Naisen vaisto ja intuitio – tosin lisättynä reilusti yliluonnollisella lahjakkuudella tekee sarjasta Näkijä kiinnostavan – perustuuhan se todelliseen ihmiseen. Mutta miksei nykyajan poliisilaitos sekä lakipuoli käyttäisi näitä yliluonnollisia kykyjä omistavia työssään?
Dario Argento näkee naisen sekä uhrina että toimijana, naisen täytyy tehdä valintoja, muttei hän aina ole viaton hattarapää, vaan joskus rikoksen tekijä, jopa murhaaja tai peräti monisatavuotinen noita… Hänen filmeissään nainen joutuu toimimaan niin yliluonnollisen kuin realistisenkin uhan edessä. Argenton kuvissa nainen aina katsoo kameran, katsoja-kokijan ohitse, seinän takana lymyävään vaaraa kohti. Goottilaisen kuvastoon kuuluva nuori nainen on aina ahdingossa. Imelletyissä saduissa, ja pöyristyttävimmissä romanttisissa kioskikirjoissa hänet aina pelastaa prinssi. Minua onkin kiehtonut nuo pahat hahmot, arkkityyppiset konnat, ja hirviöt, jotka voivat vietellä sankarittaren – pahuuteen, tai ainakin toiselle puolelle. Olen aika lailla kyllästynyt kauhun genressä ilmaisuun, jossa miehet sanovat: " akkojen juttuja ", mutta itse juuri eniten levittävät näitä huuhaa-juttuja hammajaisista. Ikään kuin nainen olisi lähempänä sekä luontoa että yliluonnollista. Tai että hänellä olisi tarve siihen.
Julkaistu
17.2.2020
.webp)
.webp)
.webp)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.