus. Ja upea Titania! Eritoten nautin aasina toimineesta Little Britain-komediasta tuttu ( only gay in the village ) Matt Lucas jona näytti hyvin suomalaiselta! Hänellä oli sekä riihipaita että reikäpaita! Näytti monen sukupolven pölvästiltä. Mutta onnelliselta sellaiselta.
Apropoo Black Sabbathia lämmitteli kalifornialainen Rival Sons stoner-poppoo jonka yksi kalpea totinen jäsen näytti aivan Amerikkaan karanneelta Rummukaisen veljekseltä.
hienoja oivalluksia.
Aivan Aluksi mietin onko tämä komedia. Miksi känninen hahmo naurattaa tämä muuria näyttelevä ja styroksia naamaansa liimannut perusmies. Erinomainen majoitus! Eikun sisustus! Eikun maskeerointi!
Lava vaikutti pieneltä mutta häätyy olla aika moinen Merlin että siirtää muureja! Ryömiminen pienestä kolosta on osa Suomenlinnan kesäteatteria - jossa olen viimeksi ollut 1990-luvulla!
näinä aikoina olen ajatellut panostaa elämyksiin - oli niihin varaa eli ei. Metsään. Veteen. Kivikkoon. Teatteriin. Konserttiin. Kirjaan. Vuokraelokuvaan.
Tässä on se kuuluisa rako #muurissa jonka välissä lyhyehkössä pitkässä #traagisessa #komediassa pari viestii.. #Suomenlinnassa #suomenlinna
Fakta- (vaan ei tuhka)
luukku:
Alkuperäisteos: William Shakespeare
Suomennos: Lauri Sipari
Ohjaus: Esa Leskinen
Rooleissa: Minna Suuronen, Robin Svartström, Noora Dadu, Aarni Kivinen, Sari Mällinen, Jarkko Pajunen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Marko Tiusanen, Henri Tuominen (TeaK) ja Pyry Äikää
Sävellys: Samuli Laiho
Valosuunnittelu: Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Lavastus: Janne Siltavuori
Pukusuunnittelu: Niina Pasanen
Maskeeraus: Riikka Virtanen
Lennätykset: Pasi Warsell
Apulaisohjaaja: Aleksis Meaney
Kuvat: Tanja Ahola
Russell T. Daviesin kirjoittamassa BBC:n versiossa A Midsummer Night’s Dream vuodelta 2016 näplätään tablettia ja tyranni Theseus on upea fasistinen punaisiin puettu hahmo ja heti tuli mieleen, että on nähtävävuoden 1999 Shakespeare-elokuva Titus, jossa on Alan Cummingin hätkähdyttävä Saturninus. Theseus on fasisti ja tyranni, ja tietysti hän pukeutuu kuin kettujahtiin - hieno oivallus! Tuo barbaarinen eläinrääkkäys saa jo loppua. Theseusta näyttelee ihana John Hannah joka olisi saanut jatkaa roolissaan Rebus, muita huomioitavia: neljät häät ja varsinkin ne yhdet hautajaiset, Spartacus -sarjat, jossa ilmiselvästi kieli poskella - tai vallan jossain muualla - nauttii näytellä orgioissa, Muumio-elokuvat, Neiti Marple... Monipuolisesti
