perjantai 7. huhtikuuta 2017

Nandita Kumar pienoismaailmassa ollaan kuvun sisällä: Ars17 Kiasma:

Turvallisesti? On post apokalyptinen olo: meidän joukkio selvitytyy meidän kuplan sisälle, meidän säännöillä. Me luomme roskasta kierrättäen energiaa, kuten aurinkoenergiaa, koska ilmanstonmuutoksen jälkeen, ja kun infrastruktuurit romahtaa, on opeteltava kaikkea... Nandita Kumarin klasipurkit ovat kuin friikkisirkuksesta tai kuriositeettimuseosta, eli entisajan lääkärin eli tukankähertäjän hyllyltä: hylkiöitä, hirviöitä, erilaisia tutkimuksen kohteita. Jotain myös harvinaista herkkua ja kaunistakin kuten Peppi Pitkätossu -elokuvien technicolorin värittämät karamellikaupat. Ollaan myös Sylvia Plathin lasikuvun alla.. Ja tietysti muistuu mieleen Frida Kahlo joka piti työpöydällään lasipurkkia - joka kuului hänelle. Tohtori Pretorius esittelee käsitteen homunculus ( paremminkin monikossa homunculi ) ei Hikipedia vaan wiki ilmoittaa lähteettä sen suomennokseksi aivokääpiö [insert latojan SIC!] Kartesiolaisessa teatterissa mennään jo liian pitkälle.... homunculus oli kiinnostava myös sarjakuvassa.
    Huvittavana yksityskohtana Kumarin työt sijaitsevat huppuun peitettyä hiljaista eduskuntataloa vastapäätä. Voiko symbolisempaa kuvaa vuodelle 2017 olla? Totuuden jälkeinen... Mutta toisaalta jos ollaan Liisan ihmemaassa, uudelleen... Nämä eivät olleet Blade Runner -näkymiä vaan ruosteenkirjavia ja ruskanoloisia, mutta silti henkivät toivoa, luonnon kiertokulkua, happea. Fraktaalia jonka kauneus näkyy saniaisen sykerössä.

Nandita Kumar  Veistokset / Useita teoksia  2012, 2013, 2016
eLEMenT: EARTH (2012)
pOLymORpHic hUMansCApE (2013)
The Unwanted Ecology (2016)




Young Frankenstein - not whiskey in a jar but Igor ;) 

Ja Bride of Frankenstein -elokuvan Pretoriuksen "pikkuihmiset"







tekstit Kiasmaguidesta: "Kolmen lasipullon sisään on rakennettu interaktiivisia pienoismaailmoja. Niissä yhdistyvät piirilevyt ja komponentit, kuvat kasveista sekä rakennetun ympäristön yksityiskohdat. Teokset luovat tulevaisuudenkuvia, joissa luonto ja teknologia toimivat yhdessä. Nandita Kumar haluaa herättää keskustelua ihmisen ja luonnon yhteydestä sekä kestävästä kehityksestä.

eLEMenT: EARTH: Pulloon luotu äänimaisema kuvaa alkuräjähdystä sekä sateen, tuulen, valaiden ja lintujen ääniä. Ääniä tuottavat piirilevyt ovat osa koristeellista kasvillisuutta. Osan teoksen tarvitsemasta energiasta tuottaa puu, jonka lehtinä on aurinkokennoja. Liike teoksen ympärillä vaikuttaa teokseen: se saa aikaan ääniä, jotka kuvaavat ihmisen toimintaa ja vaikutusta ympäristöön.

pOLymORpHic hUMansCApE: Vuorovaikutteisen teoksen pienet videoruudut näyttävät urbaania elämää. Liike teoksen ympärillä vaikuttaa ruutuihin: luonnonläheiset näkymät vaihtuvat kuviin hallitsemattomasta kaupungistumisesta. Taiteilijaa kiinnostaa, miten kaupunki elinympäristönä muovaa ihmisen tietoisuutta. Hän haluaa suunnata huomion Intian suurkaupunkeihin, joiden suunnittelematon kasvu ylittää kaupungin kantokyvyn, synnyttää slummeja ja vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin.

The Unwanted Ecology: Teoksen lähtökohtana ovat rikkakasvit, joita taiteilija on kerännyt studionsa ympäristöstä Intian Goassa. Hän on antanut kullekin kasville oman äänitaajuuden, jotka soivat pullossa. Rikkaruohoiksi nimitetään kasveja, jotka ovat väärässä paikassa ja siksi ei-toivottuja. Monilla rikkakasveilla on kuitenkin lääkinnällisiä vaikutuksia, joita nykyihmiset tuntevat huonosti. Teokseen liittyvä kirja kertoo rikkakasvien rohdoskäytöstä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti