sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

The Magic North in Ateneum 22.7.2015

Näyttely koostuu pohjoisen ahdistuksesta, kaamoksesta ja luonnon pelottavasta voimasta, metsän salaperäisyydestä, mutta myös suojasta. Alkuperäisen ja alkuperäisten uskontojen, kansanperinteen ja kansantarujen, satujen peikot miettivät eksistentialismia, Näkki on yhä läsnä, noidat ovat selkeästi tunnistettavia, mutta myös pohjoinen valo näkyy herkkänä, suopursun valkoisena. Prinsessa ratsastaa jääkarhulla rauhallisessa viitekehyksessä - se voi olla myös saamelaisten kantaäiti. Valkoinen karhukuningas Valemon (jääkarhukuningas).



Lapsena minua peloteltiin, ettei saa mennä veteen, koska siellä asuu Näkki. Vieläkin pelkään eli kunnioitan vettä. Kittelsenin Näkki voi kirkua yksinäisyyttään, soiden ojitusta, luonnontuhoamista ja kaivosteollisuutta vastaan. Kun myrkkyjä ahdetaan veteen.
 
'Nøkken screams' Näkki huutaa, itkee, kaipaa. 
Lisää kuvia Pinterestissäni: Taidetta: Theodor Kittelsen - 2017 art

Pohjoinen on ilmansuunnista kaikkein maagisin - katso vaikka 1600-luvun Tukholman seutukaavaa. Miksi juuri pohjoinen on pelottava? Tukholman vanhassa kaupungissa sijaitsee Helvetti, Helvetet - tietenkin pohjoisen suunnassa. Tässä on Atskin, Ateneumin näyttelyn kuvia miltei parin vuoden - tahi vuoren, vuorenpeikon - takaa.


TARUJEN KANSAT, KANSA, MYYTIT JA TARINAT NORJAN JA SUOMEN TAITEESSA

" Lapsuuden kirjojen peikot ja eläintarinat. Pimeän pelko, Kalevalan uroteot ja norjalaiset sadut, kuten Valkoinen karhukuningas Valemon. Näiden kertomusten ja myyttien pohjalta syntyneet teokset loihtivat kesäkuun puolivälistä lähtien Ateneumin saleihin tarujen valtakuntia, uljaita korpimaisemia ja kuvia kansanuskomusten olioista, jotka olivat yhtä aikaa kiehtovia ja pelottavia. " laianus Ateneumin näyttelyn sivulta
 

Luen lisää: Karhumytologia linkissä: Lappalaiset karhutarut 

" Suomessa karhuihin ovat eniten uskoneet pohjoissuomalaiset ihmiset, lappalaiset eli saamelaiset. Karhuilla ja pohjoisilla kansoilla on kansainvälisen jumalaistaruston perustelema elimellinen yhteys. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella asuvista kansoista käytetään nimitystä arktiset kansat, koska niiden on arveltu elävän Ison Karhun tähdistön alla. Sana 'arktinen' tulee karhun kreikankielisestä nimityksestä arktos. (Pentikäinen 1995, 75, 95.) Lappalaiset ovat muuan tarun mukaan pitäneet kaikista karhulajeista pohjoisten seutujen jääkarhua omana esivanhempanaan. He ovat kutsuneet sitä isoisäkseen. (Pickering 1999, 110.)

Lapissa hyvin yleisesti uskotaan karhun ja naisen aviolliseen yhtymykseen. Erityisesti koltat ovat uskoneet, että he polveutuvat tytöstä, joka vietti talven karhun pesässä. Tästä koltat ovat johtaneet sukulaisuussuhteen karhuihin, ja he nimittävätkin itseään karhun veljiksi vielä nykyisinkin. Tarun maakarhun (luultavasti) ja kolttalaisen tytön parisuhteesta on kirjoittanut muistiin (1775) Lyckselen kirkkoherra Pehr Fjellström. (Haavio 1968, 61; Halme 1998, 6; Kovalainen & Seppo 1998, 79; Saksholm 1987, 4; Sarmela 1991, 227.) "  sekä:


Norjalaiset karhutarut: 


" Nainen nimeltään Bjørn-Beret eleli karhun kanssa ja sai karhun kanssa pojan. Karhu kohteli häntä varsin hyvin. Beret sai joka päivä maljallisen maitoa. Eräänä päivänä malja oli täynnä verta, koska karhu oli ammuttu. Beret palasi tämän jälkeen takaisin ihmisten pariin. (Anton Røstad 1931, Haavio 1968, 63 mukaan.)

Toinen norjalainen kansantarina on nimeltään Valkoinen karhukuningas (jääkarhukuningas), Valemon. Tarinan mukaan prinsessa nai karhun, jotta pystyi saamaan tämän avulla kultaisen seppeleen, sormuksen ja kultaisen oksan, uudistuksen esikuvan. Karhu noitui tämän "kieron ämmän", ja ryhtyi olemaan päivisin karhu ja öisin mies. (Shepard & Sanders 1985, 110 kuvat.) " sama Karhuseuran linkki
Valkoinen karhukuningas Valemon (jääkarhukuningas).


Hugo Simbergin kalpea ihminen itkee kun Halla vie

Hugo Simberg kertoo Halla työstä 

veljelleen kirjeessä:
"Se esittää hallaa, joka rauhallisena kirkkaana syyspäivän iltapäivän auringonlaskun aikaan levittäytyy seudun ylle. Sitä esittää ihmisolento, joka on hyvin tyylitelty, jolla on aivan valkoinen ihonväri ja joka on tehty ihonvärisin ääriviivoin. Se istuu ruiskuhilaan päällä ja puhaltaa henkiverhonsa ja leikatun ruispellon ylle, jossa näkyy asiaankuuluvia kuhilaita. Horisontin muodostavat Ruoveden kukkulat, etummaisena havupuuta, mustanvihreää, sitten lehtipuuta, intensiivisen keltaista, syksyistä ja sitten viimein kukkiva kukkula. Olen koettanut saada aikaan kauniin värikokonaisuuden."[1] wikipediassa Kultakausi. Viitattu 11.9.2013. Anja Olavinen: Hugo Simberg: Halla. Teoksessa Ateneum-opas. Toim. Timo Huusko, 2007, s. 56.
Halla Kansallisgalleriassa Ateneumin sivulla
vesiväri ja guassi paperille, liimattu lumppupaperille
lumppupaperi korkeus 43,00 cm
lumppupaperi leveys 34,00 cm
korkeus 27,00 cm
leveys 18,00 cm
osto 1.2.1913, A II 968:3


Kittelsenin näkki mainostaa pohjoisen maagisuutta

Lempitaiteilijoitani: Hugo Simberg, Theodor Kittelsen. The Magic North in Ateneum 22.7.2015
ja muualla:

ja Twitterissäni:


Henkilön Satu Ylävaara (@portfoliomultimedeia) jakama julkaisu

The Donner Party. Pääosassa Crispin Glover.

Toisenlainen Dinner Party! Tämän uudisraivaajafimin The Donner Party (2009) ostin sekä Crispin Gloverin että kannibalismin takia. Suomessa myynnissä myös nimellä Famished (2009).



Donnerin uudisraivaajajoukko wikipediassa

uudisraivaajat, kovat olot, kannibalismi,m The Donner Party, Pääosassa, Crispin Glover:

Suomen kieli. Ollaanko sitä kännissä vai Cannesissa?

Kieli pitkällä odotetaan ilmeisesti ja mitä ilmeisimmin Top of the lake ja Twin Peaks sarjojen uusimpia jaksoja.



Suomen kieli. Ollaanko sitä kännissä vai Cannesissa?

Häijysti ennen Mr robot -sarjaa Yle 2 esitti ihananaisen The World´s End leffan

joka on sekoitus komediaa, kauhua, skifiä. Olen tätä veivannut useaan otteeseen, mutta ihanaa että tämä tuli myös televisiosta - ja kanavalta jolla mainokset eivät pilaa elokuvaa eivätkä pitkitä turhaan. Mustaa tai mikseipä tipunkeltainenkin komedia alkaa matkasta hullujenhuoneelle, kuten Rummukaisen veljeksillä tai anglosaksisista tai keltiiläisistä itsemurhayrityksestä, kuten tämä The World´s End, Full Monty eli Housut pois, ja Kasarikankkunen. The end in nigh.... Loppu on lähellä, eikä mikään ole niin kuin ennen. Vanhat nukkavierut mutta uniikit pubit on ketjuistettu eli kloonattu. Entäs ihmiset?
   Gary King ( Simon Pegg ) päähenkilönä on kuin peiliin katsoisi - vieläkin pukeutuu kuin Andrew Eldritch, kuuntelee yhä Sisters of Mercyä. Ajelehtii, ajaa samalla röttelöllä, jossa soi sama kasetti kui 1990-luvulla, ei ole vakiduunissa pukupellenöä, eikä naimisissa eikä varoissaan.


Eihän Sisters of Mercystä saa koskaan kylläkseen... Twitterissäni:
#theWorldsEnd
IMDB:ssä: ja juutupuupissa soittolistassani Satu Ylävaaran silmin 2017:

Taidekoti Kirpilä on Helsingin mukavin museo

Vallan mainiota on saada oma privaattikäynti. Juhani Kirpilän kokoelmat hehkuvat huippuja, mutta taustalla kantaa myös ajatus rakastamisen oikeudesta.



Taidekoti Kirpilä FB
Lainaus taidekoti.kirpilä.fi sivulta: "Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kirpilän (1931–1988) Suomen Kulttuurirahastolle lahjoittama koti, jossa on esillä hänen keräämänsä suomalaisen taiteen kokoelma. Avaran töölöläiskodin viehättävässä miljöössä voi tutustua tunnettujen taiteilijoiden teoksiin 1850-luvulta aina 1980-luvulle asti."

 Kirpilän esittelyviideon on juupissa mm soittolistassani:


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Näin Kyle Cooperin Roomassa 1994. Hän ennakoi somea Dianalla!

Hän jopa peukutti! Sen ehkä keksivät roomalaiset, mutta selkeä symboli naamakirjassa. Hetkinen, humalat ja malteset sekaisin: Näin Kyle MacLachlanin. Hän ei ehkä ollut enää roolissa.


via GIPHY

Lynch ja kumppanit käyttivät konventioita ja kliseitä hyväkseen, ja pistivät pakan uusiksi. Cliffhangereita ja tarpeeksi telenovelaa, kauhuromantiikkaa, kauhua, saippuaoopperaa, skifiä. Somen ennakoiminen oli huomion kiinnittämistä erityisen hyvään kahviin ja makoisaan piirakkaan, ja tämän nautinnollisen tiedon jakaminen. Bram Stokerin Dracula romaanissa käytetään monta modernia kikkaa ja tapaa luoda postmoderni tai ainakin poikkitaiteellinen teos, palapeli. Laura Palmerin palvonta on läheistä morbidia kuolleen, passiivisen naisen palvontaa alttarilla - kuten Poella.

Kuitenkin seksismi on selkeää ja vastenmielistä. Mitä Lynch halusi tällä sanoa? Että kuitenkin, suuressakin taiteessa, modernina aikana 1990-luvulla naisella on vain nuoruutensa ja kauneutensa, jota riistetään monin tavoin - vanhojen äijien taholta. Tarpeeksi vanhana nainen saa olla kylähullu, halkonainen, silmälappunainen, höyrähtänyt ja tiukka, kylmä pisnesnainen. Täysin häikäilemätön. 

Sarja alkaa kun entinen dinosaurus laulaa männyn - tai douglaskuusen oksalla. Sitten on pitkä katsaus kun puu leikataan sirkkelissä väkivaltaisesti kappaleiksi. Tuhannen... päreeksi. Hotellit ovat pelkkää puuta - kuin olisimme tilavan ruumisarkun sisällä. Alkuperäistä kansaa riistetään - toteemit koristavat hotellin seiniä ja ulkotilojakin. Ovatko ne poliittisesti korrekteja? Kolonialismiin viitataan - poliisiasemalla on yksi kiintiöintiaani. Ja rasittava bimbo.

Bob on irti!


via GIPHY

Sama suhmurointi ja korruptio jyllää - moraalittomat pisnesukot haluavat myydä pohjoismaalaisille puhdasta ilmaa elikkä friskiä luftia! Kuin myisi pierua Saharaan!

Cherry Bob ihastutti ja pelotti naistenhuoneen seinällä - josta oli suora näköyhteys peiliin.... Hm.... Peak Experience 


Kaupunki on täynnä jännitteitä. Kaikki ovat huonossa parisuhteessa, tai muuten vaan 99% asukkaista omistaa salarakkaita. Väkivalta on vastenmielistä. Ihmiset ovat valinneet väärin alun alkaenkin.

Paikalle tulee Dale Cooper, joka vaikuttaa niin kauniilta nukattomine sileine pukuineen, ja virheettömine ihoineen androidilta! Kyle on oikeasti kaunis mies, näin hänet 1994 Roomassa Linda Evangelistan kanssa. Mutta agentti Cooper on mainio hahmo. Hän ennakoi somea kun päivittää Dianaan kaiken mitä tekee, mitä syö, ja missä. Hän jopa peukuttaa. Cooper on samankaltainen kuin tuleva Salaisten Kansioiden agentti Fox Mulder - he suhtautuvat avoimin mielin kaikkeen. Uniin, ennustuksiin, kaikkeen kummaan...

Näin Aki Kaurismäen uusimman elokuvan Toivon tuolla puolen eilen [tammikuussa] ja siinä oli jotain epämääräistä ja herkkää kunnioitusta Lynchille: oli jättiläinen baaritarjoilija, ja sankarin valkoinen paita.

Kirjoitin tätä ja kuulin agentti Albert Rosenfieldin esittäjän Miguel Ferrerin kuolleen. Hänen ja Cooperin hahmoissa on havaittavissa Lynchin kiinnostus Tiibettiin, Dalai lamaan ja meditaatioon. Lynch itse kertoi kuinka meditoiminen vei hänestä aamuraivon - jonka vaimo huomasi.

Ennen kaikkea Twin Peaks on hienosti piilotettu western. Nadinen puoliso on kuin kirveellä veistetty.

Kuinkahan monta kertaa olen Twin Peaksia veivannut? Tiirannut televisiosta, VHS-kassulta, DVD:ltä, ja lopulta digiboksista ja HBO Nordicilta. Jännää on myös seurata #TwinPeaksArt häsää somessa, ja tehdä itsekin taidetta. Kröhöm. Tässä alla kuitenkin Cherry Bob näyttelystä Albertinkadulta Creat Studiosta tammikuulta. Varsinkin tyttöjen ja naisten taiteessa, päivityksissä ja peloitteluissa arvaamaton Bob pelottaa, nykyisin jopa GIF-kuvana, animaationa.
Mutta mitä ihmettä tapahtui Bobille kylpyhuoneessa? Peak Experience näyttely
Tässä uudelleen kirjoittettu Laura palmer: omakuvani maaliskuulta:


Twin peaks pallaa 25 vuoden jälkeen.... somessa, juutuupissa: Twin Peaks experience " Peak Experience" näyttely oli hiano Heltsingissä:
Henkilön Valokuvaaja (@satuylavaara) jakama julkaisu



Henkilön Valokuvaaja (@satuylavaara) jakama julkaisu

Twin Peaksia voi helposti ryöstöviljellä ja banalisoida:

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pommi-iskujen jälkeen suuntasin Lillaniin: Mammas flicka.

Teatteri voi, ja saakin olla poliittinen, yhteiskunnallinen, feministinen, anarkistinen. Mammas Flicka näytelmän näin KultaPosse -lipulla 4€ käypä hinta eturivin paikasta monologiin, perhehelvettiin. Tai väkivaltaisen kusipään riepottelemaan asetelmaan, ja näkökulmna on viattoman lapsen. Jota näyttelee Linda Zilliacus. Ohjauksesta vastaa velho Cris af Enehielm joka näytteli noitaa elokuvassa Tulen morsian viimeksi.  Linda oli viimeksi Lumikuningatar.
    Näyttämönä oli Lilla Teatern, kieli ruotsi ja pääorganisoija Helsingin Kaupunginteatteri. Tulin näytelmään perjantaina suoraan sateesta sateenvarjo repsottaen. Olin ollut tulisilla hiilillä Tukholman raukkamaisen pommi-iskun takia. Sitten koin tällaisen väkivaltaisen satsin. Elämä ei ole pelkkää rillumareitä ja yksisarvisia jotka kakkaa pinkki kimallekakkaa. Välillä on ;)

Mammas Flicka näytti parisuhdeväkivallan monet muodot. Linda Zilliacus loisti monologissa, velho Cris af Enehielm ohjasi. Esitteen oli painettu nollalinja ( nollinjen ) hätälinjaan infoa. Minkäänlaiseen väkivaltaan ei tule alistua. Yhä enemmän vähennetään turvakotien rahoitusta.


Myös musiikkivalinnat innostivat ja karmivat.
 #MammasFlicka KultaPosse #hktfi
Tukholman raukkamaisten terrori-isku-uutisten jälkeen, sateesta  #nollalinja #nollinjen ei väkivaltaa

Saalistajat on kultti-varma pläjäys. Näin näytelmän Leea Klemolan selän takaa...

Saalistajat näytelmä ilmaiseksi ennakossa 20/3/17. Mihin olen tullut? Täällä on liian pimeää. Näytä vähän valoa, Vergilius! Ollako Danten helvetissä vai Darwinin selän takana?



Saalistajat on musta dokumentti eikun komedia ja kuten rocumentti ja docusoap määrittelevät ulkomaan kielellä mukadokuja dokumentin parodioita - tämä näytelmä on myös sitä. Luontodokumentti ja varsinainen Suomi 100! Peräkylissä rötkötetään kantasuomalaisina kontillaan viinaa vetäen tai maansa myyden...



Taatusti epäkorrekti näytelmä kuten 1990-2008 oli tapana. Jännää on, että istun Leea Klemolan selän takana katsomossa. Jotain samaa kiinnepintaa on, traumoja, haavoja sörkitään sontatalikolla. Sebastian Bachin hiusten vuoksi annan kouluarvosanaks kasi puol - jos kasi on kallellaan oleva ikuisuus, kakaroitten autorata jota pitkin ajetaan niin että kipinät sinkoilee. Traumoja on, inhottavaa epämääräisyyttä lapsuudessa ja kaiken kruunaa Misfitsien MOTHER! ÄITEE! ÄITI! niin lukee Wallun tatskassaki. Musiikit häijysti 80-luvun metallipuolelta. Vai oliko se Rammsteinin Mutteri? Saalistajat tekevät todella oman versionsa.

 Äiti on hirviö. Pelottava. Enemmänkin kuin Hitchcockin äiti joka antaa poikansa natsien käsiin. Olemme jossain Ryysyrannan ja Hills have eyes ja Inbread -kauhuelokuvien, ja realismin, inhorealismin ja kauhun välimaastossa, jossa on nauru, joka ehkä vapauttaa? Skotlannin kännibaalit on hieno kamala asia historiasta josta tuli kirja Kannibaalit joka on yks maailman parhaimpia. Ja tietty elokuva, klassikkokauhu. Jotain samaa on Saalistajat kuin ameriikan vuoruston sisäsiittoiset kansalaiset kuten elokuvassa Syvä joki.

 Miksi karaoke? Tyttö - miksi haluat olla tähti? Kun on juonut liikaa tai kun pilkku tulee niin känniläiset ulos raflasta lumihankeen.

Riisto. Luonnon metsän riisto hulluiksi asuntomessuiksi. Suomalaiset ja muovipussi. Suomalaiset ja ämpäri.

Hyvää: näytelmissä 2016-2017 käsitellään tätä dystopiaa, ympäristötuhoa & kolonialismia: arktinen Odysseia,  Valkoinen Peura, Kokki varas vaimo rakastaja,  Macbeth, Saalistajat.

Ligottin nihilismi KauhuCon|issa & näytelmissä #Kokkivaras, Hullu, Saalistajat, Macbeth...

torstai 13. huhtikuuta 2017

Loppuunpalanut kirjailija saapuu Venetsiaan.... Kuolema Venetsiassa Lavaklubilla. Tekijät esiin!

Emme tosiaan metsästä tekijöitä soihtujen ja heinähankojen kera, vaan nautimme näistä teattereiden teosesittelyistä. Pahimmillaan alkuperäinen kirjoittaja ja/tai ohjaajan uusi tulkinta voi viedä meidät rotkon äärelle, abstraktisen Rothkon, josta on upeat näkymät - silmänkantamattomiin... Voimme olla jonkun pelottavan partaalla, ja käsitellä kuolemaa, himoa, valtaa, kateutta ja nuoruuden kaipuuta, katkeruuttakin. Aika joka valahtaa tiimalasista. Peili joka paljastaa. Kova valaistus joka on lähellä irvokkuutta.
     Loppuunpalanut kirjailija A. saapuu Venetsiaan vuonna 19xx - löytäen vahingossa maailman kauneimman asian. Taiteen? Lavaklubilla 4.4.2017 kuvasin tiuhaan, kun edellisenä pnä 3.4.2017 näin Kuolema Venetsiassa ennakkoon. Kansallisteatterin pienellä näyttömällä. Muistiinpanoni tapahtumasta sijaitsevat valovuosien päässä, analogisesti, mutta näillä mennään. Kuvilla. Polttopisteessä vasemmalla Jukka Puotila, oikealla Jukkis Palo. Muissa kuvissa myös Michael Baran ja Taina West.



Tänään 4.4.2017 oli Kuolema Venetsiassa -näytelmän tekijät esiin! keskustelutilaisuus jossa osasin vaieta kummallakin kielellä. Olenhan niin brechtiläinen. Olen nyt nähnyt näytelmän kahdesti, ennakkoon maanantaina, ja lauvantain matineana. Lauantaina Jukkis Palon gondoliero oli enemmänkin Kharon, joka antaa kyydin, synkkää virtaa pitkin, Manalaan, ja myös antaa kyytiä Jukka Puotilan A:lle. Ja virta venhettä vie...
     Luin Mannin novellin pitkästä aikaa puhelimesta, englanniksi, e-kirjana, matkakirjana Suomen lävitse kiitäessä kun en pystynyt yöllä nukkumaan. Luin myös Peer Gynt näytelmän, ja olin välillä Liisan Ihmemaassa, välillä Ozin. Rikos ja rangaistus oli niin pienelle präntätty e-kirjana että se oli suoranainen rikos!
    Viscontin elokuva Kuolema Venetsiassa hälkkyi, välkkyi, värjyi ja heijasteli muistoissa kuin ailahtelevat veden heijastukset, Dirk Bogarde oli niin ihana. Vai oliko inhottava.
     Lauantaina näin siis kaksi Jukka Puotilan näytelmää putkeen, kun halusin nähdä Canthin viimeisen esityksen. Siinäkin Puotilan gay-hahmo oli hieno.    
      Kuinka pitkälle on näyttelijä valmis menemään? Ihminen taipuu vaikka minne, kunhan kroppa taipuu. Ja aina voi lisätä titaania ja tulla oikeastikin Wolverineksi....







Näytelmän juliste johon heijastuu Helsingin rautatientori


Lavaklubi ja Kansallisteateri FB-sivulla viideo:
Twitterissä:



Eihän täällä metsäpirtissä yhtään Shia LaBeouf:ia ollut!

Ei Kiasmassa 29.3.2017 eikä Lapissa 12.4.2017. Mutta iltahan on vielä noir ;) Piilopirtteihin hakeutuminen ja sitten niistä mainostaminen, ja jakaminen. Hurja mediajahti... LaBeouf, Rönkkö & Turner sekoittavat pakkaa. Sopevasti.
    Vain asiasanat: LaBeouf, Rönkkö & Turner
 Eihän täällä metsäpirtissä yhtään Shia LaBeoufia ollut!










 Eihän täällä metsäpirtissä yhtään Shia LaBeoufia ollut!

Mia Green on suosikkivalokuvaajiani. Goottilaisista rooleista tutun Eva Greenin esiäiti...

Mia Green (1870–1949) on upea roolimalli monessakin kohtaa: hän perusti oman valokuvastudion - ennenkuulumatonta naiselta joka on mennyt naimisiin! Hän oli mitä luultavammin myös fillarikommunistien esiäiti - pyöräillessään Haaparannalla ensimmäisten pyöräilijöiden joukossa. Hän ei pelkästään kuvannut hätää käsiviä, vaan tarvittaessa järjesti köyhille vanhuksille vanhainkodin. Upea ihminen.
     Mia Green on yks suosikkivalokuvaajiani. Goottilaisista rooleista tutun Eva Greenin esiäiti...

Mia Greens bio

Haparanda Tornio internationel mötesplats linkissä ruotsiksi: Mia Green lyhyt elämänkerta


Mia Greens bilder 

Haparanda Tornio internationel mötesplats linkissä ruotsiksi: Mia Greenin ihania valokuvia

itsenäisyypäivänä 6.6.1926


Mia Green dokumentoi elämää, arkea, sotaa ja rauhaa. Pakolaisia, sotainvaliidedeja, salakuljettajia. Elämän kirjoa 

wikipedia ruotsiksi: "Hon kom under åren att skapa Haparandas mest värdefulla bildsamling. Från 1895 till 1940 dokumenterade hon livet, vardag och fest i fred och krig i Tornedalen. Hon fotograferade flyktingar, militärer, krigsinvalider, Röda korsets verksamhet, kungligheter och politiker, men även gulaschbaroner, tullare och smugglare. Ibland sålde hon sina bilder till Stockholmspressen."

Mia Greenin valokuvia muotokuvia ja potretteja Rötter sivulla

genealogi.se linkissä "Porträttfynd" Nättidningen Rötter


Mia Greenin perintö: Lennart Green:

Lennart Green, "Anna Karina", Lambda print, Paris 1963, 20x30cm, x/10.

Green “Photographic Sights Images 1894 – 2010″
Green: Regards Photographiques
Images 1894 – 2010
Mia Green
Lennart Green
Marika Green
Eva Green
November 19 – December 25 2010
" This show is a journey invitation, a journey in the old days. Thanks to the actress and model Marika Green proposal, the show reveals about a hundred photographs redrawing the Green family history. From Mia Green, photojournalism pioneer in Sweden, to Eva Green, actress, model and muse for many luxury brands. " englanninkielisessä linkissä

Mia Greenin perintö: Greenin klaani näyttelyissä, DVD:llä, kirjana:

linkissä ranskaksi Expo Green


Mia Greenin perintö: Greenin klaani: Do it in Paris 

linkissä englanniksi "Result of an original idea suggested by actress and model Marika Green, a collection of about 84 photographs will retrace for more than a century and four generations the passion of the Green family for image. Sensitive witnesses of their era, the two first generations were photographers. Mia Green (1870-1949), the grandmother of Marika, was a photojournalism pioneer in Sweden.

Photographer and cameraman Lennart Green (1913-2007) Marika's father, followed in his mother's footprints. The last two generations passed in front of the lens. Actress and model, Marika Green, born in1943 in Stockholm posed for leading photographers. Eva Green, niece of Marika and the daughter of Marlène Jobert and Walter Green is an up and coming actress. Four generations of the same family of artists are gathered around photography in this exhibit. "


Mia Green sotavalokuvaajana:

" LÄHES KAIKKI Tornion ja Haaparannan sotavankivaihdosta kertovat kuvat ovat haaparantalaisen valokuvaajan Mia Greenin (1870–1949) ottamia. Green kuvasi satoja valokuvia sekä Ruotsin että Suomen puolella. Kaikki kuvat eivät ole kuitenkaan säilyneet, sillä osa Greenin lasinegatiiveista vietiin myöhemmin erehdyksessä kaatopaikalle. "

Lenin olisi voitu pysäyttää Torniossa – ei pysäytetty, ja tulos oli Neuvostoliitto 

" Nykyisen Lukiokatu 4:n kohdalla bolševikkijohtaja joutui riisuutumaan kalsareisilleen, ja kirjatkin syynättiin sivu sivulta. Suomessa puhalsivat keväällä 1917 vapauden tuulet, mutta jännitteitä oli ilmassa. " HS artikkeli #Tornio: linkissä Ulkomaat | Leninin juna, osa 5:

Avainsanoja: valokuvaaja, Haaparanta, Haparanda, historialliset kuvat, feministi, sufrragetti, sotavalokuvaaja, polkupyöräilijä

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Sutta ken vihaisi – susi poliittisena eläimenä

Kauniit, jylhät ja rauhalliset eläimet muotoilussamme ja myyttiemme metsissä...
Luonnontieteellisen museon kahvilan groteskit trofeet - nuo ystävämme kasviensyöjät, sarvipäät




Tähtäimessä Politiikasta -poppoon panelistit Sutta ken vihaisi – susi poliittisena eläimenä -tapahtumassa. Tietenkin vain kameran etsimessä!






Sutta ken vihaisi – susi poliittisena eläimenä 29.3.17 Luonnontieteellisen museon kahvilassa.
Luen lisää:
         Poliitikasta verkkojulkaisu
         Politiikasta: Vihaa vastaan, suden puolesta! Kuvataiteilija Nora Helsingin katutaideteos tuo suden, myyttisen syvien metsien eläjän, keskelle kaupunkia, yhdeksi ohikulkijaksi. [Lue lisää]
Sutta ken vihaisi – susi poliittisena eläimenä from Politiikasta.fi on Vimeo.
" Kuvataiteilija Nora Helsingin katutaideteos tuo suden, myyttisen syvien metsien eläjän, keskelle kaupunkia, yhdeksi ohikulkijaksi. Teos rohkaisee katsojaa kohtaamaan omia ajatuksiaan sudesta ja ylipäätään keskuudessamme asuvista, villeistä toislajisista eläimistä, metsiemme asukeista." alla lainaus FB-tapahtumasta
" Susi on myyttinen eläin, joka herättää vahvoja tunteita. Suomen metsissä elää arviolta pari sataa sutta. Susien aiheuttamasta uhasta kirjoitetaan kuitenkin lööpeissä suurin kirjaimin ja esitetään, että lapset ja elinkeinot ovat vaarassa suden vuoksi, eikä maaseudulla voi enää elää. Vaaditaan jopa koko susikannan tuhoamista maastamme. Tänäkin vuonna merkittävä osa Suomen susista tapetaan maa- ja metsätalousministeriön luvalla. Toisaalta suden oikeutta elää myös puolustetaan näkyvästi ja muistutetaan siitä, että sudellakin on oikeus asua täällä.
Mistä vahvan metaforisia muotoja saava susiviha kumpuaa ja miksi susi on niin "poliittinen eläin" Suomessa? Tätä asiaa puidaan taiteen ja tieteen keinoin Politiikasta taidetta -sarjan uusimassa osassa, joka koostuu taideteoksesta ja keskustelutilaisuudesta.
Kuva- ja katutaiteilija, eläin- ja luontoaktivisti Nora Helsinki maalaa Helsingissä katutaideteoksen, joka tuo suden ihmisten keskuuteen keskelle kaupunkia, yhdeksi ohikulkijaksi. Keskustelutilaisuuden aluksi näemme videon teoksen työstämisestä ja suden liikkeistä kaupungilla.   " #susi #wolf ja viime vuonna:

Merenneitoja Luonnontieteellisessä museossa! Ulla Sainio: Merenneidot ja vedenalainen maailma näyttely

Merenneitoja Luonnontieteellisessä museossa!  Mermaids in museum of natural history! Fun! Merenneidot ja vedenalainen maailma Luomuksessa! Ulla Sainion näyttelyssä Luomus cafe Helsinki exhibition of mermaids 29.3.17