Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

DocPoint -luento: Miten katson dokumenttielokuvaa?

Kirjasto 10 21.1. juuri suoraan Naisten marssilta luennolle. Erotatko dokumenttielokuvan genret toisistaan? Entäs mikä erottaa toisistaan uutisohjelman, realityn ja dokumentin? Näin voisi kysyä amerikkalaisilta. Tai tyhmiltä. Tai aloittelijoilta. Mutta näillä mennään. Ihminen luulee tietävänsä mikä on dokkari, mikä on amerikkalainen dokkari, tositv-skeidaa ja propagandaa. Mikä on kohudoku, miksi dokuja tehdään, myydään, jaetaan. Tulisiko enää dokuja jos ihminen eläisi rauhassa ja tasa-arvossa viljellen ja kierrättäen ja kissaa silittäen? Ja tietenkin kasvisruokaa tehden omasta maasta, kuten mekin mökillä ja ilman sisävessaa ja lämmintä vettä. Lintukoto, Impivaara, idylli voi olla - ja etsiä dokkaarin aiheita esim hirveästä historiasta. Että opimme.
DocPoint festivaalin taiteellinen johtaja Iris Olsson 

Petri Luukkainen

 Jouko Aaltonen, Kirjasto 10

" Dokumenttielokuvaohjaajat Jouko Aaltonen (Kusum, Kenen joukoissa seisot), Petri Luukkainen (Tavarataivas) sekä DocPoint festivaalin taiteellinen johtaja kertovat Kirjasto 10:ssä dokumenttielokuvan eri tyylilajeista ja antavat tärppejä tulevalle festivaalille. " Helmetin linkistä joka varmaan poistetaan mutta hae enemmän vaikka DocPoint -sivuilta t artikkeleista. Joita säilytetään

Naisen eurolla pystyin ostamaan vain kaksi lippua DocPointin dokumenttielokuvan festivaaleille - lisäksi voitin yhden lipun. 18€ on suuri raha, mutta meni hyviin kohteisiin.

Suosittelen: Death by Design dokumenttielokuva|a myös kaikilla öykkäreille jotka tviittaavat. Mutta millä hinnalla. Minun edellinen kännykkäni meni afrikkaan, koska se toimi puhelimena, sillä pystyi tekstaamaan. Taskulamppuukin toimi! Vaihdoin MaxwellSmartPhoneen ä-puhelimeen koska se on osa minua, taiteilijaa, köyhää, tallentajaa, valokuvaajaa. Sillä voi tehdä ja lähettää muistiinpanoja. En omista mitää mäkkiä enkä äpplen podeja enkä pädejä enkä phöneja. Minulla on Lumia ties mitä kolmanneksi halvin malli. Naisen eurolla, nääs. Minä en vaihda kapulaa kun malli vaihtuu - se on ihan sairasta. Vaihdan puhelinta kun se on niin rikki että tekstiviestit valuu nestemäisenä eikä mikään muukaan toimi. Minulla on kyllä useampi läppäri että työhuone muistuttaa starship ties mitä, mutta olen kasvissyöjä. En osta riisiä. En omista koiraa enkä citymaasturia. Käytän joukkokulkuvälineitä. Suihkussa olen harvoin. Mutta tarvittaessa. Ei hollywood-suihkuja. Ehkä samanmittaisia kuin Antarktiksella? Suomalainen kesämökkiläinen voi peseytyä järvessään ekologisesti sulaan aikaan ilman suihkushampoita. Mökillä ei sisävessaa, ja saunaan tulee vain kylmä vesi.
     Kuvaavaa on, ettei oikeata Death by Design traileria löydä googlettamalla - koska elokuvassa kritisoidaan Googlea. Aiheellisesti.

Docpointin ulkopuolella, ilmaiseksi tv:stä katsoin: Beware of Slenderman joka tuli HBO Nordicilta (alle 10 € pär kuukausi sarjoja kuten Game of Thrones, Westworld & Taboo, ja vanhempia kuten Twin Peaks, ja Dead Like Me. Lisäksi dokuja ) Beware of Slenderman oli kyllä ihmeellistä huuhaata, josta ei tiennyt ketä kusetetaan, alkukohta oli tosi, tosi tapahtuma, oikea rikos, true crime. Minusta oli ihanaa kun suomalaisissa kirjakaupoissa ei ollut true crime -osastoa. Beware of Slenderman dokkari oli minulle ennen tuntematon elokuva rikoksesta, jossa 12-vuotiaat tytöt puukottavat ystävänsä kuvitteellisen Creepypastan sivun hahmon vuoksi… Täysin käsittämätöntä. Minulle entuudestaan tuntematon rikos, myöskin. Teos tuli näkyviin HBO:lla 21.1. ja sen taisin katsoa tuolloin 24.1. Pikkutytöt puukottavat ystävänsä kuvitteellisen internet-hahmon Slendermanin vuoksi. Miksi? Pitääkö dokumentin vastata? Internet ja maailma on paha - senhän sanoo järkikin.. Mutta verkkoa voi käyttää myös empatian välineellä, ystävystyä, solidaarisesti, hakea apua, vertaustukea. Rohkaista.
    Dokkaria katsoessaan sattuu ikävästi sieluun. Tarina rinnastetaan vanhaan taruun Hamelnin pillipiiparista, joka lumoaa. Ja kaikki lapset katoavat. Elokuvassa on ällöttäviä pätkiä youtubesta, jossa eläimiä rääkätään. Näitä nämä pikkumurhaajat sitten katsovat ja kommentoivat. Keissi on vielä kesken - tuomitaanko heidät täysi-ikäisinä? Odotamme jatkoa. Inholla.

Dokkarit: Bright Lights: Starring Carrie Fisher and Debbie Reynolds (HBO Documentary Films) Rempseä, voimaannuttava, kreisi & rehellinen dokumentti Carrie Fisher & äitikkä. Heitä kumpaakaan ei enää ole luonamme. Carrie Fisherin hurja ja ehkä pelottavakin draici ja ehdoton voima ja elämänilo - kaikessa. Vahva prinsessa, jolla oli upea makuuhuone ja kolibreja porstuassa. Ihanata!

Katsoin Michael Mooren dokkaria Where to invade next, en nähnyt kokonaan, mutta Suomi mainittu! Rikkaat ja köyhät käyvät samaa koulua. Ei ole erikseen vain rikkaille tarkoitettuja kouluja. Suomessa. Ruohon takana on aina vihreämpää ;) Ei vaiskaan, on hienoa huomata kuinka muissa maissa osataan elää rauhassa ja tasa-arvossa, mutta on niin himpskatin vaikeaa saada omassa yhteiskunnassa sama aikaan....


DocPoint -luento: Miten katson dokumenttielokuvaa? ja docpointin ulkopuolisia dokuja:


BEWARE THE SLENDERMAN - Official Trailer (2016) HBO Documentary HD:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Kuin kukkaa kämmenellä pitäää Romeo Juliaa.

Vai onko se Pastori Silli joka puristaa lähintä naista? Vaiko Roomeo, jota vanha suola janottaa? Vaikka vaivaa niin eturauhasta? Teatteri Jurkan tiloissa 24.1.17 esitetty Romeo vs Julia  Onko se Kramer vastaan Kramer? Vai Ruusujen sota? Vai kuinka Äkäpussi kesytetään? William Shakespearen klassikko, tragedia Romeo ja Julia tekevät nuorina kaksoisitsemurhan, mutta miten käy toisenlainen härdelli, etteivät teekkään?

Erkki Saarela, Marja-Leena Kouki ja Lauri Sipari

Saako klassikkoon kajota? Tottahan toki. Teos ei ollut farssia eikä slapstickiä kuin räätälöidyn kohdin, koska oli puhe puheteatterista. Mitä Viljami Säkkiperä tarkoitti? Että suvut / klaanit / puolueet ääripäät jotka vihaavat toisiaan eivät voi kätellä, ystävystä, antaa menneiden olla, rakastua?


Eilinen Teatteri Jurkan näytelmä Romeo vs Julia oli kahden maestron & pariskunnan suolanmakuista kutulaulua ja myös suohon laulamista. Kuminauhamaista reaktointia & mitoitusta & ajoitusta. Myös pastori sillin lipaisu tuli 3 ja 1/2 kertaa. Punaisen ja mustan verhoama pikku teatteri ikuisen rakkauden ja taistelutantereen äärellä... Vanha suola janottaa, soutaa, huopaa. Kummankin näyttelijän silmissä kimmelsi - mutta eri aikaan. Pieni tila, puvut, lavastus ja rekvisiitta oli käytetty sopivasti, minimalisesti, mutta kyllähän sen helposti näillä egoilla täyttää. Minua jäi hieman häiritsemään musiikki, joka ei ollut italialaista vaan [minulle] ranskalaista, ja vei ajatukset mainioon sarjaan Maanalainen armeija iskee jälleen, jonka paarimikko Reneä näytellyt heppu poistui keskuudestamme tässä taannoin. Erkki Saarela - hänessä oli myös jotain suurta, hienovaraista, ujohkoa kunnioitusta niin ikään joukostamme poistuneelle Dario Fo´lle, vaikkei tämä esitys ollut Mysterio Buffo, mutta sutjakkaassa liikehdinnässä oli aitoa Dariota. Marja-Leena Kouki - hänessä oli La Dolce Vitan Anita Ekbergin hiusten heilautusta, mutta muunlaisia Fellinimäisiä vahvoja naisia, joita ei hiljennetä. Entisten rakastavaisten viimeisimmät ammatitkin naurattivat - pitää nyt näinä aikoina matkatoimistoa joka toimittaa vain häämatkoja! Ja avata yritys Kuudigi! Vai oliko digikuu joku kukkelikuu hepskukkuu kuitenkin uutta teknologiaa. Esityksen jälkeen oli lämminmielinen keskeustelutilaisuus, jossa paikalla oli myös toinen kirjoittajista eli Lauri Sipari.
Kuin kukkaa kämmenellä pitäää  Romeo Juliaa.



suomalainen näkymä keskustelutilaisuudesta...

valokuvat Satu Ylävaara, Satu Ylavaara Photography, 
valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara,
Minun heimoni on valokuvaajien heimoa ;)



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

perjantai 20. tammikuuta 2017

Cinema 2017: Aki Kaurismäki elokuva Toivon tuolle puolen

Cinema 2017: Aki Kaurismäki elokuva Toivon tuolle puolen. Näimme tämän mainion elokuvan jo ennen ensi-iltaa, kiitos Apu-lehti siitä! Haastatteluissa Sherwan Haji, Nuppu Koivu ja Simon Al-Bazoon.


Sherwan Haji on mainio uusi tuttavuus Syyriasta, hänestä kuullaan vielä, ja lisää. Pienellä liekillä mykkafilmin sankarista, tai antisankarista, varsinainen pokerinaama.  Erityisesti hienosti hän nousee laivan hiilikasasta tummalla tyylillä - muttei niinkuin Nosferatu idästä länsimaahan pahoja tekemään, vaan pakolaisena, turvapaikanhakijana. Ennen wanhaan 1950-1960-luvun valokuvausoppaissa oli haasteena kuvata mustaa kissaa hiilikellarissa, mallina äärettömän kaunis kuva. Hiilikellaria on käytetty myös rasistissa solvauksissa ja vitseissä.



Elokuvassa viitataan myös Lynchin Twin Peaksiin: on jättiläinen baarin tarjoilijana, ja päähenkilön Khaledin valkoinen paita, ja sen kuvaus.

Sherwan Hajin presensissä on teuvotuliomaista salaperäisyyttä

Hurja joukko kotimaamme lahjakkaimpia luonnenäyttelijöitä ja vasemmiston ja mikseipä vihreänkin kulttuurin tai yleensäkin kulttuurin, kirjallisuuden, filosofian ja musiikin megalomaanisimpia vaikuttajia ja levittäjä - hyvin lukeneita humanisteja tai itseoppineita - sivunäyttelijöinä ja avustajina kuten Kati Outinen, Atte Blom, Jukka Virtanen, Ville Virtanen, Maria Järvenhelmi, Janne Hyytiäinen, Tommi Korpela, Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman, Sulevi Peltola, Matti Onnismaa, Puntti Valtonen, Antti Virmavirta, Elias Westerberg, Tuomari Nurmio, Harri Marstio, Ismo Haavisto ja Milka Ahlroth.

He kaikki tuntuivat sanoivan, että vaikka ilme on nostalginen, vintage, kun ennen oli paremmin, se ei tarkoita sitä, että haikea kaipuu menneeseen, kun autot olivat kauniisti muotoiltuja ja tupakkapöydät uhkeasti kiilloitettuja, ja kaikkialla rauhallista ja mukavaa, sellaista suomalaista hyggeä, niin se ei tarkoita rasismia. Kaipuu menneeseen - tarkemmin sanottuna: sotien jälkeiseen lintukotoon.

Kaikki tuntuivat henkivän: minun Suomeni on kansainvälinen, naapuria on autettava, mekin olemme olleet sodassa ja evakossa, jopa evakkolapsina ja muiden maiden varassa. Sotien terrorismin vuoksi oikeasti perheet erotetaan, murhataan, kidutetaan. Pahinta on jäädä epätietoon ja -toivoon - kun viranomaisilta ei voi kysyä, missä perheeni on. Jottei karkoiteta. Kone odottaa aamulla "turvalliseen" kotimaahan, vaikka uutisissa päivitetään iskuista lastensairaalaan. Nyt joku inisee, miksei Jemen. Ehkä seuraavaksi elokuva Jemenistä. Ja israelilaisten aiheuttamasta ja ylläpitämästä apartheidista. On niin helppoa sörkkiä historiassa taaksepäin etäälle Etelä-Afrikan apartheidiä, muttei tunnistaa, tunnustaa sitä, mitä tapahtuu oman turistikohteen lähimaastossa. Ylen uutisissakin kerrotaan Gambian räjähdysherkästä tilanteesta - hullun diktaattorin istuessa ruutitynnyrin päällä - vain, että kaikki suomalaiset turistit lennätetään turvaan. Entä paikalliset? Pääsevätkö kaikki Senegaliin? Onko oltava EU:ssa että tuntisi vastuuta? Häpeää? Aihetta toimia?

Päärooleissa Sakari Kuosmanen jopa ylitti itsensä vähäeleisyyden hienovaraisessa tulkinnassa keski-ikäisestä miehestä, jonka elo on varsinaisessa mullerruspisteessä parisuhteen ja työn kanssa. Mitä uskaltaa enää yrittää?

Kaija Pakarinen oli mukana, kiitos siitä, yleensä muistetaan vain Kaurismäen filmien pojat, mutta kyllä niitä muitakin sätkän vetäjiä ja savukkeen nauttijoita on - pitkältäkin ajalta. Kaija näyttelee vaimoa, eksää, joka myös on joutunut vaihtamaan alaa, ja pitää puista lippakioskia - juurikin Hurtin Valinnan elikkä leipäjonon edessä.

Ja hienoa, että Kati Outinen saa olla omassa ammatissaan eikä Napapiirillä pukin muorina, hoh hoh hoo. Sääli, että maamme johdosta puuttuu humanistit. Sääli, että fasistit istuvat hallituksessa sekä avustajina useammassakin poliittisessa piirissä, puolueessa.

Mirjan roolissa Nuppu Koivu toi esille olevansa tarjoilijana ja kassana harjoittelijana - eli ilman palkkaa. Tässä on myös hieno Kaurismäen heitto tuonne mainioiden Uuninapankopojan blogien puoleen, jossa nostetaan kissa pöydälle ja ruoditaan, miksi palkatonta työvoimaa eli orjatyötä eli ilmaista työtä halutaan käyttää nimellä "harjoittelu", "työkokeilu". Toisaalta halutaan myös graafikkoja tapahtumiin ilmaiseksi - kunhan annetaan soppaa. 

Kaikista hienoiten puettu ja harjattu sarjakuvamainen hahmo on Ilkka Koivulan Calamnius, joka voi olla shakespeareläinen nimi, tai sitten antiikin Roomasta.  Tai sittenkin lähempää: " Calamnius on suomalainen sivistys- ja pappissuku, jonka historia tunnetaan 1500-luvulta lähtien.  " Wikipedia.
Sukuun on kuulunut myös yks lempparikirjailijoitani elikkä Ilmari Kianto (e. Calamnius), kirjailija. Kaurismäki kutoo siis kaunista ja monisäikeistä verkkoa, joka laajenee joka ilmansuuntaan...

Kun ennen muinoin Frankit olivat matkalla Kalliosta Eiraan - niin tässä elokuvan alussa laiva nimeltä EIRA saapuu Helsingin satamaan. Vaikka perluskooni aloitti Euroopan uuden rappion entisestä sivistysvaltiosta, saa osa taidetta jatkaa. Miten käy kikyssä ja sotessa? Elokuvassa viitataan natseihin eli soldiers of odiniin, odinin pikkupoikiin. Jotka ovat vaarallisia. Vihaa sekä verkossa että livenä. Natsi murhasi ohilukijan viattomin miehen syksyllä. Natsit jatkavat vihanlietsontaa, marssejaan joita poliisi ei estä. Miksi? Vaikka eivä osaa edes kirjoittaa sanaa pinppi? Miksi persut ovat edes "puolue"? Näiden natsien eli persujen harjoittamat moninaiset rikokset aivät vaikuta ollenkaan siihen että heidät potkittaisiin pois "puolueesta". Heitä "harjataan". Näköjään persut tarvitsevat natsejaan ja vice versa,

Monikielinen elokuva sisältää suomea, englantia, syyrialaisten ja irakilaisten kieltä, se ei taida olla arameaa, mutta myöhempää arabiaa kylläkin, ja Hande Nurmion slangia.

Lainaan HBO Nordicin Taboo-sarjasta huonosti muistetun lainauksen:
" - Mikä on pienin asia minkä matkoillasi näit?
- Ihmisen hyvyys,  "


Lue lisää:
- Edmund Burke wikipedia " Paha saa vallan, koska hyvät ihmiset eivät tee mitään "
" Pahuuden voittoon tarvitaan vain se, etteivät hyvät (ihmiset) tee mitään "
" Pahuuden voittoon tarvitaan vain se, etteivät hyvät  tee mitään "
- Howard K. Smith wikipedia jos kirjastosta ei löydy < sensuuri, tässä lainaus: " Smith vastusti jyrkästi rotuerottelua ja olisi halunnut päättää aihetta käsittelevän dokumenttinsa Who Speaks for Birmingham? lainaukseen Edmund Burkelta: ”The one thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing” (suom. Paha saa vallan, koska hyvät ihmiset eivät tee mitään). Sitaatti leikattiin pois valmiista ohjelmasta, ja raivoissaan ollut Smith valitti asiasta CBS:n hallituksen puheenjohtajalle William S. Paleylle. Lounastapaamisen päätteeksi Smith erotettiin työstään. Hän kommentoi myöhemmin asiaa sanoen: ”jos haluat tulla erotetuksi, niin tee se tyylillä”" wikipedia

Hyvä ihminen versus ihminen. Kuka tahansa.

 
Saimme nähdä Apu-lehden tarjoamana tämän tärkeän elokuvan ennakkoon - jopa ennen ensi-iltaa.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Lauri Maijala ja Linnea Skog elokuvateatteri Orionissa

Seisoin miltei raivoissani Orioniin johtavassa piiiitkässä ja verenhimoisessa (sic!)jonossa, mutta sain kun sainkin ilmaisen lipun, kuten muutkin jonottajat Suomen elokuvaohjaajien liiton näytökseen. Olin nähnyt elokuvan ennakkoon viime vuonna naistenlehden kustantamana jolloin paikalla oli Paula Vesala, Linnea Skog ja Selma Vilhunen,
     SELO:n Ohjaajaklubilla Tyttö nimeltä Varpu tiistaina 10.1. klo 17 Orionissa.




Tyttö nimeltä Varpu on ihana elokuva. Ollaan itä-Helsingissä mutta ei syyttä, eikä kliseistä kuvastoa käytetä. Lähiöhelvetti on raakas betoninen lättänä, harmaa paikka, jossa on kuitenkin koti, joskus myös koulu ja kaverit, jengi. Leffa on hieno ollessaan vapaa kuten joissakin brittiläisissä ja ruotsalaisissa elokuvissa kuten tempaisen hatusta Son of Rambo ja Original.



Tässä elokuvassa on kaikki, siinä käsitellään kaikkea, kuten William Friedkinin Manaajassa. Kuten feminismi, koulukiusaus, mielenterveys, oikeus olla lapsi, oikeus olla vahnempi, oikeus olla taiteilija. Naisen euro, minimipalkka, köyhyys, vähävaraisuus, pätkätyö, paska työ, taiteilijan työ - Varpu valehtelee äitinsä olevan kääntäjä, vaikka oikeasti siivouskeikkoja tekevä sinnittelijä, jolle kuitenkin autokoulu on liikaa. Vanhempien pitäisi olla hipstereitä. Itse arvostan sekä paskatyötä - olenhan sitä joutunut tekemään kun naisena / taiteilijana en ole saanut apurahaa tai palkaa joka minulle kuuluisi. Arvostan siis paskatyötä, mutta siitä pitäisi maksaa oikeata palkkaa.

 Ja mitä tärkeintä: heppahulluus, hevoshulluus, jonka itsekin olen kokenut.

Varpu etsii isäänsä, joten tämä on myös road movie, matkalla-elokuva. Reissussa tavataan heppahullu nainen joka on raskaana, mutta mukiloitu. Oliko se hevosen syy. Tämä nainen teki ennen muinoin verevää punkkia mutta on nyt ahdistuneena väkivaltaisessa suhteessa - myös henkinen väkivalta on vittumaista.

Linnea Skog on todellinen löytö, jonka rauhallinen läsnäolo tullaan toivottavasti näkemään myös tulevissa elokuvissa. Lauri Maijala näyttää tosi tutulta Pohjoisen taiteilijalta joka saa olla ammatissaan luova, ja eristäytynyt, mutta hänellä on skitsofrenia. Saako skitsofreenikko olla isä? Myös Paula Vesala on erinomainen, luonteva. Elokuvan lopussa soiva laulu kuulostaa niin Pekka Strengiltä, ja sehän olikin Pekka Streng, jonka musiikissa ja visioissa oli myös surun, psykedelian, oman filosofiansa ja lasten maailman ja maagisen maailman lisäksi myös kauas kantavaa toivoa.
Lauri Maijala ja Linnea Skog elokuvateatteri Orionissa puhumassa Selma Vilhusen erinomaisesta elokuvasta Tyttö nimeltä Varpu. kotimainen elokuva Tyttö nimeltä Varpu. Selma Vilhusen ohjaama elokuva, Great finnish movie Little Wings. Selma Vilhunen movie
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

Peak Experience hyrmäsi Twin Peaks aiheisessa näyttelyssä

Peak Experience on nimensä veroinen hurmioituminen, kulminoituma, piikki hurmokseen. Twin Peaks aiheinen näyttely Albertinkadulla, Helsingissä Creat Space galleriassa. Ennen muinoin minä koin Stendhalin syndrooman Italian taiteeseen ja arkkitehtuuriin, oikeasti, 1990-luvulla. Hurmioituminen oli ja voi olla älyllistä, eroottista, vaikeasti määriteltävää mutta myös shamanistista. Twin Peaksin kaupungissa on oma maaginen henkensä, puut, männyt, metsät on uhkana, että luonto kostaa, luonto peittää, luonto kierrättää.







tässä lepää Laura Palmer. My little pony tekijänä Mari Kasurinen

kurkistus punaisten samettiverhojen taakse, halkonainen, loglady, halkotyttö, loggirl tekijänä Raisa Kettunen










Jennifer Ramirezin amigurumi joka on sekä Dale että Bob ja myöskin Laura. Kääk. Pehmeää ja pelottavaa



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,
Sijainti: Albertinkatu 12, 00150 Helsinki, Suomi

perjantai 6. tammikuuta 2017

Michael Monroe 10/12/16 Tavastia

What a great gig w/ these marvelous guys! Kylläpä oli mukava tulla Suomeen (tavastialle) kaukaa ulkomailta (tukholmasta) jopemaisesti tarkentan. Michael Monroe Tavastialla 10/12/16 valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara, keikkakuvat, keikalla, gigs.




Michael Monroe Tavastia, Mike Monroe, Michael Monroe band Tavastialla, Michael Monroe


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

torstai 5. tammikuuta 2017

Orion on mun kavi, lyhennettynä kaveri

Mä ja mun kavi, Orion.  Vuonna 2016 näin Orionissa ainaki 24 elokuvaa, joita ei näkynä missään muualla. Kiitoksia siitä. Minulla on kantiskortti elokuva-arkistoon vuodelta 1991. Se on pahvia, ja vielä haaleana tallella. Nykyään minulla on muovinen kortti, jonka voi uusia sellaisessa kuin internet.

Eräs kohokohtia oli Zardoz kuten kuvasta näkyy. Olenhan Charlotte Rampling -friikki. Kävin katsomasssa taas elokuvan Yöportieeri, jota olen veivannut usealla vuosikymmennellä. Vaikka kumoikin elokuva on DVD:llä, nin silti elokuvateatterin kankaalla se elämys on valtaisa... Charlotte Ramplingissa yhdistyi monta teemaa, oman itsensä lisäksi: kauhun kuningattaret, tai kumman kuningattaret, pukeutuminen valkokankaalla ( inhoan sanaa ja pakotettua käsitettä muoti ), tyyli-ikonit...

 21. huhtikuuta 2016
Tänä iltana: vampyyrejä elokuvassa Near Dark eli Pimeyden läheisyys. Hyvä että näitä näkee myös suurelta kankaalta.. Sarjasta Kauhun kuningattaret. Pimeyden läheisyys on yksi suosikkejani vampyyrielokuvien parista. Sarjaan olisi voinut lisätä tuoretta verta kuten Kiss of the Damned, mutta tyydyn tähän. Aikakaan ei riitä jokaisen hienoa ja tärkeän elokuvan näkemiseen. Eikä paikka ;)
Lance Henriksen ja Jenette Goldstein ovat niin hotteja että sormet palaa....


Erämaa syö miestä on myös yksiä lemppareitani - en ymmärrä miksi kasvissyöjänä ja pasifistina ;) Hieno elokuva ja nimi. Ja häijy. Tätäkin olen ehtinyt veuvata aluksi VHS:nä. Elokuvateatterissa tämä oli hieno nähdä ja varsinkin kuulla: hieno uusvanha kansanmusiikki mashup pääsi oikeuksiinsa täysillä. Vaikka kotona on nykyään myös Blu ray soitinkin, niin kyllä teatterin äänentoisto on toisenlaista.  


        Viimeksi katsoin Orionissa punkkia koirien kaulapanta kaulassa. Kiitos siitä.  the Filth and the Fury oli varsinainen spektaakkeli jossa yhdistettiin kiinnostavat ja koomiset, kompleksiset stand up-hahmot kuten Johnny Rotten, musichallien vaudeville-hörhöt ja jopa sir Laurence Olivier ramman kyttyräselän Rikhard III:n hahmossa. Julien Temple olis saanut yhdistää joukkoon vielä - en muista mitä? IRA? Ja jotain muuta.
After watching the Filth and the Fury  on this special day 26/11/16 at movies Elokuvateatteri Orion cinema Orion w/ theme punk - who turns into 40 years! ¨
itseoikeutettuja omakuvia muovipyssyjen kera leffan jälkimainingeissa. 
40 vuotta punkkia ja sukat näyttää tältä! Tätähän ironia on, punkin kaupallisuus. Vaikka alkoikin tee se ihan ite -periaatteella, DIY!, niin jossain vaiheessa tuli aina hintalappu ja viulujen maksaminen. 

 The Punk Rock Movie oli myös mainio, nostalginen, rakeinen ja analoginen tallenne tuosta ajasta. On se niin kumma, ettei arvista omaa aikaansa vaan palaa taakse tuohon ihanampaan aikaan, jolloin kaikki oli kohillaan, taide ja anarkiakin! Tänään tullee taas Woody Allenin Midnight in Paris, jossa mainiosti aiheeseen perehdytään. 

Parhaimpana päivänä istuin Orionissa kolme leffaa putkeen: Christiane F ( Bowie -sarjasta) ja RHPS ja Shock Treatment. Elokuvan ja valintojen juhlaa. 

Painajainen Elm Streetillä piti nähdä taas uudelleen Jophhny Deppin napapaidan, matkatelevision ja suurten kuulokkeiden takia - kuinka nykyteinillä tuo nukahtaminen on helpompaa - kiäh kiäh. Vähemmän elektroniikkaa pedissä... Näin tämän ekan painajaisen edellisen kerran myö Night Visions -festivaaleilla. joissa myös kunnioitettiin Wes Cravenin uraa. 






Soisin KAVI elokuvien pysyvän Orionissa. Tuo elokuvateatteeri nyt on vaan niin legendaarinen. Elokuvateatteri Orion on oikeasti historiallinen & hekkumalllinen paikka: näin siellä Christopher Leen ilmielävä v. 2002 kun oli HAMMERtime! Big time!

Leffa Sherlock Holmes & kuoleman kaulanauha oli vallan kummallinen rosolli kuriositeetti. Vielä saa painettuja esitteitä! ❤  Christopher Leen ja Sherlock Holmesin diggarina oli mukavaa kuinka nämä kaksi kohtasivat... Krisuhan on ollut Baskervillen nuor isäntä sekä myös Mycroft.




Vuonna 2016 Elokuvateatteri Orion yhteisölliset, osallistuvat huippuillat olivat Rocky Horror Picture Show (RHPS) & Shock Treatment double feature illat, jotka olivat sing/dress/dance along.  Näihin aikoinin oli myös Tea Tauraisen RHPS-näyttely, josta kuvana ainakin tämä Magenta, 14.5.16.


Harvinaisuus puolestaan oli toinen huippuilta: kahden projektorin heijastama häppeningi Warholin spektaakkeli Chelsea Girls, jossa oli loppumaton Nicon kuolaus. Tyttö leikkaa otsatukkaa - 15 minuutin ajan. Paapaa paapaa Nico leikkaa otsatukkaa - usean tunnin ajan.


 Orion on mun kavi, lyhennettynä kaveri



      Vuosi 2016 oli raskas vuosi viikatemiehelle, mm Bowien sarjaa katsoin niin ikään Orionissa, Verenjanosta Labyrinttiin - ja kenties takaisin. Mies toisesta maailmasta elokuva oli hienoa nähdä leikkamattomana, oleb veinannut kymmniä vuosia vhs-versiota joka on lyhyempi.

ja twitter on suomalaiseen kouraan niin onnettoman pieni:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)