lauantai 2. marraskuuta 2019

Olen nähnyt Koirat eivät käytä housuja neljästi, mutta mikään ei voita ekaa kertaa Turuus 30.7.

Paitsi ehkä Lähikuvassa näyttelijä -ehtoo elokuvateatteri Orionissa 24.10. Jo oli sessiot! Koirat eivät käytä housuja ( Dogs don't wear pants)  leffan jälkeen keskustelua veti Heikki Kujanpää joka sanoi mm Pekka Strangin olevan näyttelijä joka murtaa kapeata mieskuvaa - tässäkin filmissä. Näin elokuvan nyt 4. Kerran. Mukana myös J-P Valkeapää, tinkimätön ja puhdas ohjaaja.

Ai saatana, kuinka kliffa kotimainen giallo Koirat eivät käytä housuja oli kuvauksellisesti. Finnkinon ja Aakkosten pop-up cinemassa ensimmäisenä Suomessa  leffa Koirat eivät käytä housuja - siis Sodankylän jälkeen, Suomen Turussa Tårgetin katetulla sisäpihalla. Samalla katsoin ekkaa kertaa myös Jim Jarmuschin The Dead Don´t Die -leffan joka niin ikkään näytettiin ennen virallista jakelua. Katsoin myös värikkäitä muraaleja ja pommituksen jälkiä vanhoilla seinillä. Elämän kerroksia. ja kuoleman, Ilon ja Surun. Aakkoset pop-up cinemassa oli tänään Tårgetissa, Turuus, kaks kiinnostavaa elokuvaa, joita ei vielä yleisessä jakelussa. Ja konsepti toimii, lisää vain tällaisia valtavirran ulkopuolelta Finnkinon pop-up härdelissä,vaikka rantatuoleissa tunsi olon välillä Chapliniksi, sitten Homer Simpsoniksi.

Nyt kolmannen kerran nähtynä viitteitä Poeen, joka toistuvasti palvoo menetettyä rakastaan, sekä symboliseen Orfeuksen matkalle Manalaan, mutta kuka pelastaa kenet, jos pelastaa?

Onko Pekan esittämä, jakama päähenkilö huono isä, koska ei muista, että tyttärensä on vegaani? Vai onko hän hulluna rakkaudesta tai kipeänä surusta, tai sekä että, yhtä aikaa, ettei paljon ulkopuolista dataa kuuppaan mahdu?

Elokuvan musiikki on hienoa. Sanaton biisi sopii tiettyyn tunnelmaan, sanoja ei tarvita. Mutta toisaalta The she kissed me -teini-ihqun linssien tai kuulokkeiden lävitse. Erityisen outoa ja hupaisaa on musa, minkä Satu on valinnut kutumusiikiksi... Jos sen yhdistää elokuviin The Doors ja Manchester by the Sea.    #koirateivätkäytähousuja

Translitteroin herkuimmat turinat toiste. Huippuilta Q&A.
 No niin:


Lähikuvassa näyttelijä -tapahtuma Orionissa 24.10.

Herrojen keskustelu kuulostaa mukavalta, reilulta peliltä, elokuvanteossa. Aamulla jakoivat storyboardit, eikä salaisuuksia ollut. Strangille ei ole hyvää elokuvantekoa, taidetta, näyttelemistä, että joku oikeasti säikyttää, että saa aikaan oikean reaktion, se ei ole prosessia, näyttelemistä. Harvoin ottivat enemmän kuin kaks ottoa. Miksi Lady in Red soi mielessä kuvauksissa. Miksi Juha alkaa nähdä uudelleen.

Miten Strang kuvailee hahmoaan Juhaa: ei happea, ei iloa. Hänen katseensa on aina alaspäin, hän hymyilee vain kolme kertaa. ( Mutta ne kerrat ovatkin merkittäviä, oma huomio, tuomio )

Miten houkutellaan SM-maailmaan? ( he käyttävät BDSM-lyhennettä, mitä minä en koskaan) Miten kunnioittaa tämän alakulttuurin ja fetisismin harrastajia ja ammattilaisia. Miten ei tirkistellä, ei pistetä halvalla.

Juhan pieni ilon hypähdys on juuri ja juuri havaittavissa. Se oli kohtauksen paras otto, minunkin mielestä. Se ei ollut musikaalista eikä oopperasta, vaan oikea pieni hetki, jossa surun murtanut mies löytää pienen onnen, kipinän, syyn syödä aamiaismuroja.

Onko se eheytymistarina? Ekskursio? Sessio? Mitä tapahtuu kun kesken session iskee kramppi?

Erityisen koskettavaa oli. Juhan ammatti, sydänkirurgi. Miten hän korjaa oman sydämensä. Tekijät olivat mukana sydänleikkauksissa, ja ymmärsivät kuoleman läheisyyden, oikeasti, joka kymmenes kuolee.

Mitä kaikkea näyttelijä uhraakaan työnsä, elokuvansa, roolinsa eteen? Hampaanvetokohtaus. Uhraus.

( Minulle ei tehnyt pahaa mikään sadistinen kohtaus, kynttilänvaha on tuttua jo 80-luvulta, se on miltei retroa. Kynnenvetäminen - ihminen tekee joskus niin. Jos kynsi on lähdössä irti. Olen käynyt sideshow:ssa ja friikishowssa, jossa nykyajan fakiirit - tekevät kaikenlaista. Kipu ja nautinto. )

No entäpäs musiikkivalinnat? Sadun maku kutumusiikiksi oli hätkähdyttävä, ja yleisö tirskui adagiota, jota käytettiin Manchester by the Sea -leffassa yhdessä kohtauksessa. ( Minulle se oli tuttu Doors -elokuvan lopusta, kun lohduttomasti kamera ajaa Jim Morrisonin haudalle, joka on häpäisty rakkaudentunnustuksin ja no-one gets here out alive -tekstein. Olen itsekin kuvannut Morrisonin hautaa kaitafilmillä, kun kaikkien muiden videokuvaus kiellettiin. Oli vuosi 1996. ) Mutta takaisin Koiriin. Wuf Wuf.

Ymmärrätkö Juhaa? Tätä voisi kysyä monelta.

Ymmärrätkö Juhaa? Täysin.

Elämänhallinnan menettäminen, elämänhalun menettäminen. Alussa oli onni, oli perhe ja oli mökki. Mitä tapahtui 10 vuotta sitten? ( Minäkään en ole varma motiiveista Juhan puolison kohtalossa )

Emme tiedä. Jätetäänkö se avoimeksi? 1 plus 1 on 2. Ei kummallisuuksia. Juha on tavallinen mies.

Mutta murtaa mieskuvaa. Pekka Strang murtaa mieskuvaa - tässäkin roolissa. Juha on harmaa mies, ei lapsellinen, ei naiivi. Ja aikuiset tekevät aikuisten päätöksiä.

Vaikuttaako rooli? Ei vaikuta, vaikuttaapas.

Tom of Finlandin kiltteys, ja mustakin tuli tosi kiltti, sanoo Strang.

Avaa lokeroita päivittäin.

Friikkien maailma on suvaitsevainen. Avartava kokemus.

Koirat eivät käytä housuja elokuvateatteri Orionissa oltiin rehellisyyden ja taiteen äärellä 24.10. Tom of Finlandin rooli teki vaikutuksen ohjaajaan, ja Strangiin taito tuoda kameran eteen pään sisäinen maailma.

Miksi suuren surun kokevat miehet elokuvissa ovat aina pyhimyksiä, plääh. Onneksi ohjaaja päätti laajentaa skaalaa... Sessio 3 kertoo.

Mutta millainen oli ohjaaja J-P Valkeapään cameo leffassa? Entäpä miten Lady Dominan rooliin valmistauduttiin, Krista Kosonen?

Alla instan ja twitterin videoklipeissä he kertovat tai näyttävät, ja jakavat. Ehkä.


Miten tehä SM-aiheesta (tällä vuosituhannella käyttävät BDSM-lyhennettä mitä minä en koskaan) kinkystä, tragediasta, miehen surusta elokuva jossa ei mässäillä panemisella? Ainaki #koirateivätkäytähousuja on onnistunu seksipositiivinen  pitkäikäne leffa, jonka oon nähny. Usein.

Se on niin huikea fetisistinen, humoristinen, sadistinen, seksipositiivinen ja riipaiseva giallon estetiikalla etenevä sm-filmi, niin pitäähän se nähdä kolmannenkin kerran... Ja neljännen.

Minulle sm, kinky ja fetisismi on ollut omiaan useammalla vuosikymmenellä. Vimeksi 50 shades to grey teki sm:lle sitä mitä hitleri Puolalle. 90-lvun lopulla tissiviulisti häpäisi pyhän PVC:n. Kaikki saavat SEN löytää, mutta sitä ei saa pistää myyntiartikkeliksi tahi muuks tirkistelyks.



No sitten tänään 6.8. uudelleen näin samat leffat, tällä kertaa Helssingissä, Teurastamolla, jossa oli liikaa kärpäsiä. Ah, #koirateivätkäytähousuja toisenkin kerran nähtynä fetisistisenä viiltona omiin perversioihin, sekä giallon estetiikkaa hyödyntävänä SM-sessiona, jossa on myös Vertigon miehen haikeutta. Stalkeriakin.

Vaikka viitteitä on paljon, ja rihmastoja, symbojea, silti kokonaistulos, ykstyiskohdat ja koko imu vie mukanaansa raikkaana, uutena, vapautuneena, puhdistavana, innostuneena. Oli mukavaa nähdä #koirateivätkäytähousuja #dogsdontwearpants ja Jarmuschin #thedeaddontdie etukäteen, ennen Suomen ensi-iltoja Suomen Turuus, Tårgetissa. Lisää tällaisia pieniä festareia, kiitos! Nyt hereillä, ponssaajat!


Rakkautta ja anarkiaa festarin avasi Koirat eivät käytä housuna 19.09.


No sitten Rakkautta ja anarkiaa pärähti käyntiin osaltani Koirat eivät käytä housuja -leffalla. Ja päivä oli 19.09. Rakkautta ja anarkiaa, todellakin. Loput sessiot. Koirat eivät käytä housuja on elokuva, jonka pariin sujahdin kolmannen kerran. Siinä on pääaiheena mies ja surutyö. Olemme hyvin ääripäissä, mitä onkaan pinnan alla... Kuvallisesti se on hyvin gialloa, siis upea, alkutekstin fontit muistuttavat Xan Cassavetesin ihanaa, toisenlaista vampyyrileffaa Kiss of the Damned, jossa soi myös suuri suru, luopuminen ja melankolia. Minulle sm ja fetisismi on iskenyt useamman vuosikymmen ajan, ja mukavaa kuinka seksipositiivinen tämä elokuva on. Kauttaaltaan. Pinnan alla. Jii-Pee Valkeapää aloittaa puheen punaisten lyhtyjen loisteessa... Kyseessä on Kysymyksiä ja Vastauksia. Bio Rexissä.

Tässä kuvallisia muistoja:


Pekka Strang elokuvateatteri Orionissa 24.10.2019. Lähikuvassa näyttelijä -sarjassa.



Yllä olevat Orionista

Alla olevat mm Bio Rex, Rakkautta ja anarkiaa:





Sosialistisesta mediastani:














Instagramissa on mahdollista julkaista 10 videoklippiä samassa julkaisussa kun taas twitterissä vain yhden....









Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu












#Finnkinopopup #Finnkino #dogsdontwearpants #perfect SM #movie bdsm~community #tårget #tårgetturku #movies #leffa #leffat