Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

tiistai 1. elokuuta 2017

Kong: Pääkallosaari ( Kong: Skull Island )

Erinomainen, vihainen, vastakulttuurin musiikki, Stoogesien Down on the street.
Ja myös rämepohjainen, perinteisen juurekas musa kuten CCR: Run through the jungle. Black Sabbath: Paranoid on miksattu sopimaan kuviin. Tai tietenkin toisinpäin. Mutta war pigs ei soi? Miksi? Aquarius-sarjassa kytät ovat sikoja...

 White rabbit alleviivaa psykedeliaa, samoin myös yökerhon räikeä värimaailma, sisäiset viidakon veriset taistelut. Amerikka joka syöksyy taas sotaan - ulkomailla. Visuaalisesti ollaan lähellä Ilmestyskirja Nyt -elokuvaa kun aurinko nousee ja miltei haistaa napalmin... Kuten mainiossa Sota apinoiden planeetasta leffassa ollaan - Ape-Calypse now...

Miksi sotia soditaan, kuka tarvitsee sota-ajan kiksejä? Mukana myös sodanvastainen valokuvaaja, fotojournalisti. Milteipä ainoita naisrooleja. Hienoa on myös se, että arvostellaan luonnontuhoamista, seismisiä turhia räjäytyksiä, jolla yritetään "mitata" eli ryöstää ja kartoittaa - yhtään välittämättä mitä se tekee ekosysteemille - niin merellä kuin maassakin.

Rakastin ekaa King Kongia, joka oli ensin tv.ssä, sitten VHS-kassuna. Rakastan myös kirjaa. Kuinka hieno, ja selkeä allegoria 30-luvun lamasta! Nautin myös remakesta, uusinnasta vuodelta 2005, pääosassa maailman vähiten arvostettuja näyttelijöitä eli Naomi Watts, joka on oikeastaan kaikessa kiinnostavaa mukana, Birdman, Mulholland drive, Twin Peaks Return, Fair Game...

Kuinka hauskaa, että lama-ajan näyttelijä saa ruokaa leipäjonosta joka Amerikassa oli soppajono. Kesällä köyhä ei saa ruokaa edes leipäjonosta joka on kiinni.

Myydä itsensä omenasta tai lounaasta? Myydä itsensä taiteelle? Tai ei taiteelle vaan kapitalismille? Pakkovalintoja? Nöyryytyksiä? Nousta laivaan ja seikkailuihin? Hienoa oli huomio kuinka näyttelijä matkaa maailman ääriin mutta näkee vain peilikuvansa. Ehkä se onkin hänen ainoa valttikorttinsa?

Kong: Pääkallosaari leffassa on hottiksia. Britti Toby Kebbell on vidoinkin amerikkalaisessa suuressa tuotannossa mukana ja niin machona että! Vaikka ennen oli löpsöhousuinen sutki Joy Divisionin mänageri ja huonoryhtinen narkki, niin nyt haarukka laajempi. Tom Hiddleston on aina yhtä vakuuttava ja traaginen, goottilainen. Sankari, antisankari, ulkoilmaimmeinen ja oman polkunsa talloja - jolle maksetaan.

John Goodman saa olla pahis kyklooppi ja inha rikollispomo. Shea Whigham tuntuu olevan nyt joka sarjassa ja leffassa Boardwalk empire -sarjan jälkeen. Hyvä niin. Tuntuu perineen Michael Douglasin paikan Amerikkalaisena miehenä, ei ehkä niin päärooleja ja suurella teholla ja egolla, mutta kuitenkin leukaperiä kiristäen..
Samuel L Jackson on taas luotettava, tiukka ja kuin matkalla Pimeyden sydämeen... Ilmestyskirja nyt -teema toistuu muttei ryöstellen.
      John C. Reilly on sopiva joulupukki/aikamatkaaja, kartoittamattoman saaren kylähullu joka pudonnut sinne vahingossa edellisen sodan aikaan. Tai yhden edellisistä. Arvostellaan myös ameriikan käymiä sotia, seksismiä, kolonialismia, rasismia...

Mitä on valokuvata kohdetta, kulttuuria, elinpiiriä, ekosysteemiä. Verrattuna pommitukseen. Ikuistaa, jakaa mutta myös tuhota?

Kong on kingi. Kallokiitäjät komeita - niistä saisi hienon korusarjan - wink wink merch. Revontulet vähän outoja?


Kong: Pääkallosaari, Kong, Pääkallosaari, Kong: Skull Island, Skull Island, King Kong,
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)