tiistai 10. lokakuuta 2017

No niin tässä on Marilyn Mansonin uusin video SAY10. Teitä on varoitettu.

MARILYN MANSON - SAY10 (Official Music Video. No niin tässä on Marilyn Mansonin uusin video, ladattu 9.10.17. Ikäraja on ja Johnny Depp. Uudelta albumilta Heaven Upside Down. Directed by: Bill Yukich. Minä löysin tämän Mansonin 90-luvulta levyhyllystä, hänen levynsä oli ensimmäisiä Cd levyjä, joita ostin. Sittemmin hän oli mm David Lynchin elokuvassa Lost Highway. Johhny Deppiä olen jumaloinut Saksikäsi-Edwardista alkaen sekä John Watersin kiltimmän ja svengaavimman leffan Cry-Baby myötä vuodesta 1990. Ei tässä eilisen teeren poikia olla, ei.











Galleria Lapinlahdessa toukokuussa 2017 näyttelyssä osa 2

Entinen mielisaarala nykyinen galleria Lapinlahti toimii taiteen tilana. Harvoin olen niin pahoja ahdistukohtauksia saanut, hyperventiloinut ja panikkia kokenut kuin Lapinlahden mielisairaalassa - näyttelyssä tänä vuonna. Minun oli pakko päästä uloa, hengittää ja olla vapaa. Kaikkien vuosien naisen kärsimys henki iholleni. Ja Aleksis Kivi. Lapinlahdesta menin suoraan Hietaniemen hautausmaalle...





Käytävällä olevat työt







Viime viikolla vierailin mielisairaalassa kahteen otteeseen, nimittäin Viirus teatterin Mästaren och Margarita näytelmää katsomassa. Ahimimassa.


Ja oma lista juutuupistam aika lailla miehiä kertomassa miesten tarinoita miehistä laitoksissa. Sitten on paljon kammottavaa faktaa naisista mielisairaalaoissa kautta aikain, mistä syystä sinne laitettu, vaikkapa Anna Kortelaisen kirjoissa ja googlaamalla kammottavia kuvia:

Galleria Lapinlahdessa toukokuussa 2017 näyttelyssä

Entinen mielisaarala nykyinen galleria Lapinlahti toimii taiteen tilana. Harvoin olen niin pahoja ahdistukohtauksia saanut, hyperventiloinut ja panikkia kokenut kuin Lapinlahden mielisairaalassa - näyttelyssä tänä vuonna. Minun oli pakko päästä uloa, hengittää ja olla vapaa. Kaikkien vuosien naisen kärsimys henki iholleni. Ja Aleksis Kivi.

Taiteilijoita ja töitä:
- Reetta Partanen: Hoidossa tätä terapiaa voisi suositella! Marsut tykkäis ;) rohtokasvit
- Sari Karjalainen: Kauhea Kokemus taidekokemusta ja sen tutkimista tutkiva tilateos
- Mari Mäkiö: Kehrääjät

Taide sinänsä ei kauhistuttanut, vaan antoi toivoa, empatiaa, vaihtoehtoishoitoa, ihmisyyttä, mutta myös kurkkausta historiaan, jota ei ole kumitettu siistiksi, naisia, ja heidän pakkomielteitään, naisia, joilla hirveä kohtalo. Naisia. Esiäitejä. Sisaria. Suljettuina.

Reetta Partanen: Hoidossa tätä terapiaa voisi suositella! Marsut tykkäis ;) rohtokasvit


Sari Karjalainen: Kauhea Kokemus taidekokemusta ja sen tutkimista tutkiva tilateos


  Mari Mäkiö: Kehrääjät



Galleria Lapinlahdessa toukokuussa 2017 näyttelyssä.
#GalleriaLapinlahti #ReettaPartanen #Hoidossa
#SariKarjalainen #KauheaKokemus taidekokemusta ja sen tutkimista tutkiva tilateos.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sanokaa Gilfoyle kun haluatte hyvää. Tai pahaa...

En olisi alkanut katsoa tätä sarjaa Silicon Valley ilman tätä kuvaa. Katson paljon Netflix, Yle Teema ja HBO sarjoja, jotka ovat laatua tai rakkaita nuoruudesta. En katso mainoksia. En valitse seksistisiä sarjoja. Tämän kuitenkin aloitin, koska siinä on Martin Starr, tuo Freaks and Geeks -sarjan nörtti, ihana sarja, ihana nörtti, kuin omaa elämää katselisi. Parhaimpia sarjoja mitä on ja hei - Joan Jettin Bad Reputation alkutahtina, yeah! Martin näytteli myös Tommy Wirkolan natsizombieiden jatko-osassa Dead Snow 2: Red vs. Dead joka näytettiin Night Visions festareilla, muttei Martin ollut paikalla. Pohjoisen pojalla Wirkolalla ( suomen saamel. juuret ) on lähituntuma vanhan ajan natseihin - kuten meillä Suomen Pohjoisen asukkailla. Joitakin natsit pelottavat. Natsien paluu.  Dead Snow 2: Red vs. Dead on mukava filmi myös siksi, että nörttejä on myös naisissa ja tytöissä. Friikkejä ja enthuaistejä, jotka paljon jotain Tähtien sotaa tai Avaruusasema Alfaa, fanaattisesti.







 Pakko laittaa tähän Yle Areenan Instagram-tililtä tämä kuva.

No nyt on kunnon doku Loputon Gehennan Liekki

No nyt on kunnon doku Loputon Gehennan Liekki joka tuli ilmoille Night Visions festareilla 2011, nyttemmin löytyy Elisaviihteen Aitiosta. Olin hieman tai paljonkin hämilläni lopputekstien jälkeen, miten voi joku bläkkiksen vetäjä olla fasisti, rasisti ja luonnontuhoaja? Aidon bläkkiksen tai satanistin tai laveyistin ( kuten sarjassa Silicon Valley ) pitääkin vastustaa kaiken maailman uskontoja, ei pelkästään niin oppikoulun harmooninpolkijoita vain kaikkia muitakin. Mutta ei rasistisesti. Dokumentti on hankala viihteen laji, kun pahimmillaan se paljastaa jotain aitoa.





Mihin kategoriaan työnnän Juoppohullun päiväkirjan, ja kuinka syvälle?

On yksi genre jota en katso eli äijien sikailuelokuvat. En näe mitään syytä entisenä Amnestyn jäsenenä katsoa ällöttävää mukahauskaa seksismia, naisvihaa enkä naisten halveksintaa. Varsinkin amerikkalaisilla on turhaa ajan- ja luonnon tuhlausta nämä skeidat mukahauskat rainat. Kummallista kyllä, amerikassa mies saa olla kuinka lihava tahansa, niin silti hänellä on rooli koomikkona leffassa jossa pössytellään. Naiset ovat laihoja ja nuoria. Statisteja.

Lievimmillään elokuvat ovat sellaisia, joissa naisella on vain tyttöystävän rooli. Nainen on vain sivussa, jumaloitu tai äiti tai huora tai femme fatale, mutta vuorosanat jäävät alle seitsemään minuuttiin. Miksi katsoa huonoja elokuvia? Ei miksikään. Paitsi laskeaa vaikka tilastollisesti leffan seksismi, kuinka paljon roolisanoja naisella on. Siis kuinka vähän.

Sitten on tämä Juoppohullun päiväkirja, joka on antanut työtä monelle näyttelijälle, kuten Krista Kososella. Tietenkin hänellä on vain tyttöystävän rooli. Hän tukee, hän on lumoava, hän on sivuhahmo. Erityisen paljon teatterinäyttelijöitä pyörii filmissä. Alussa on Heidi Herala, jota nöin viimeksi Kultainen vasikka -klassikossa, Maria Jotunin kirjoittamassa näytelmässä. Sitten on Jari Pehkosta, Pekka Huotaria, Esko Salmista. Ja suuremmat roolit ovat teatterinäyttelijöillä Santtu Karvonen ( Ryhmäteatteri: Peer Gynt, Seitsemän veljestä ) ja Johannes Holopainen ( KOM-teatteri: Pasi was here, Sotilaspoika, Kokki varas; My baby ). Pääosassa Joonas Saartamo.

Elokuvan ohjaaja - käsikirjoittaja on Lauri Maijala, jota muuten olen kunnioittanut syvästi. Ainakin teatteriohjauksia Hamletinkone, Pasi was here ja eritoten Mustarastas, jota ei luo Maijalan wikipediassa. Vieleä.









lauantai 7. lokakuuta 2017

Venus in Fur - aikajanaltani

Venus turkiksissa, Venus in Fur leffa, näytelmä, Venus in Furs, Venus im Pelz, kirja, laulu poimintoja janaltani 😉🎬


#Venusturkiksissa #VenusinFur leffa, näytelmä, #VenusinFurs Venus in Furs, kirja, laulu poimintoja janaltani 😉🎬

tiistai 3. lokakuuta 2017

Korakritin näyttelyn avajaiset Kiasmassa, osa 3, 28.9.17. Kyberpunkista David Cronenbergiin

28.09.2017 was opening of exhibition of Korakrit Arunanondchai in Kiasma museum of modern art. Jo ennen varsinaisia avajaisia pyörimme Kiasmassa ensimmäisinä kuvaten Instagramiin valokuvia taiteilijasta itsestään sekä teoksista. Korakrit oli mutkaton ja tyyni kaiken melun keskellä. Olimme dystopian liepeillä, jätteen ja myrkkyjen. Post human, ihmisen jälkeinen aika, inhimillisyyden jälkeinen aika, maailmanloppu. Ihmisen tekemä tuo, ajattelemattoman, sadistisen ja tyhmän ihmisen valinnat kuluttajana. Empatianpuute. Sokeus nähdä lumipalloefekti, perhosefkti, ilmastonmuutos lämpötiloissa, luonnonmullistuksissa, napajään sulaamisessa, tapahtumissa, jotka aiheuttavat lisää pakolaisuutta.



En tiedä olenko Prinsessa Ruususen tarinassa, piikkipensaiden keskellä, mustat juuret muistuttavat japanilaisen kauhun käyttämiä tummia naisten hiuksia, jotka ovat valtoimenaan. Siinä on myös jotain H. R.Gigerin kyberpunkkia - vaikka Korakrit on kasari-kakara. Ja David Cronenbergiä, eritoten leffoissa Crash, Videodrome – tuhon ase, Alaston lounas, uusintaversio  Kärpänen (1986), Kylmät väreet, Verenimijät, Scanners – tappava ajatus, The Dead Zone - Viimeinen yhteys, eXistenZ, Spider, A History of Violence ja Erottamattomat.



Idän onnea tuottavat lohikäärmeet näyttivät ehkä myös lännen kenties vaarallisilta ja pelottavilta lohikäärmeiltä, joita tyhmät miespuoliset ritarit kansantaruissa kiusasivat ja sorkkivat - kuten Prinsessa Ruususen sadussa jossa on ihana, vapaa, huikea Pahatar - yksi lempparihahmoistani 1970-luvulta lähtien.








Mutta onko Korakrit aito vai feikki? Olenko minä sanomaan sitä? Keneltä evätään näyttely juuri nyt kun Korakrtillä on? Miksi näyttely on oltava Kiasmassa? Onko se paras platsi?

Tekevätkö tilaan astuvat ihmiset teoksen? Valmiiksi? Muuntuuko teos ihmisen arvomaailman ja kokemusten vuoksi? Simpukka, alkulima, evoluutio, naisen voima, meren hirviöt, kauniit, vapaat eläimet, myrkytetty meri.




Eilen oli Kiasmassa Korakritin näyttelyn avajaiset.  Kyllä nyt ollaan dystopian äärellä! Ihana rotta.... Kuka on kaikkein vahvin, kuka jää jäljelle kun ihmisen tuhoaa systemaattisen "sivistysvaltion", siviilisaation. Oli hauskaa, että katsoin Netflixistä Zoolander 2 komedian jossa ironian kärki osui johonkin hermoon, tähän hypetykseen kuinka cool on joku verkkaripukuinen hiphoppari ( maailman tyylittömimmässä lippalakissa käsiä väännellen ) ja on niin rennosti ja niin katu-uskottava että okselle kaivattaa, on kauden kuumin muotisuunnittelija. Olen huomannut, että taidemuseoihin halutaan hirveästi näitä nuoria veteliä poikia verkkareissaan jou. Korakrit ei ole tällainen, vaan oikea taiteilija, jonka Kiasman tykitys ja verkon solmiminen, virkkaus, yhteenhitsaus avautuu teosten keskellä ja välityksellä.


Onko Korakrit valittu, chosen one, Siddharta, pelastaja? Olemmeko Matrixissa? Itse tulen toimeen ilman kalliita farmarihousuja joihin on poltettu reikiä aasialaisissa hikipajoissa etelän vetelille käyttää jou.
Joku vuosi meni etten pitänyt ollenkaan farkkuja, vaan jotain 1960-luvun oikeita tai tyyppisiä persoonallisia vaatteita. 


Onko Korakrit Hamelnin pillipiipari?
Näyttely aiheuttaa - ja vaiheuttaa - monia kysymyksiä.