Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

lauantai 30. joulukuuta 2017

Yksi elokuvavuoden 2017 huippukohtia oli RAW, Night Visions festareilla

No minä näin leffan RAWn, se oli tärkeimpiä Night Visions festarin leffoja joita halusinkin nähdä. Huikea ja omintakeinen ja joko nosti de Saden Sodoman 120 päivää kannen jalustalle, tai sitten haastoi sen.. Sehän oli hyveellisen neidon, Justinen tarina.

Josta olen tyytyväinen. Back to basics ajankohtana oli naisten tekemä kauhu, jossa RAW oli yks tärkeimpiä. Osa elokuvista käytti myös hiljaista ääntä tai elokuvasalissa käytettiin hiljaista äänentoistoa, niin vitutti äijät, jotkja rapistelivat karkkipussejaan ja sitten mässyttivät. Kaksi kolmesta naisten tekemästä festarikauhusta oli vaikeaa kuunnella kun äijät mässytteivät ja rapistelivat. Äijät eivät kunnioittaneet elokuvia eivätkä niin ollen naisia. Eivätkä kunnioittaneet hiljaisuutta eivätkä äänimaailmaa, joss avoi olla myös hiljaisia ääniä. Mutta mässyttivätkö äijät tämän aikana?

Savoy-teatterissa olin leffafestareilla niin ihmettelin, miksi ihminen voi käyttää nenäliinaa? Miksi räkää pitää niistää sisään ja ulos. Osumatta nenäliinaan. Kovalla volyymillä. Ja aivan turhaan.

Välillä kaipaa omia VHS-aikoja, jolloin ihan sai itse katsella ja kuunnella merkillistö tai esimerkillistä harvinaista elokuvaa. Ihan just rauhassa.

concreteplaygroundin sivulla oli THE TEN BEST FILMS HARDLY ANYONE SAW IN 2017
" Forget lightsabers, caped crusaders, fast cars and fairy tales and catch up on these under-seen gems over summer."  linkissä  eli 10 parasta leffaa jota kukkaan tuskin näki. No minä näin leffan RAWn.


virallinen raileri juutuupissa:

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Kuinka paljon Helsinki on muuttunut Mika Kaurismäen elokuvan Valehtelija jälkeen?

How much have Helsinki changed since Mika Kaurismäki´s movie Liar from year 1981? Aki Kaurismäki did it better than Spiderman... Otin leffasta pysäytyskuvia (printskriinejä, freezeframe, sivukaappauksia). Koska Aki Kaurismäki teki sen paremmin kuin Spiderman. Tai ainakin aiemmin : )

Helsinki jota ei enää ole. Vai onko? Aki Kaurismäki on pääosassa Mika Kaurismäen elokuvassa Valehtelija, 1981. Digiboksi täyttyy ja pursuaa miesten ja poikien Odysseioista...

Aki Kaurismäen näin ensimmäistä kertaa Sodankylän elokuvafestivaaleilla 1988. Siis noin seitsemän vuoden syklin jälkeen tästä elokuvasta.

KOM-teatterin näytelmän jälkeen 9.12.2017 menin Sea Horse -ravintelin eteen valokuvaamaan. En tietenkään sisään, koska olin tullut teatterista, jossa lippu oli maksanut 3€. Joissakin eteispalvelumaksu on tuon verran. Kommunisti kävelee ohi.

Itse asiassa nämä vuodet eivät ole olleet reiluja Helsingille. Ei tosiaankaan ole kaupunkianne, kaupunkiamme, kaupunkiamme käsitelty silkkihansikkain, vaan moukareiden kanssa ja katepillareitten.

Oikeasti piri piri siis piti tehdä scene framing tästä filkasta. Kuinka paljon Helsinki on muuttunut reilussa 25 vuodessa.

Alla kuvassa Akin nuoren miehen odysseia käy seireenien ( Linnanmäen merenneidot ) kautta mm Sea Horsen ohi. Linnanmäellä ei ole enää seksistisiä pudotettavia merenneitoja, eli jotain tasa-arvoa on joskus jonnekin saatu. Ajattelin, että Kaurismäet tahtoivat Homeroksen Odysseyksen tarinan takia tähän seireenejä, seireenejä.


Pysäytyskuva Mika Kaurismäen elokuvasta Valehtelija, 1981. Aki vaeltaa Sea Horsen ohi. Kuten itse kukin... 


Sea Horse ilman Akia. Joku mies kyllä käveli kuvassa aivan kuin elokuvan Valehtehtelija ja jatkoi odysseijaansa....


© Satu Ylavaara Photography 2017







Kuinka paljon Helsinki on muuttunut Mika Kaurismäen elokuvan Valehtelija jälkeen?



sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Onko tänä iltana tarjolla runoutta ja vaseliiniä, Marilyn Manson?

Marilyn Manson as Thomas Dinley in Salem. Marilyn Mansonin näyttelemistä on saanut nähdä mm Night Visions festivaaleilla sekä tv.ssä. Onko tänä iltana tarjolla runoutta ja vaseliiniä, Marilyn Manson? Tämä viitaus oli tietenkin moposarjaan Sons of Anarchy.

Mansonin hahmo kauhusarjassa Salem on Thomas Dinley. Hän on Salemissa oleva Parturi ja alkemisti, ja parantaja ja teurastaja, ja mitä ilmeisimminkin psykoterapeutti.

SALEM on huonoimpia näkemiäni sarjoja jossa tekorankkuus, puuduttava seksi jatkuvassa samassa asennossa sekä käsikirjoittajien ja ohjaajien kömpelöys myös toteuttaa oikeaa noituutta, parantamista, mutta myös pahaa silmää, pahuutta. Osa näyttelijöissä osaa tehtävänsä ja on tunnelman tasolla. Mutta miten vakavamielistä ja raskassoutuista ja täysin metsään mennään!

Poikkeuksena tietenkin Manson joka Dinleynä on pirun tarkkaan luotu hahmo, myös graafisesti.

Marilynin musiikki- ja näyttelijän/taiteilijan uraa ja performanssia, osin manifestiakin, olen seurannut nyt kolmella vuosikymmenellä!

Cd levyjänsä ostin 1990-luvulla, sitten näin Lynchin Lost Highway.

Hienoimmillaan MM oli Leffassa Let me make you a martyr, jonka näin NightVisions festivaaleilla, ohjaajan ollessa paikalla. MM ei ollut paikalla. Ikävä kyllä. Katsotaanpas parin viikon päästä miten suu pannaan.
Ja minne 😉

Myös Jeremy Crutchley osaa näytellä tässä sarjassa, mutta niinhän teatterinäyttelijät ja genre-näyttelijät osaavat aina, mikään rooli ei ole liian pieni, jossa ei voisi tehdä itsensä muistettavaksi...


Marilyn Manson as Thomas Dinley in Salem:
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

torstai 9. marraskuuta 2017

Ismo Sajakorpi: YÖJUTTU: MERKITTY Finlandia-gaalassa keskiviikkona 26.10.2011 Night Visions festarilla

Ismo Sajakorpi on myös merkittävä harvinaisen kotimaisen kauhun, kauhukomedian, ja kumman tekijä. Hän sekä kirkastuttanut että tärvellyt lapsuuteni ja hehkeän nuaruuteni kauhua kohti - niin vain kaikista parhaimmat tekevät ;) On todella sääli, ettei kotimaisia kauhua ole elokuvina ja minisarjoina kuin rupinen kourallinen. Vaikka meillä on upea kauhun, pelottavan, oudon ja kumman perimä. Minä en vieläkään uskalla mennå kunnolla meidän kivikautiseen järveemme, koska siellä asui Näkki. Ainakin 1970-luvulla. Ellei kaivosteollisuuden saasteet ole häntä tappaneet. Näkki-raukka ;(  Jännää on tämä ambivalentti suhde Näkkiin, joka on muuttunut vuosien varrella, paljon on vettä ehtinyt virrata :)

Jossain vaiheessa Näkki oli Rudolf Koivun piirtämä rumilus, joskus taas kaunis mies. En tiedä yhdistyikö tämä Näkki-kondomiin ja Orfeukseen, ja millä lailla. Theodor Kittelsenin Näkki on suuri ja pelottava, pohjoinen olio, jota on kunnioitettava. Kuten luontoa. Ante Aikion Aiki -saagassa on Vesirukka, joka on saamelainen olento. Ja ilman muuta tämä vanha olio on vaikuttanut Tolkienin Klonkkuun... Ja kuinkas ollakaan, minulla on liput tulevaan Night Visions Maximum Halloween 3017 festarien uuteen elokuvaan The Shape of Water jonka on ohjannut Guillermo del Toro, jonka ihana hahmo Abe Sabien tuosta Hellboy-sarjakuvasta on elokuvassakin niin huikea yhdistelmä tätä kaikkea, ja ennen kaikkea empatiaa.

Sajakorven Merkityssä ei ole Näkkiä, pääsen siihen kohta...

Pohjoisessa on kiertänyt paljon suullista perintöä, ns leirinuotiotarinoita, jotka viihdyttivät ennen älyttömiä älylaitteita, sekä opettivat ennen Yle Teemaa ja HBO:ta.

Oli surullista huomata vuonna 1988, että näiden tarinoiden kertominen on kuolemassa. Yksi syy on vanhat äijät jotka yrittivät hiljentää " akkojen juttuja " hammajaisista ja liekkiöistä, ja muista olioista, ufoistakin, mutta muistan miten naiset kertoivat. Silti. Se oli aika ennen urbaanilegendoja, ja joskus tarinat päässäni menivät sekaisin, että oliko se painajainen vai urpaani lekenda vai yöjuttu vai hämärän rajamailla vai mikä. Vaikutus oli kuitenkin ahdistava.

Ennen videonauhurien surrausta joku oli jossain, kenties Tulkolmassa nähnyt jonkun pelottavan pätkän. Ja kertoi siitä. Muistan kuinka Alien oli hyytävä ns kuunnelmana jonka joku koulukaveri, ylemmiltä luokilta kertoi. Vaikka teknologia kehittyi, pysyi tarinan kertominen samana. Ainakin silloin.

Nyt tänä Halloweenina kuulin hienon, vaihteeks helsinkiläisen kummitustarinan. Mutta sitä ei voi selvittää, kun asunnosta on jo pois muutettu. Jäikö kummitus keittiöön, ja miksi?

Yksi sininen, lempeä talo on hieno talo, vaikka vesi pitää ottaa kaivosta tai kaupasta. Vai tuleeko vesi pienemmästä kaivosta saunalle? Sen pitäisi olla rauhan tyyssija, vaikka armeijan ja ties minkä patteriston telaketjuvaunut ovat pilanneet maastoa. Siellä oli ullakolla Lääkärisarjoja ja muuta romanttista luettavaa, mutta myös kauhuromantikkaa. Siellä myös kummitteli, mutta ei kaikille. Olisiko se pitänyt tutkia? Mitä meidän menneisyydessä, tai ajassa ennen meidön menneisyyttä oli meidän läheisille tapahtunut?

Miellä on suvussa muutama herkkävaistoinen ihminen. Pohjoisen peräkylässä se onkin ollut hengissä pysymisen taito ja edellytys.

Hassua, että herkkävaistoista ihmistä pidetään friikkinä, mutta herkkävaistoista eläintä älykkäänä. Hm...

Meillä kylällä oli yksi talo jossa asui piruja. Talon ympäristössäkin on komeita pelottavia lehdettömiä puita, ikihonkia, kelohonkia valtavaine pitkine oksineen, jotka ovat kuin noidan hiuksia ja käsiä ja kynsiä.

Kylällä oli myös aittoja, jossa ruumiit odottivat kuljetusta kauppalaan.

Osa tarinoita kerrottiin siksi, että emme hukkuisi, emme vammautuisi, emme pelästyisi tai emme olisi epäkunnioittavia vainajia tai heidän henkiään kohtaan.

Itse olen kauhua tehnyt ja harrastanut usean vuosikymmenien ajan. Monipuolisesti. Tyttönä tai naisena se ei ole ollut mikään kielletty alue, joka olisi vain pojille rajattu ja varattu. Ei suinkaan! Olen siis monipuolisesti oman tien kulkija, hylkiö ja mitä lie.

Nyt en katso huonoa kauhua, siis kauhua jota vaikkapa Elisa Viihde Aitio ostaa laariinsa, jossa elokuvan huonous on seksismiä, typerää toistoa, ja on haluttu vain mässäillä - muttei taidoilla. Night Visions -leima kyljessä takaa, että tämä on kiinnostava tai hankala elokuva. Naisen eurolla ei Night Visions festarille niin vain pääsekkään, vaan pitää valita. Halloweenin, Kekrin ja kuolleiden päivän aikoihin on päällekkäin myös teatterit ja konsertot kuten tuo Diamanda Galas. Elisa Viihde Aitio on kyllä hyvääkin kauhua, jonka listaan joskus jonnekin :)

Aina kun näkemäni kauhu tai trilleri harjoittaa seksismiä lopetan katsomisen. Elämä on liian lyhyn paskan katsomiseen. Joskus merkitsen ylös seksismiä, että kuinka paljon vuorosanoja on kummallakin sukupuolella. Kenen tarina kerrotaan.

Merkityssä ollaan äärirajoilla, tarinan keskiössä on huora, ilotyttö, huono nainen. Missä ne on ne huonot miehet? Pankkiautomaatillako?

Olisiko Pitsinnyplääjän tarina toisenlainen? Ilmeisesti haettiin jotain hankalaa kaikupohjaa, ihmistä, joka ei ole yksinkertainen tai yksinkertaisesti hyvä päähenkilö, eikä toisaalta mikää uhri Hilja maitotyttö tai Mouchette.

Ismo Sajakorven YÖJUTTU: MERKITTY Finlandia-gaalassa keskiviikkona 26.10. " kyseessä siis Suomi-kauhun hämmästyttävän klassikon ensimmäinen julkinen esitys sitten vuoden 1984. Ei heikkohermoisille! "

Festareilla aina myös minä, innostus ja kamera. Tähtäimessä: Georg Dolivo, Satu Silvo ja Ismo Sarjakorpi. 
Ismo Sajakorpi: YÖJUTTU: MERKITTY Finlandia-gaalassa keskiviikkona 26.10.2011 Night Visions festarilla



Night Visions info sivulta Halloweenin aikaan 2011 jolloin näin myös Diamanda Galasin livenä. Kröhöm.

"Kotimaisia kulttitapauksia historian hämäristä nostava Finlandia-gaala on vakiintunut Night Visions -festivaalin odotetuksi kohokohdaksi. Tähtivieraiden tarinat ja yleinen löytämisen ilo muodostavat karismaattisen voimakentän. Vain kiinnostavin kelpaa.

12.5.1984 Mainos-tv esitti valtakunnan verkossa tupla-annoksen kotimaista mystiikkaa. Teemakokonaisuuden avasi kohtalokas kauhufantasia Merkitty, jota täydensi yöllinen studiokeskustelu parapsykologiasta ja aaveista. Merkittyä ei ole koskaan toiste nähty julkisesti, mutta monet muistavat yhä ohjelman voimakkaat kauhunäyt ja aidosti painajaismaisen pohjavireen.

Irma Auer (Satu Silvo) on spiritismiä harrastava entinen ilotyttö, joka tahtoo normaaliin parisuhteeseen, mutta ei pysty jättämään taakseen menneisyyttään ja julmaa sutenööriä. Umpikujaan joutunut nainen yrittää itsemurhaa unilääkkeillä. Kuolemakaan ei huoli Irmaa, joka herää ruumishuoneella merkilliseen uuteen elämään. Tästä alkava seikkailu ei ole mitään lauantai-illan perusviihdettä.

Komedia- ja trillerispesialisti Ismo Sajakorpi ohjasi Merkityn avausjaksoksi suunnittelemaansa Yöjuttu-kauhusarjaan, jonka jokainen episodi olisi ollut itsenäinen tarina. Toteutukseltaan elokuvamainen projekti oli niin suuritöinen ja kallis, että vain yksi kertomus pääsi tuotantoon. Herk Harveyn ohjaama independent-kauhun helmi The Carnival of Souls lienee inspiroinut Merkittyä, jolle Harveyn elokuvan suomalainen nimi Helvetilliset sopisi paremmin kuin esikuvalle.

Siinä missä minisarja Kahdeksan surmanluotia on monille paras kotimainen draamaelokuva, Merkitty voidaan laskea suomalaisen kauhuelokuvan huippuihin: televisiota vai ei -jaottelu tuntuu sivuseikalta vahvimpien töiden yhteydessä. Sajakorpi on panostanut dynaamiseen kameratyöhön ja filmaattisiin kuvauspaikkoihin, joihin mahtuu kaikkea keskussairaalan käytävistä vanhan Porvoon tunnelmallisiin kujiin.

Tunnereaktioiden esittämiseen Jouko Turkalta oppia saanut teatterikoululainen Satu Silvo suoriutuu upeasti ensimmäisestä isosta tähtiroolistaan. Sivuosissa nähdään liuta legendoja Matti Pellonpäästä alkaen.

Yöjuttu-sarjan peruuntuminen saattaa olla kotimaisen kauhufiktion suurin takaisku, mutta sitä ei murehdita Finlandia-gaalassa. Paitsi Sajakorven saavutusta, nyt juhlitaan sitä mitä ennenkin: pakko uskoa, että Suomi on oikeasti kiehtova elokuvamaa."  lainaus Night Vision info sivulta jota ei enää ole. Tämä lainaus omasta wordista, jonne verkon tekstin kopioin.

Koska merkittävä ilta!

Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus ja tuotanto: Ismo Sajakorpi * Kuvaus: Kauko Nord * Musiikki: Sandor Balassa, Zsolt Durkó, Zoltán Jeney, András Szöllösy * Lavastus: Solveig Tiihonen * Rooleissa: Satu Silvo, Kirsti Ortola, Georg Dolivo, Eero Melasniemi, Matti Pellonpää


Night Visions tarjoaa harvinaisuuksia https://t.co/ZOh5XByCza
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 9. marraskuuta 2017



Ismo Sajakorpi on myös merkittävä harvinaisen kotimaisen kauhun, kauhukomedian, ja kumman tekijä.

Alla olevan Kivikasvot -kirjan ostin pelkästään Lepakkolinna - tv elokuvan takia. Ah. Tämä silmäkarkki sekotti mut v 1980. Täysin. Kivikasvot Georg Dolivo oli huikein kotimainen Dracula, jossa on riipaisevaa surullisuutta. Hysh! Nyt lukurauha! ;) Varsinaista vampyyritaidetta.

Sokoksen ale 70%. Joten ostin kirjan. Kirja on mukava esine kirjahyllyssä. Nämä kuvat ja tekstit, ja palaan 1980-luvulle, jolloin kaikki oli paremmin. Limpsa oli Plutoa, ilma oli puhdasta,  ja isosta telkkarista tuli Lepakkolinna! Se oli aika ennen VHS, ennen videonauhuria ja ajastuksia. Kylille tuli ekat vhs:t noin 1984, sopivasti nähtiin Hohto sekä Hanoi Rocksin klassikkohaastattelu. Ah.

Vaikka Night Visions festareilla ei o VIÄLÄ Lepakkolinnaa nähty niin senkin uhalla Kivikasvot-kirjasta:

Myöhemmin oli hauska kuulla Pastori Silli Emmi Jurkkana kabareessa näytelmässä soivassa monologissa Ilta Emmin kanssa. Tuota mustalaisruhtinatarta...

Ismo Sajakorpi: Kivikasvot ja mä – 50 vuotta viihteellä, Docendo







keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Crispin Hellion Glover at Night Visions 30.10.2009

Kääk. Että tämä päivä koitti. Eräs lempparinäyttelijöistäni saapui viettämään Halloweeniä Hellsinkiin... Crispin Hellion Glover's Big Slide Show (live) -esitys, oli hyvin viktoriaaninen, milteipä seepia värinen esitys, jossa perhedyttiin kuriositeetteihin. Olen aina ihaillut Crispinin käsitöitä - ei siis tyhmää vitsiä hand job, vaan miten hän käyttää käsiään näytellessään.

Hienoja elokuvia on pilvin pimein kuten River´s edgeDead ManGilbert Grape, ja Liisa Ihmemaassa.

Valtavirran elokuvissa mm Charlien Enkelit -trilogian kahdessa osassa, kai kolmatta ei tuu, hän on Creepy Thin Man, Pelottava laiheliini, jolla upea hieman Dwight Frye´hyn liittyvä 1930-1940-puku, jossa ripaus liituraitaa mafiosoa ja magee valokuvauslaite. Tapa millä kiskoo savuketta, hyvin bond-roistomainen, mutta omansa. Varsinkin hiustenleikkuu-fetissi... Tälle käsi-jutulle pilaillaan tollokomediassa Kasarikankkunen.

Crispin on, kuten John Cassaveteskin, rahoittanut omia tinkimättömiä inide- tai taide-elokuviaan esiintymällä näissä kassamagneteissa, ja mikä ettei, hienoa eloa ja nostetta. Dekadenttisuuttakin ja jotain määrittelemättömän outoo. Ensimmäinen Crispin valkokankaalla oli tietenkin kasarilla Paluu tulevaisuuteen. Siinä käsitellään mm kiusaamista, koulukiusaamista, lääppimistä ja muuta ällöä. Tästä on hauska tviittikin tuolla twitterini hetkissä.

Sitten näin viideolta Perjantai 13. päivä, ja sitten näin kaikenlaista. Villi sydän. Hän oli Andy Warholina leffassa The Doors, jonka näin valkokankaaltakin. Niin ikkään tollokomediassa Epic movie hän oli varsinainen Willy Wonka.

Hienoja videoita on mm Clowny Clown, ja Ben, joka ei ollut minun Willard -elokuvieni DVD-versioiden kylkiäisenä. Crispin on tehnyt toisenkin remaken The Wizard of Gore, jossa on mainiota ekstrat, mm herra Jeffrey Combs.

Kiinnostavia elokuvia Drop dead sexy ja Nurse Betty. Rasittava filmi Larry Flynt - Minulla on oikeus sai aikaan kuitenkin huikeita esiintymisiä telkkarin puheohjelmissa - Klaus Kinskin arvaamaton hulluus ei o kuallu!



Omat elokuvansa, ohjauksensa.
It Is Fine! Everything Is Fine. (2007) ei nähdä DVD:nä eikä bluraynä, koska silloin kuka tahansa takipallo ja ällötys voi leikata osia juutuupiin, tietysti kontekstistaan irrtotettuja, ja näin eksploitaatio, sekspoloitaatio, kiusa, pilkka on valmis.

Ajattelen Crispiniä ihmisenä ja taiteilijana joka halaa tiukasti filmikelaansa, ettei se joudu vääriin käsiin.

Mutta pari sanaa itse leffasta It Is Fine! Everything Is Fine. (2007). Mutta tuota elokuvaa kritisoitiin, koska joku katselija, tai edes elokuvaa näkemättä, että siinä hyväksikäytettiin vammaisia seksikohtauksissa. 

Ikään kuin oletuksena olisi, ettei vammaisilla ole oikeutta seksielämään, kulmikkaan, haastavan taiteen tekemiseen, eikä itsemääräämisoikeutta. Itse asiassa koko leffa on cp-vammaisen Steven C. Stewartin kirjoittama. Ja Gloverin piti toppuutella, ettei elokuva ole täynnä pelkästään Stewartin kirjoittamia seksikohtauksia, joissa Stewart myös näyttelee. 

Mitään muuta ei toppuutellakaan. 

Toisaalta vammaisen henkilön olisi oltava hyvis, eikä missään nimessä pahis, sarjamurhaaja. 

Mikä on elämänkerrallista, mikä autofiktiota.

Yhdessä pääroolissa on Margit Carstensen, jonka presenssi tuntuu jatkeelta Fassbinderin Martha (1974) elokuvasta, jonka ehdin aikoinaan ostaa DVD:nä Anttilasta. 

Oi niitä aikoja. 

Tähän kopsaan, lainaan Tuomas Jalamo ( 06.11.2009)  haastattelusta  Crispin Glover ja It Is Fine. Everything Is Fine! kohdat:


"– Heti luettuani tarinan tiesin, että minun oli pakko rahoittaa ja tehdä elokuva. Stevenin ollessa parikymppinen hänen äitinsä menehtyi. Tämän seurauksena Steven joutui kuolemaisillaan oleville ihmisille tarkoitettuun hoitokotiin, vaikka oli fyysisesti ja henkisesti täysin terve. En pysty edes kuvittelemaan, minkälaisen tunteiden sekamelskan hän joutui käymään läpi vuosikymmenen aikana, jonka hän joutui viettämään tuossa laitoksessa.

– Käsikirjoitus on kuin 1970-luvun tv-murhamysteeri, jossa Steven on asettanut itsensä pahan tyypin rooliin. Uskon että ratkaisu tuo esille tarinan totuuspohjaiset elementit paljon paremmin kuin perinteisempi omaelämäkerrallinen tyyli olisi tehnyt."


Tuntuu itsensä kidutukselta (but not in a good way) puhtaaksikirjoittaa tätä, ja muistella, koronan aikana. Kun festareilla oli vieraita, ei ihan ulkoavaruudesta mutta tuosta toisesta maailmasta. 










Crispin Hellion Glover at Night Visions 30.10.2009

NV 09: The Crispin Glover Experience

Lajityyppi: Kauhu
Ensi-ilta: 30.10.2009
Kesto: 3h 0min ( olisi saanut olla Wagnerimpi! )




Muistelmia Finnkinon sivulta:
The Crispin Glover Experience

" Merkillistä Hollywood-glamouria, kipeän kauniita fantasioita ja diakuvia. Night Visionsin kunniavieraaksi saapuu näyttelijä ja elokuvantekijä Crispin Glover. Glover on useista megaluokan hittielokuvista tuttu kasvo, mutta festivaali ei esitä Charlien enkeleitä, vaan Gloverin omaa tuotantoa. Tajunnanräjäyttävä yhden miehen show herättää perustavanlaatuisia kysymyksiä – ja ohjaaja on paikalla vastaamassa niihin.

Perjantaina 30.10. klo 19 Maximissa järjestettävään erikoinäytökseen kuuluu Crispin Hellion Glover's Big Slide Show (live) -esitys, It Is Fine. EVERYTHING IS FINE! -elokuvanäytös ja tapaaminen Gloverin kanssa. Tilaisuuden kesto on n. 3,5 h. Glover myös myy ja signeeraa kirjojaan tilaisuuden jälkeen.

HUOM! Erikoishintaiset liput 15 € kaikista Finnkinon teattereista 9.10. alkaen.

Lippuja The Crispin Glover Experienceen ei valitettavasti voi ostaa tai varata verkkokaupasta, vaan ainoastaan teattereista. "




sosialistisesta mediastani:



tiistai 31. lokakuuta 2017

Selon ohjaajaklubillla Tulen morsian elokuvateatteri Orionissa ohjaaja Saara Cantell 14.03.2017

Movie Devil´s bride at cinema Orion, the best cinema theater in Helsinki, with director Saara Cantell, talking about witch hunts of our past, crazy young love and history of witchcraft, group hypnosis, paranoia, envy, jealousy and misogyny and sexism. Excellent movie, that i have seen twice on theatres.


Tulen morsian (2016) Djävulens jungfru


Olen nähnyt leffan valkokankaalla Orionissa ilmaiseksi tässä tapahtumassa, kiitos siitä! Sekä kalliissa leffateatterissa, Finnkinossa, koska 1600-luku kiehtoo minua. Se on tosi tarina, osa historiaa

Siinä perehdytään myös aikansa naisvihaan ja seksismiin. #MeToo -häsää olisi tuohon aikaan moni nainen saanut jatkuvasti raapustaa. Valitettavasti. Ällöttävät valtaa pitävät hihhulit kirkonmiehet saivat raiskata ja häväistää miten lystäsivät, yhtä heistä näyttelee sama ruotsalainen heppu ( Claes Malmberg ) joka näytteli 1970-1980-luvuille perustumassa huimassa dekkarissa epäpätevää sovinistia juoppoa rasistia homovihaista poliisia, joka oli niin ällöjen ällö, virkavirheinen, että oli hyvä sulkea digibox. Muttei seksismi jäänyt 1980-luvulle. Minisarjan nimi oli Neljäs mies eli Den fjärde mannen ( Leif G. W. Perssonin romaani). Hieno roolitus että hän pistää silmään myös tässä. Neljäs mies -sarjan musiikin teki Niklas Frisk, joka on nero.

Itsensäkin ( himojen, vallan, käyttätymisen ) kanssa taisteleva Magnus Krepper näytteli myös tosi ällöä seksistiä Lisbeth Salanderin Millenium -saagassa jaksoissa Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti. Hän oli myös täydellisessä tv sarjassa Silta.

Kaija Pakarinen ja Robert Enckell tekevät hienoa työtä, ja Cris af Enehielm on täysin pitelemätön noita, kylähullu ja aikansa performanssitaiteilija. Surullinen naisen kuva, kuinka ahtaat olot, raamit köyhillä naisilla oli. Kuinka vaikeaa oikeilla parantajilla oli kun vallassa olivat ukot ns lääkärit jotka tuskin osasivat hiusta kihartaa... Saatikka parantaa.

Tuulia Eloranta pääosassa on todellinen löytö, uusi, puhdas näyttelijä, sopivan nuori ja naiivi rooliin. Hänet näin viimeksi livenä Kansallisteatterissa, Omapohjassa pienoisoopperassa SANCTA SUSANNA nuoren tytön roolissa.

Pyöveli Clas-Ove Bruun oli viimeksi tosi kunnianosoitus Twin Peaksille Aki Kaurismäen leffassa Toivon tuolla puolen. Mutta myös kulttipätkissä kuten Bodomin legenda, Highway Society ja The Last Border - viimeisellä rajalla. Kaurismäen katraasta leffassa on myös Kaija Pakarinen ja Pirkko Hämäläinen.

Selon ohjaajaklubillla Tulen morsian elokuvateatteri Orionissa ohjaaja Saara Cantell 14.03.2017. Alla kuvassa kuvaaja Konsta Sohlberg ja ohjaaja Saara Cantell.




Elokuvateatteri Orion kertoo:
"Saara Cantellin ohjaama Tulen morsian (2016) kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan vuoden 1666 Ahvenanmaalta. Uusi kihlakunnantuomari Psilander on saanut tehtäväkseen puhdistaa Ahvenanmaa pakanallisista tavoista ja mustasta magiasta lopullisesti. Omapäinen, itseään etsivä Anna päätyy ilmiantamaan ystävänsä Rakelin noituudesta. Alkaa yksinäinen taistelu hirveän teon sovittamiseksi."

KAVIn sivulta:
"Euroopassa jo parin vuosisadan ajan riehuneet noitavainot rantautuivat Ahvenanmaalle niinkin myöhään kuin 1666. Asialla oli Dorpatissa eli nyky-Tartossa lakia lukenut kihlakunnantuomari Nils Psilander (Magnus Krepper), jonka tehtävänä oli puhdistaa saari pakanallisista tavoista ja mustasta, kuolemaa tuottavasta magiasta.

Elokuvassa nuori ja harkitsematon Anna (Tuulia Eloranta) suorastaan viettelee merimies Eliaksen (Lauri Tanskanen), joka on paha kyllä jo naitu Rakelille (Elín Petersdóttir). Ihastukseensa pettynyt Anna, joka on pestattu piiaksi tuomarille, ilmiantaa kilpailijaksi kokemansa Rakelin. Virkaintoinen Psilander, joka tutkii klassista Noitavasara-teosta, keksii nostaa asiasta isomman jupakan. Roihuiksi sytytetty liekki nousee, kun kylän naiset intoutuvat ilmiantamaan toisiaan mitä mitättömimmistä syistä ja usein keksityillä selityksillä, vanhojen kaunojen vuoksi.

Cantell on tarttunut oivalliseen aiheeseen, joka on vain kerran aiemmin, vuonna 1957, esiintynyt suomalaisessa elokuvahistoriassa, kun Armas Lohikoski ohjasi historiallisen draaman Risti ja liekki. Kirkon ja hallinnon keskinäinen valtataistelu, vallan vakiinnuttaminen ja vanhojen tapojen kitkeminen ovat historiankirjoituksenkin kannalta raskasta tavaraa, eikä historiallisten elokuvien valmistaminen ole pienten budjettien maassa kovinkaan helppoa. Cantellin balladimainen tarina kuitenkin koskettaa traagisuudellaan, eikä siitä puutu myöskään ajankohtaista kosketusta nykymaailman vihanpitoihin.

– Jari Sedergren 14.3.2017"  KAVIn sivulta



— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 31. lokakuuta 2017

Ja tviittejä elokuvan saralta...

ja luontaistuotteita eikun sivutuotteita: pienen panimon ei piimää mutta mallasta Ahvenanmaalta:


Tulen morsien leffa juutuupissa:

keywords, avainsanoja:
Selon ohjaajaklubillla, Selon ohjaajaklubi, Selo, ohjaajaklubi, ohjaaja Saara Cantell, noitavainot, noituus, noita, Tulen morsian, elokuvateatteri Orion, Saara Cantell,
 #Tulenmorsian #cinemaOrion 14/3/17  #noitavainot #noituus #noita

torstai 19. lokakuuta 2017

Mutta missä oli nuudelit? Blade Runner vuosimallia 2049

Nuudeleita ei voi enää ostaa - koska kylkiäisinä on pussi jossa palmuöljyä, josta ei tiedä, onko sertifioitua vai ei. Ehkä nykyisen Blade Runner vuosimallia 2049 viimeisetkin palmut on tuhottu? 

Minun oli pakko päästä näkemään ensimmäinen näytös vaikkakin 3D:nä. Menen katsomaan uudelleen kun saan säästettyä rahaa alkuperäisessä muodossaan. Kaunis ja pitkä elokuva. Viipyilevä. Siinä vielä luettiin klassikoita, kuten Nabokovia.

Olimme dystopiassa, joka näytti Suomelta, Helsingiltä! Oli Alvar Aallon tyyppistä puunmuotoilua, kotimaisen oloista designiä puusta - vaikkakin yhdistettynä osa Egyptin pyramideihin, osa Japanin minimalismiin ja blokkeihin. Sitten Deckardin luukku näytti Ateneumilta! Portaat, käytävän akkunat, jotka antavat Kansallisteatteriin. Sitten olimme kuin Hakaniemessä ja Merihaassa. Harmaalla, paljaalla betonilla, ja lunta sataa.

Osin myös Tallinnassa ja Neuvostoliitossa. Tarkovskin Stalkerin Tallinnassa. Tai Tallinnan Stalkerissa. Minusta on mukava kävellä Tallinnan Rotermannin korttelissa Stalkerin kuvauspaikoilla joita ei enää ole... Sekä tietenkin Linnahallissa, joka on varsin Blade Runnerin ja Sovjet Designin maailmanlopun kompleksi.

Ja sitten oli tietysti Krista Kosonen, joka lausuhi filmissä suomeksi! Se oli yhtä tärkeä lause kuin Marcel Marceaulla, joka sanoi painavan sanan puhelimessa tuossa Mel Brooksin muilta olin täysin mykkäelokuvassa nimeltään Silent Movie. Suomessa nimellä Pähkähullujen paratiisi. Niin ikkään Minna Haapkylä Margaritana sanoi painavasti suomeksi muuten ruotsinkielisessä näytelmässä Mästaren och Margarita, joka pyörii Viirus teatterissa.

Kieli oli tärkeä myös ekassa Bladessa kun Edward James Olmos puhui vinhaa kieltä - se paljastettiin tahi läpikäytiin skifin historia -dokkarissa joka tuli Teemalta muinoin. Pistän tähän kuvan jahka löydän...

Olemme lohduttomassa maailmassa, jossa myös naisella on mahdollisuus valtaan. Mutta  toimistojen ja virastojen ulkopuolella, ulkona on täysin seksismi, ja esineellistäminen valloillaan. Kun vanhassa Blade Runnerissa oli vielä geishoilla vaatteet päällä, niin tässä dystopiassa vaatteita ei näillä tuotteilla ole. Naisraukat.

Suurin ja vastenmielisin ismi on kapitalismi.

Ryan Goslingia olen pannut. Merkille leffasta The Believer – täynnä vihaa lähtien. Siinä poika oli juutalainen josta tuli uusnatsi. Sitten oli Barbet Schröderin Numeromurha.

Scröderistä lisähuomio: hänenn sadomasokistisessa elokuvasta Maîtresse vuodelta 1976 pidän tavattomasta. Vaikka Depardieu - tuo kunnon Venäjän kansalainen. Nykyään. Ei riisunutkaan mitään vaikka oli alakulttuurin seksuaalisuutta käsittelevässä elokuvassa. Olisipa kaikilla naisilla yhtä hyvät sopimukset! Avustajinaan aitoja alan harrastajia, fanaatikkoja sadomasokisteja 1970-luvulta. Maîtressen näin Orionissa. 

Nyt en puutu tässä Hollywoodin seksismiin, naisten huonoihin palkkoihin enkä seksuaalisiin ahdisteluihin, lääppimisiin, läppään enkä raiskauksiin, joita elokuvabisneksen miehet yhä naisille tekevät. Suomen lehdistö on tästä hipi hiljaa --
- onko suu liimattu kiinni erikeepperillä :) Mutta ulkomaalaisissa lehdissä ja verkossa asiata puidaan. Vahvat naiset nousevat.

Tässä käytetään paljon Goslingin lähikuvia, kasvokuvia. Hän on tyyni. Hän ei polta savuketta - elämmehän aikaa jolloin metsiä ei enää ole. Jokunen sätkä taitaa näkyä.

Palaan vielä BR 2049 nostamaan seksismiin. Lähitulevaisuudessa ei siis lasikattoja, paljoakaan. Nainen voi olla johtavassa asemassa, tietenkin. Korporaatiossa, yhtiössä, byrokratiassa, kafkassa, lafkassa, toimistossa.

Mutta ulkona nainen on dystopiassa vain esineellistettynä välineenä, vuokrattavissa, ostettavissa. Kuten doxiet huorat, katutytöt. Tai virtuaalisina helppoina tyttöystävinä. Hieman utuisina tosin. Nämä hologrammit vain kannustavat ja tukevat ja lässyttävät. He eivät viivy ylitöissä, he eivät marssi mielenosoituksissa, he eivät luo taidetta, he eivät tee mitään omaa.

Kuka hyväksikäyttää ja ketä?
Tietenkin replikantit ovat nousseet kapinaan. Mutta heillä on viimeinen käyttöpäivä. Niin kuin ihmisillä. Surullista. Replikanttien elinkaari on vaan tehty lyhyeksi. Hyvin lyhyeksi. Ettei mitään pahaa tapahtuisi.

Vuoden 1982 BR leffassa on koominen sivuhahmo, Tyrnellin geenimanipuloija ja käkikellojen - kukkuu – tekijä J.F. Sebastian (William Sanderson)  on tuttu hahmo myös sarjasta Deadwood. Hieno, koominen hahmo. Traaginenkin. J.F. Sebastian Blade Runnerin wikiassa

Te olette niin täydellisiä. No Rutger Hauer on. Tähän sarjakuvasta Nemi-lainaus: " Elämä on kuin Blade Runneria. Mutta ilman Rutger Haueria. " Huokaus.

Onko uudessa BD:ssä huokauksia aiheuttavia miehiä?

Robin Wright aiheuttaa huokauksia joka filmissään ja varmaankin Sean Pennin rinnalla. Robinin hahmo tuntuu kamppailevan, kuten Lina Wertmüllerin elokuvassa, että, turmeleeko valta naisen. Saako nainen olla despootti? Miksei valtaa saa käyttää?

Ekan leffan Daryl Hannahin hahmolla Pris oli hienoja mustia verkkopaitoja ja meikkausta. Minullakin oli joitain samanlaisia nihilistisiä puseroita ( punk ja gootti ) 1990-luvullakin. Nyt niitä myydään jopa Lidlissä. Priscilla Stratton wikiassa

Tällä kertaa minulla oli samanlaisia keinokarvahattuja kuin Kristalla ja kumppaneilla. Tuo hattutyyli oli alkujaan muuten Hannahin Prisilla.

Sopivasti samaan aikaan Tekniikanmuseolla olisi Robotit eivät uneksi -tanssiteos. Olisi kiehtovaa jos varaa olisi.

Jared Leto on hyvin miehenä tässä rainassa. Vaikka ulkoisesti onkin sekä metsuriseksuaalia ja Siddharta Gautamaa, niin jotenkin pahaenteinen vallanpitäjä. 

Onko vuodesta 1983 kulunut näin paljon!? Omasta peilistä ei sitä huomaa... Silloin tehtiin parhaimmat levyt kuten Burning from the inside


Skifin historia -sarjasta: "Eräänlaista aikamatkailua on myös scifin luomiseen erottamattomasti kuuluva tulevaisuuden kuvitteleminen. Näyttelijä Edward James Olmos loi Blade Runner -elokuvaan tulevaisuuden katukielen. Millaisista osista se syntyi?" Lue lisää YLE Scifin historia artikkeli.



Ja BD -aiheiset tviittinini:








Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
ja muut:

tiistai 10. lokakuuta 2017

No niin tässä on Marilyn Mansonin uusin video SAY10. Teitä on varoitettu.

MARILYN MANSON - SAY10 Official Music Video. No niin tässä on Marilyn Mansonin uusin video, ladattu 9.10.17. Ikäraja on ja Johnny Depp. Uudelta albumilta Heaven Upside Down. Directed by: Bill Yukich. Minä löysin tämän Mansonin 90-luvulta levyhyllystä, hänen levynsä oli ensimmäisiä Cd levyjä, joita ostin. Sittemmin hän oli mm David Lynchin elokuvassa Lost Highway. Johnny Deppiä olen jumaloinut Saksikäsi-Edwardista alkaen sekä John Watersin kiltimmän ja svengaavimman leffan Cry-Baby myötä vuodesta 1990. Ei tässä eilisen teeren poikia olla, ei.











Galleria Lapinlahdessa toukokuussa 2017 näyttelyssä osa 2

Entinen mielisaarala nykyinen galleria Lapinlahti toimii taiteen tilana. Harvoin olen niin pahoja ahdistukohtauksia saanut, hyperventiloinut ja panikkia kokenut kuin Lapinlahden mielisairaalassa - näyttelyssä tänä vuonna. Minun oli pakko päästä uloa, hengittää ja olla vapaa. Kaikkien vuosien naisen kärsimys henki iholleni. Ja Aleksis Kivi. Lapinlahdesta menin suoraan Hietaniemen hautausmaalle...





Käytävällä olevat työt







Viime viikolla vierailin mielisairaalassa kahteen otteeseen, nimittäin Viirus teatterin Mästaren och Margarita näytelmää katsomassa. Ahimimassa.


Ja oma lista juutuupistam aika lailla miehiä kertomassa miesten tarinoita miehistä laitoksissa. Sitten on paljon kammottavaa faktaa naisista mielisairaalaoissa kautta aikain, mistä syystä sinne laitettu, vaikkapa Anna Kortelaisen kirjoissa ja googlaamalla kammottavia kuvia:

Galleria Lapinlahdessa toukokuussa 2017 näyttelyssä

Entinen mielisaarala nykyinen galleria Lapinlahti toimii taiteen tilana. Harvoin olen niin pahoja ahdistukohtauksia saanut, hyperventiloinut ja panikkia kokenut kuin Lapinlahden mielisairaalassa - näyttelyssä tänä vuonna. Minun oli pakko päästä uloa, hengittää ja olla vapaa. Kaikkien vuosien naisen kärsimys henki iholleni. Ja Aleksis Kivi.

Taiteilijoita ja töitä:
- Reetta Partanen: Hoidossa tätä terapiaa voisi suositella! Marsut tykkäis ;) rohtokasvit
- Sari Karjalainen: Kauhea Kokemus taidekokemusta ja sen tutkimista tutkiva tilateos
- Mari Mäkiö: Kehrääjät

Taide sinänsä ei kauhistuttanut, vaan antoi toivoa, empatiaa, vaihtoehtoishoitoa, ihmisyyttä, mutta myös kurkkausta historiaan, jota ei ole kumitettu siistiksi, naisia, ja heidän pakkomielteitään, naisia, joilla hirveä kohtalo. Naisia. Esiäitejä. Sisaria. Suljettuina.

Reetta Partanen: Hoidossa tätä terapiaa voisi suositella! Marsut tykkäis ;) rohtokasvit


Sari Karjalainen: Kauhea Kokemus taidekokemusta ja sen tutkimista tutkiva tilateos


  Mari Mäkiö: Kehrääjät



Galleria Lapinlahdessa toukokuussa 2017 näyttelyssä.
#GalleriaLapinlahti #ReettaPartanen #Hoidossa
#SariKarjalainen #KauheaKokemus taidekokemusta ja sen tutkimista tutkiva tilateos.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sanokaa Gilfoyle kun haluatte hyvää. Tai pahaa...

En olisi alkanut katsoa tätä sarjaa Silicon Valley ilman tätä kuvaa. Katson paljon Netflix, Yle Teema ja HBO sarjoja, jotka ovat laatua tai rakkaita nuoruudesta. En katso mainoksia. En valitse seksistisiä sarjoja. Tämän kuitenkin aloitin, koska siinä on Martin Starr, tuo Freaks and Geeks -sarjan nörtti, ihana sarja, ihana nörtti, kuin omaa elämää katselisi. Parhaimpia sarjoja mitä on ja hei - Joan Jettin Bad Reputation alkutahtina, yeah! Martin näytteli myös Tommy Wirkolan natsizombieiden jatko-osassa Dead Snow 2: Red vs. Dead joka näytettiin Night Visions festareilla, muttei Martin ollut paikalla. Pohjoisen pojalla Wirkolalla ( suomen saamel. juuret ) on lähituntuma vanhan ajan natseihin - kuten meillä Suomen Pohjoisen asukkailla. Joitakin natsit pelottavat. Natsien paluu.  Dead Snow 2: Red vs. Dead on mukava filmi myös siksi, että nörttejä on myös naisissa ja tytöissä. Friikkejä ja enthuaistejä, jotka paljon jotain Tähtien sotaa tai Avaruusasema Alfaa, fanaattisesti.







 Pakko laittaa tähän Yle Areenan Instagram-tililtä tämä kuva.