Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

maanantai 29. elokuuta 2022

Leffat valkokankaalla 102/2022: George Miller: 3000 vuoden kaipuu (2022) Espoo Cinén avajaiselokuva

Leffat valkokankaalla 102/2022: George Miller: 3000 vuoden kaipuu (2022) Espoo Cinén avajaiselokuvana näytti, miten järjettömiä uskontoja ja tapoja keksivät miehet ovat alistaneet naisia, jotka olisivat voineet keksiä, kirjoittaa, maalata mitä tahansa palvottuina luovina neroina. 

Rakkaustarina tarinoiden kertomisesta, ja varsinkin niiden jakamisesta. Päähenkilö on narratologi, kirjallisuuden proffa, yksinäinen (omasta tahdostaan) vapaa nainen, joka löytää basaarista pullon, josta pelmahtaa raamikas henki, jinn. Perustuu A. S. Byattin novelliin.


 🪔🪔🪔🪔 


 At cinema today 29.08.2022.


Etukirjoitus: ennen elokuvan näkemistä: pitäisikö A. S. Byattin muitakin kirjoja filmatisoida, kuten tätä, kyllä pitäisi. Ja lisää suomentaa.








Espoo Ciné -palkinnon sai Anna Eriksson 29.08.2022.

Espoo Ciné -palkinnon sai Anna Eriksson 29.08.2022. Palkinnon jakoi ensimmäisen Espoo Ciné -palkinnon viime vuonna saanut Paula Vesala. "Festivaalin nimikkopalkinto myönnetään vuosittain henkilölle tai taholle, joka edistää kotimaista elokuvakulttuuria kohti monimuotoista eurooppalaisuutta. Palkinnon jakava jury koostuu Espoo Cinén hallituksen jäsenistä." " Tuomariston mukaan Anna Eriksson on rämäpäisesti ottanut pitkän musiikkiuransa jälkeen elokuvan haltuun tavalla ja tyylillä, joka asettuu tietoisesti kotimaisen elokuvan totunnaisen mitta-asteikon ulkopuolelle. Eriksson ei ole pelännyt laittaa itseään likoon eurooppalaisena.. " Mitkä ovat kolme toivomustasi, Anna Eriksson? 
 





#EspooCinépalkinto2022 #EspooCinépalkinto 

Tässä videoklippejäni tapahtumasta: 




 #espoociné2022 #espoocine #espoociné #annaeriksson #elokuvajuhlat #elokuvafestarit @espoocine @annaerikssonauteur #annaerikssonAuteur

 Sosialisesta mediastani:

torstai 25. elokuuta 2022

Oh Boy (2012) saksankielinen, kaunis, mustavalkoinen, ja kovasti Mika Kaurismäen Valehtelijan oloinen, näköinen leffa, pääosan esittäjäkin on mainoskuvissa ja julisteissa Valehtelijan päähenkilön Aki Kaurismäen

Oh Boy (2012) draama/komedia, 1 h 30 m, Hbo Max. Saksankielinen, kaunis, mustavalkoinen, ja kovasti Mika Kaurismäen Valehtelijan oloinen, näköinen leffa, pääosan esittäjäkin on mainoskuvissa ja julisteissa Valehtelijan päähenkilön Aki Kaurismäen oloinen ajelehtiva Niko Fischer (Tom Schilling) on jättänyt yliopistoluennot kesken. Hän kiirehtii naisen lämpimästä pedistä. Nainen näyttää raitapaidassaan.



Mukavan rennon mitäänsanonamattoman jatsin (ehkäpä Woody Allen -viittaus, ironiaa) säestämänä odysseia jatkuu. Schilling jatkaa kahvilaan, jossa on hyvin vaikeata tilata pelkkää kahvia, kahvia, jonka nimi on kahvi. Eikä frappuccinoa eikä cappuccinoa eikä marraschinoa, joita myyjä, anteeksi, BARISTA, tyrkyttää. Normaali kahvikin on järjettömän kallista, sankarillamme ei ole siihen varaa, hiluja puuttuu 20 centiä. Oikeasti mukava elokuva. Haikea. 

Mustavalkoisuuudesta on otettu kaikki irti. Ikään kuin vieläkään ei nuoren miehen harharetket päädy. 

Mutta Schillingin ( parhaimmillaan mm leffoissa Tod den Hippies!! Es lebe der Punk, Fabian: Moralistin tarina, Baader Meinhof Komplex ja sarjassa NSU – Saksan uusnatsimurhat 2016) seurassa viihtyy. Vieraillaan myös historiallisen leffan kuvauksissa, tarinassa, jossa mies-kirjailija ja kirjakaupan pitäjä, juutalainen nainen, rakastuvat. Myöhemmin miehen käsivarressa on hakaristi, hän on natsiupseeri, jolla on omatunto... 

Välillä juostaan kuin Jules et Jim, mutta yksin. Ja jotain samaa on Jean-Pierre Léaudin hahmossa Antoine Doinelissa. Mutta mainiolla tavalla. Kun Wendersin leffassa piipahdetaan katsomassa hypnoottista Nick Cavea keikalla, niin tässä istutaan myöhässä nykyteatterin notverbaaliseen tanssiesitykseen. Kuka sanoo, mikä on tekotaidetta. Yleensä sellainen keski-ikäinen ahdasmielinen mies joka ei seuraa taidetta, ei taiteen historiaa, eikä nykysuuntauksia. Tässä mies, elokuvanäyttelijä, sankarimme toveri, nauraa esitykselle. Joka ei ole valtavirtaa. Elokuvassa poltetaan tupakkaa, mikä on harvinaista ja tyhmää. Mutta Aki Kaurismäki sanoi joskus, elokuvissaan tupakoivat ihmiset ajattelevat, ovat mietteissään. Kuten Jean-Pierre Léaud leffassa I hired a contract killer. Tupakan poltto #OhBoyMovie #TomSchilling Muokattu · 


että elokuvissaan tupakoivat ihmiset ajattelevat, ovat mietteissään. Kuten Jean-Pierre Léaud leffassa I hired a contract killer. Tupakan poltto, tai tulen lainaaminen, sitoo ihmisiä yhteen, juutalainen vanki keltainen tähti sydämeensä ommeltuna polttaa yhdessä univormupukuisen herran kera, herran käsivarressa on svastika. Elokuvan kuvaustauolla siis. Myös veripäiset laastaroidut miehet ja tipassa olevat miehet jakavat tupakkahetken sairaalan edessä, jossa varmaan tupakointikielto. Ei ole kätsyjä biisejä, vaan taustajatsia, instrumentaalia. ELOKUU 25 



 Sosialistisesta mediastani:

maanantai 22. elokuuta 2022

The Sandman tv sarjan 11. jakso, bonusjakso pärähti kotva sitten yllättäen Netflixiin nimellä Dream of a Thousand Cats / Calliope

The Sandman tv sarjan 11. jakso, bonusjakso pärähti kotva sitten yllättäen Netflixiin nimellä Dream of a Thousand Cats / Calliope. Noin kolme päivää sitten. Olihan tämä yllättävää, ja maukasta. Ääniroolien valinnat kiehtovia, mm Good Omens tyypit. 12.08.2022 
#theSandman #theSandmanTv #theSandmanTvSarja #dreamofathousandcats. 



Jo on kissavideo! Niin kuin Pekka Töpöhännän alussa on kissa ja sen koti, tai ainakin paikka jossa ihmiset palvovat kissoja. Tai ainakin ruokkivat ja rapsuttavat. Milloin kissat hallitsivat. Milloin kissat olivat suuria. Mitä tarkoittaa kissaemolle se, että ihmisten mielestä rotuemon pennut ovat sekarotuisia. Jo on kissavideo! Niin kuin Pekka Töpöhännän alussa on kissa ja sen koti, tai ainakin paikka jossa ihmiset palvovat kissoja. Tai ainakin ruokkivat ja rapsuttavat. 

Milloin kissat hallitsivat. Milloin kissat olivat suuria. Mitä tarkoittaa kissaemolle se, että ihmisten mielestä rotuemon pennut ovat sekarotuisia. Jo on kissavideo! Niin kuin Pekka Töpöhännän alussa on kissa ja sen koti, tai ainakin paikka jossa ihmiset palvovat kissoja. Tai ainakin ruokkivat ja rapsuttavat. Milloin kissat hallitsivat. Milloin kissat olivat suuria. 

Mitä tarkoittaa kissaemolle se, että ihmisten mielestä rotuemon pennut ovat sekarotuisia. Kalliopeia-osuudessa kirjailija luennoi nuorille kirjoittajille, jotka vihaavat tekstiään, tai ainakin yksi. Hän keplottelee nuorelta lääkiksen naiselta jotain.... orgaanista. 

Sopiiko 1. osan animaatio tämän kakkososuuden kanssa. Hassua kysyä, kun kyse on kuitenkin sarjakuvasta. Kuinka paljon saa muuntaa, päivittää. Rakastan teatteria jossa romaani hetkeksi lihallistuu. 

Ja Shakespearea voi käyttää alustana moneen vallan, väkivallan, surun käsittelyyn. Ja kappas, jaksossa vierailee Shakespeare-näyttelijä. Kukaan ei kysy kun näytelmiä dramatisoidaan ja muokataan. Elokuviakin ja sarjoja saa, varsinkin kun alkuperäiset tekijät ja luojat ovat mukana. Huvittaa nämä misogyynit rasistit jotka pitävät sarjaa liian wokena. Eivät ole vissiin lukenet sarjakuvaa.