Maapallo on sykkyrä älykkyystesti, joka aukeaa helposti Dexterin kädessä psykiatri-sarjamurhaajan istunnossa. Edgar Allan Poen Raven voi karhealla äänellä toistaa, ettei enää milloinkaan. Ei enää ydinsotaa. Postapokalyptinen varjoteatteri voi olla Hannun ja Kertun tarinaa. Sieltä näkyy Psykon musta auto. Punainen pallo sisältää mustia hirviöitä ja jäykän avioparin ja muistuttaa Frankensteinin tarinaa. Ja sivilisaatio rullaa kohti viimeistä filmiruutua, sitä tulenarkaa.
Mutta kuten viktoriaanisena aikana silmänkääntäjät halusivat sahata linssiin, on Puurusen taide tässä sekä kaunista, goottilaista, ja nyt kun jopa nuorten kirjoissa on huikeimpana alalajina dystopia, mutta myös poliittista taidetta, osaa liikettä.
Puurunen vääntää rautalangasta pelottavia uhkakuvia sotia ja valtauksia, lasten leikkisotilaista kasvaa valtavat lepattavat varjot, ja sotilaat monistuvat. Puurunen kiinnittää huomiota myös lapsisotilaisiin? Katsoina sarjaa Odysseia, jossa oli pääosassa vahva, mutta amerikkalainen nainen turvaamassa rauhaa / tärväämässä?. Yksi kohtaus alkoi sillä kun lapsisotilas lukee Harry Potteria.
Onko teoksessa repaleinen pyykkinaru. rikkinäinen pyykkiteline vai väinönputki, koiranputki viitaten siihen, että vääjäämättä puskee koiranputkea ( enklanniksi pushing daisies )
Popkulttuuria ja undergroundiahttps://t.co/iUw7diJ9pb— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 20. maaliskuuta 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.