tiistai 30. toukokuuta 2017

Ekskursion i Kungliga Dramatiska Teatern, Dramaten, Stockholm

Dramaten on varsin pöyhkeä ja dramaattinen teatteri Tukholmassa Strandilla jota kansoittaa äärettömän rikkaat turistit. Ennen hymiöitä oli teatteri, tragedia ja komedia. Ekskursion i Kungliga Dramatiska Teatern, Dramaten, Stockholm. Ruotsalaiset ovat upeita nuorallatanssijoita hyvän ja huonon maun rajapinnalla... Ulkokultaiset patsaat teki John Börjeson vuonna 1907.  Valokuvaaja Satu Ylävaara, Satu Ylavaara Photography:


Tässä patsassaa on ikuistettu näyttelijä Margaretha Krook (1925-2001) - ja se sijaitsee Dramatenin ulkopuolella, ihan nurkilla, nääs. Tekijänä Marie-Louise Ekman. " kulmassa, jossa Krookilla oli tapana tupakoida ennen esitystä. " kertoi wikipedia. Tekijänä Marie-Louise Ekman.  




Matkaploki, tukholma, stockholm, sweden, sverige, ruotsi. Royal Dramatic Theatre. 






Valokuvaaja Satu Ylävaara, Satu Ylavaara Photography 2012


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Fuel Fandango. Maailma kylässä 2017.

Fuel Fandango yesterday at free event, festival in Kaisaniemi park, Helsinki. Kylläpä oli kova rumpali, selkeitä New Order -vaikutteita. Laulajan flamenco- laulun ja -tanssin ( oikeaoppisissa kengissä ) lisäksi oli hienostunutta fuusiota, kuviot menivät miltei Donna Summerin I feel love -laulua kohti, 80-luvun syntikoita oli käytetty hienosti, vähän.



Kaisaniemen puistossa. Fuel Fandango, Maailma kylässä, maailma kylässä festival, festivaali, world village, maailma kylässä 2017, Fuel Fandango (ESP), © valokuvaaja Satu Ylävaara, © photographer Satu Ylavaara: © valokuvaaja Satu Ylävaara, © photographer Satu Ylavaara

lauantai 27. toukokuuta 2017

Art Fair Suomi 2017. Kaapelitehdas, Helsinki

Muita taiteilijoita, osa 1. Art Fair Suomi 2017, Kaapelitehdas, Helsinki
Anne Hiekkaranta: Portrait In 
Anna Knappe. lue lisää: annaknappe.com:
"Immigrant Birds & Welcome to Finland (2014-2015)" "video installation

The installation consists of an open tent with two videos, one playing outside the tent (Welcome to Finland, duration: 7:43 min) and one playing inside the tent (Immigrant Birds, duration 14:22 min).

In autumn 2012 in Helsinki, two Afghan asylum seekers held hunger strike for 71 days. They camped in Kansalaistori during the night and protested in front of the Parliament house during the day. The men had applied for asylum in Finland and were frustrated with the long waiting times and previous deportation decisions made by the immigration office. Their public protest was mostly neglected by the media, apart from an online documentary project that published a racist video of young Finnish men barbecuing pork and drinking beer at the hunger strike tent.

Barnacle Goose is an arctic migrant bird, which has in recent years increased its population in Southern Finland. The Barnacle geese gather in big herds and squat parks and other green areas.

Afghans seek international protection because they can not live in Afghanistan. Barnacle goose is protected in all its habitats.

The attempts to limit the number of geese in cities includes trying to make their favored habitats less attractive. The number of asylum seekers is also kept low by making the application procedure difficult and secluding the asylum seekers in reception centers, away from the eyes of those living in cities.

The Afghan hunger strikers and the barnacle geese are connected by how they claim public space and thus create public discussion. The discussion about the geese resembles the anti-immigration debate. Some arguments state that the geese make cities more colorful, but even more arguments oppose this by stating that there are too many geese and they are a burden to the people living close to them. “Invasive species have a tendency to claim their territories and breed rapidly”, writes one anonymous online writer on an anonymous message board, either about the geese or the asylum seekers."
Toni Lehtola: Olennot




YASSINE KHALED. Ja pelottavat mustat jätesäkit

joissa kissa naukuu, liukkuu. Träsh, trash, roskaa, roskat, jätteet. Mitä on piilotettu, sullottu, suljettu. Poissa silmistä.  #ArtFairSuomi2017 Art Fair Suomi 2017, Kaapelitehdas, Helsinki.  YASSINE KHALED. Lue lisää linkistä yassinekhaled.blogspot.fi




perjantai 26. toukokuuta 2017

Johanna Lonka. Art Fair Suomi 2017 Kaapelitehdas

Johanna Lonka at Art Fair Suomi 2017 Kaapelitehdas, Helsinki. Exhibition. Näyttely. Axolotl. Aksolotli. Oma tunnelmani: Aksolotli on eräs lempparieläimeni, yhtä aikaa ikivanha, mutta söpö ja hurmaava, ihmeellinen toivo katseessaan ja tapa, jolla heiluttaa korviaan, jotka muistuttavat ahvenvitaa. Eläintarhassa axolotlit ovat hämärässä, ja tuli surku kun kerran näin axon jolta puuttui jalka. En muista, kasvoiko jalka takaisin. Tunnistaisinko sen yksilön? Hänet? Kävin Espoo Cinessä katsomassa Axololt overkill leffan koska rakastin kirjaa Axolotli yliajo joka on vuoden 2011 riemastuttavin suomeks käännetty moderni feministinen anarkistinen ja hauska romaani. Lue lisää näiden kuvien axolotlista ja taiteilijasta: JohannaLonkaCom.
 © valokuvaaja Satu Ylävaara, © photographer Satu Ylavaara:


© photographer Satu Ylavaara

 © valokuvaaja Satu Ylävaara




Henkilön Valokuvaaja (@satuylavaara) jakama julkaisu

maanantai 22. toukokuuta 2017

Katsoin Twin Peaks. Katsoin neljä jaksoa

Twin Peaks: The Return kauan odottetu jatko 22.5.2017 klo 15:16 Lynch maalaa myös itsensä nurkkaan ja nurkasta pois, ja lainaa itseltään: Pelottava nainen - josta muistaa pahaenteisen repliikin hunting the buffalos - katsoo pelokkaasti luontodokumenttia jossa lauma leijonia raatelee vesipuhveli-raukkaa. Ajovalot maantiellä, ja ollaan hyvinkin lost highway, ja Marilyn Manson ja Nine Inch Nails -tyyppinen musiikki soi kuten 90-luvulla. Takakontista ei löydy korvaa kuten Blue Velvetin idyllin ruohikosta. Onko Kyle MacLachlanilla Dennis Hopperin nahkatakki? Onko hän muuntumassa?



Mitä on muuttunut? Michael Horse on yhä hottis kuten silloinkin, nyt hiukset hopeisina. Lynch ei luota nykyteknologiaan - lankapuhelimet on käytössä ja työpöydällä on kannettavan läppärin tilalla nitoja. Ihanan analogista!

Mutta. Ihmiset kantavat kahvia pahvimukissa - tuottaen turhaa jätettä ja kantavat hiiren kokoisia pikkurakkeja - eivät siis kävelytä. Tuo luontoa kuormittava pahvimuki tuli kadulle Sinkkuelämää -sarjasta jossa miltei tuloton kolumnisti sipsuttaa järjettömissä vaatteissa ympäri Nykkiä - kantaen mukia. Kun ihmisellä ei enää aikaa istua kahvikupille. Miten he virtsaavat? Vauhdissa samaan mukiin vai? Oli upea katsoa kun Helsinki oli tammikuussa erikoisesti valaistu LUX Helsinki - mutta sitä pahvimukien määrää roskisten yllä, alla ja vieressä. Ääliöt turistit ja paikalliset kuormittivat puistot. Pahvimukeilla.

Twin Peaksissa ihanat hongat, paksut halattavat rungot, humajavat suurina - kuin Lynch kertoisi alleviivaten ajan kulumisesta, vuosirenkaita on tullut... Halkonainen on koskettava - niin paljon on menehtynyt TP tähtikaartista. Kun TP idyllissä on koskematonta ja kosketettua metsää, niin new Yorkissa on ikuinen yö, ja sähköä syövät pilvenpiirtäjät valoineen. Kaiken turhuus. Itsekkyys, megalomania.

Mitä Lynch haluaa sanoa? Sähkövirta on vaarallista? Osa kuvista / kohtauksista kävisi suoraan galleriaan installaatioiksi ja performanssiksi. Jotta kansa tiiraisi tyhjää klasikoppia. Että ilmestyykö sinne. Aamuyö oli täynnä kahvia & donitsia mussuttavia raivostuneita suomalaisia jotka eivät saaneet mitä piti. HBO Nordic suomen osasto ei näyttänyt sarjaa silloin kuin joidenkin tietojen mukaan olisi pitänyt. Piiiitkään minäkin sain taikalaatikkoa tuijottaa että sinne ilmestyi Twin Peaks: The Return -sarja Elisa viihteen boxiin.

Lynch käyttää taidetta ja tekotaidetta, käsitetaidetta ja käsittämätöntä taidetta. Osa töistä muistuttaa naisten tekemiä kauhu- ja lyhytelokuvia sekä nykytaidetta. Agentti Cooper lentää, kelluu kuin pimeässä maalattu Chagallin taulu. Kieli saa nykyään olla ronskimpaa, saa sanoa fucking. Seksismiä on myös näyttää alastonta naista, siis nännejä. Mitä mieheltä näkyy?

Minua kiehtoo myös havupuut ja lehdettömät puut... Paljaat laihat oksat ovat hyvinkin graafisia, goottilaisia tai muuten vain hienoja valokuvassa, ja tunnelmassa. Selkeästi noidan käsiä, jotka kurottavat painajaisissa ja levynkansissa. Laiha puu näyttää salamanväkähdyksessä myös ihmisen verisuonilta. Ja ehkä sairailta pesäkkeiltä, rihmastoa.

Mitä tapahtuu kuin huonosti ladattu robotti tai Rainman -tyyppinen vaikutelma agentti Cooperista saa jackpotin. Lasvegasilaiset ovat myös ämpärikansaa 😆 Ihmiset etsivät onnea tai ainakin voittoa, jännitystä, rahaa. Joillakin on addiktio. Las Vegas on yksiä mauttominpa paikkoja. Cooper selättää yksikätisen rosvon eli hedelmäpelin tiuhaan, ainakin 28 kertaa. Nyt tuli 30. jackpot. You look like million bucks - amerikkalaisten suhde rahaan ja kuluttamiseen, menestymiseen.

Oli vuosi 1994 kun näin Kyle MacLachlanin Roomassa. Hurja muisto, ohikiitävä hetki, sivukadulla. 

Haikeaa on myös katsoa FBI agenttien kokkousta. Albert Rosenfield on kuten ennenkin paitsi häntä ei enää ole, myös Miguel Ferrer menehtyi. Johtaja Cole huutaa kuten ennenkin koska Lynch haluaa saada äänensä kuuluville - tai sitten hämätä.

Ennen lopputekstejä tulee musiikkia, live-esiintyminen saluunassa suht uusilta bändeiltä joilla on jännä suhde menneeseen, retroon ja nostalgiaan. Se on mukana yhteys Aki Kaurismäen ja Wim Wendersin elokuviin. Eka jaksossa lainataan hauskasti Aretha Frankliniä... Äänimaailma on lynchmainen eli ahdistava, pelottava, humiseva, epäorgaaninen, on oltava varuillaan ja kaukana comfort zonesta. Hämärän rajamailla, monessa suhteessa. Kansallisteatterin Kuolema Venetsiassa -näytelmä käytti samantyyppistä äänimattoa, niin tässäkin on Eros ja Thanatos läsnä, vuorotellen, samassa hahmossa, eri ulottuvuuksissa...

Alkuteksteissä hurjat kosket kuohuvat, varmaan Douglas Sirkin melodraamat ovat vaikuttaneet Lynchin tv-kerrontaan. Vai ovatko. Keitä me olemme, mistä me tulemme, millaiseksi me tulemme, miten me tulemme? Mihin me haihdumme...

Denisellä on upea kampaus... Ja hieno kiilto huulissa. Sen sijaan sheriffin toimiston bimbot - kyllä, monikossa - ovat yhtä raivostuttavia kuin ennenkin. Sarjan koomisia hahmoja, Andyllä on joitain yhteyksiä vanhan koulukunnan hintelään komediaan kuten Ohukaisella. Lucy on vain kimittävä tyhmä. Osa naisvihaa? Minusta oli upeaa Criminal minds ja NCIS -sarjojen alansa huiput, nörttitytöt, naiset, jotka olivat varsinaisia upeita persoonallisuuksia myös sarjan ulkopuolella. Kun Todella upeeta -sarjan bimbo sihteerikkö oli upea monilahjakkuus ja kreisi hahmo - pukeutuen mm kotimaisiin neonvärisiin Plastic Pony -ryhmän / merkin keinokarva-vermeihin. Mutta miksi tämä hahmo rasittaa? Vaikka lausuukin: Se johtui tietynlaisesta purkasta. Jauhan juur xylitol-purukumia. Lynch antoi neuvoja Laura Dernille eloluvassa Wild ät Heart, että jauha purkkaa. Hahmo tulee sitä kautta.

Lucyn ja Andyn poika porhaltaa paikalle kuin Marlon Brando prätkällään - Real Wild One, ja kuulostaa dharmapummilta 😆 joka kiertää, ja on osa rujoa americanaa.

 Ainoa käännösvirhe joka raivostutti oli halon eli log kääntäminen lokikirjaksi. Muuten katsoin lähinnä kasvoja ja pöydän tavaroiden järjestystä. Kyllä halkonainen eli loglady häätyy tietää!

Yhdellä seinällä on taulu jossa esi-isä Kafka katsoo suoraan katsojaan, ja toisella on suuren suuri valokuva, jossa atomipommin aikaansaama sienipilvi valtaa seinän - FBI:n sisällä.... Halko ja halkonainen ovat tärkeimpiä osia Twin Peaks palapeliä. Meedio, välittäjä.

En ollenkaan ihmettele miksi Lynch valitsi television. Nykyään televisiolla voi tehdä mitä tahansa taidetta ja vallankumouksia - ja sitä voi katsoa ilman mainoksia kokonaisuuksina kuten Yle Teema & Fem, ja Ylen kanavat 1 ja 2, sekä HBO Nordic, Netflix ja Viaplay. Minua huvittaa ihmiset jotka kehuvat sillä etteivät katso televisiota, tai etteivät heillä ole tv:tä. Mutta silti voivat tehdä mitä tahansa verkossa. Minusta on sääli ettei heillä ole televisiota siis näyttöä jolla tehdä grafiikkaa, valokuvia, editoida valokuvia, PhotoShoppia, ja näyttää valokuvia ja omia videoita, suurella näytöllä voi myös katsoa omia klassikko- ja underground-elokuvia BD, DVD ja VHS-formaateissa kotiteatterin, nauhurin tai dvd-soittimen kanssa. Ihminen voi valita mitä katsoo "televisiosta" ja milloin. Itse inhoan tosi tv:tä, mainoksia ja urheilua tv:ssä koska niiden raivohullu ja kirkuva äänimaailma rikkoo tärykalvot. Osassa uusia väkivaltaisia lastenohjelmia on sama kirkuminen ja rauhattomuus. Television esim. kaapelitelevision kautta voi tehdä todella hyvin käsikirjoitettua taidetta, ohjelmaa ja kokeilua. Naiset saavat toimia ohjaajina - tv sarjoissa. Telkkarisarjoissa on hienoja naisten päärooleja, hurjia ja monipuolisia. Laadin listan kun ehdin. Tv ei ole aina kuin wc - voi valita kanavia ja väyliä. Joskus saa katsoa harmitonta shei§eä eli skeidaa kuten Rölli-peikkokin. Tai Röllin esittäjä Tuppurainen katsoo laadun lisäksi myös skeidaa. Osa tollokomedioista on sopivia, niissä ei ole naisvihaa vaan nostalgiaa. Nordic noir ja dekkarit voivat käsitellä kaikenlaisia - maailman onnellisimmat maat Skandinaviassa tuottavat sekä kirjoina että elokuvina, tv sarjoina niin koleata kamaa, sosiaalista draamaa, naturalismia jne dekkareissaan, että britit katsovat niitä valtavan kokoisen punaviiniklasin takaa... Sarjaan voi uppoutua kokonaan maratoneissa yksin tai yhdessä. 4 jaksoa tai 8. Koska mainokset puuttuvat niin aikaa on, aika venyy... Ja pause-nappula löytyy.

Lynch aikoinaan ihmetteli mihin hänen aamuraivonsa meni. Tai tämän huomasi vaimo. Se johtui meditaatiosta. Jos tuntuu liian huu haa voodoo goodoo hoodoo, niin sekä some- että liikenneraivoon voi kokeilla suomalaista avantoa. Täi muuten vain kylmää vettä. Lauhtuuko? Tai menee metsään kuuntelemaan puita. Tai halaamaan. Tai keräämään marsulle pikku oksia joissa on metsän tuoksuja. Tai olla hevosten luona.

Mug shot eli pidätyskuva muistuttaa Antonin Artaudn valokuvaa jossa tukka on yhtä juurakkoa.




Henkilön Valokuvaaja (@satuylavaara) jakama julkaisu

perjantai 19. toukokuuta 2017

Marimekon näyttely Espalla ja Vesala laulaa tequilaa

Marimekko ja vaatenäyttely, kesän avaus. En käytä sanaa muoti enkä trendi, koska ovat pinnallisia sanoja, jotka eivät minua kosketa, enkä tosiaankaan juokse niiden perässä. Koksa minulla on oma tyyli, minulla on oma maku, ja pukeudun miten haluan. Eilenkin oli pyjamassa ja kumisaappaissa ruokakaupassa. Marimekko aloitti graafisen mustavalkoisena, sitten väreissä ja kimuranteimmissa kuvioissa, mallit olivat hyvin suomalaisia, ja sitten kansainvälisiä, monikulttuurisia ja jopa eri-ikäisiä. Mutta silti kaikki laihoja. Ehkä Marimekon mekkoja ostaa vain laihat ihmiset?
     Marimekon näyttely Espalla ja Vesala laulaa tequilaa, tequilasta. 19.5.17