Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

maanantai 14. lokakuuta 2019

Vuoden paras elokuva on Joker: Joaquin Phoenix eli Jaakkima on tuorein Jokeri loppumattomalla viitausten kankaalla.

Ensi-illassa 4.10. hyvinki nahalle tuleva Jaakkima on tuorein Jokeri tuolla IMAXin loppumattomalla kankaalla - kovin hongkonglaisessa viitekehyksessä. RESIST. Gothamissa sotea leikataan kuin eilisen SS-hallituksen aikaan. Irvaillaan myös Chaplinin sentimentaalisuudelle, osallistuen.

Koska hei, sellaista elämä on... Joaquin Phoenix on hämmästyttävä, arvelluttava ja kaikkea muistakin ulottuvuuksissa.

Nauroin ilmeisesti väärissä kohdissa kuten muut.

Kaikki on päin helvettiä, rikkaat sanovat, laativat säännöt. Ihmisiä jätetään heitteille kun ei varaa terapiaan. Kill the rich, Occupy Wall street ja anonymous, do you remember the fifth of november 5/11, Guy Fawkes -naamiot ja muistopäivä, RESIST... Mitä keinoja saa käyttää vallankumouksessa, anarkiassa, aktivismissa ja taiteessa.

Entä kritiikissä?

Naamiot ovat hurjia, ajattelin kun kävelin rauhassa vanhassa kaupungissa, ja yhtäccii kulman takaa tuli joukko Guy Fawkes -naamareineen.

Menettääkö Jokeri jokeriuttaan kun sitä katsotaan usein ja paljon, ja se rikkoo ennätyksiä, jopa omia ennätyksiään? Kapitalismin kritiikkiään? Ökyrikkaíden yksinvaltaa?

Kävin ekaa kertaa Finnkinon Itiksen elokuvateatterissa IMAX-salissa 4.10., avajaispäivänä, koska olihan se iistimpää katsoa Jokeri valtavalta kankaalta, ja se oli lähin suuri elokuvateatteri, kun lähtee no go -zonelta eli lähiöhelvetistä eli Idän Impivaarasta kylille, astumaan pois tuvasta, ja nauttimaan elävästä kuvasta.

Tänään 6.10. jokerissa, nyt toista kertaa nähtynä, oli enemmän selloja, ja tanssittiin miltei yhtä ussein kuin Saturday night feverissä.

Saattaa sisältää pillauksia eli spoilereita

Tänää 1.1.2020: Viime vuonna näin Jokerin kuusi kertaa (samoin myös Midsommarin), mutta tässä Jokerin muistiinpanoja. Arthur Fleckissä on 4-7 eri persoonaa, vinkkeinä oikea- tai vasenkätisyys, kummalla ampuu, kummalla kirjoittaa. Ja ääni, ja änkytys ihan pienestä pojasta teiniin ja aikuiseen mieheen, mutta myös heteronaiseen, gaymieheen ja muunsukupuoliseen ihmiseen. Ja kuinkahan monta tässä jo on. Katsojan ei välttämättä tarvitse tietää, kuinka monta persoonia on, mutta miksi sivupersoonia on, se on kiinnostavaa, ja sitä valotetaan niin, että katsojaa ahdistaa. Mikä on horror house? Miksi keltaiset tiilet ovat Arkhamin seinillä Arthurin löytäessään vastauksia lapsuuteensa? Onko se viittaus Ihmemaa Ozin kulisseihin? Tai kun viaton Dorothy on vasta matkalla? Ihmemaa Oz oli myös osiltaan kapitalismin ja kullanhimon kritiikkiä. Se oli ajalta, jolloin ihana, leikkisä 1920-luku loppui, ja alkoi suuren suuri lama, talousromahdus, suurtyöttömyys, [yhä kasvavat] itsemurhat ja pankkikriisi.

Viime kerroilla nähtynä silmä kiinnittyi Penny Fleckin asunnon seinille oleviin kahteen ikoninkaltaiseen tauluun, jossa on pyhä äiti ja poika. Niiden huomaaminen sai aikaan todella pahan olon. Jokeri siis kestää useamman katselun, ole nöhnyt ensin IMAXin valtavalla kuperalla kankaalla, mutta myös korttelikinossa, ja tulevaisuudessa myös sitten 70 mm versiona, millaisena se alun perin piti olla.

Minulle tämänkin elokuvat viittaukset eivät ole eastereggejä, yllätysmunia, vaan oikeita viittauksia, säikeitä johonkin toiseen teokseen. Kuten vastenmielisen seksistisen naista halventavan julisteen alla lukee Ace in the hole, ja se ei tarkoitakaan naista reikänä, vaan on elokuvaviittaus. Ace in the Holen virallinen nimi oli THE BIG CARNIVAL. Kuinka osuvaa... Kuinka tärkeätä on hurja skuuppi, Pulizor-palkinto, brenkku, misut ja totuus? Mitä mediasirkus tekee uhrille, kohteelle? Millaiset uutiset myyvät eniten?

Jokerin kässärissä yhtymäkohtia Kauppamatkustajan kuolema -näytelmään: poika Happy (Samuli Niittymäki) joka melkein tanssii kauniisti ja liinavasti kuin Joker. Ja onko kuolemassa vasta arvokas. Alkuperäisessä Jokerin käsikirjoituksessa luki se sense, mutta valmiissa elokuvassa oli cents, mikä oli parempi ilmaisu. Suosittelen. Siis

"I just hope my death makes more sense than my life." luki alkuperäisessä kässärissä, kun taas toteutuneessa elokuvassa se muuntui persoonallisempaan muotoon (joka lähti meemeilemään):

"I just hope my death makes more cents than my life."

.
Jokerin käsikirjoituksesta, kirjoittaneet Todd Phillips ja Scott Silver:

.
JOKER
--is it just me, or is it getting crazier out there?

Despite the laughter, there's real pain in his eyes.
Something broken in him. Looks like he hasn't slept in days.

SOCIAL WORKER
It's certainly tense. People are upset, they're struggling. Looking for work. The garbage strike seems like it's been going on forever. These are tough times.

Esim. tämä kohtaus parani tiivistämällä, tai siis sanoja poistamalla. 
.

Saattaa sisältää pillauksia eli spoilereita. 

Mutta kuinka orpo Arthur/Joker oli, ja on? Oliko hänen lapsuutensa dickensläistä synkempää, lähellä kovinkin James Ellroyn synkkyyttä historiassa ja kirjoissa?

Kuka Jokeri on? Tähän mennessä olen huomioinut, että Arthurissa on neljä sivupersonaa. Ja Joker. Hänessä on hetero mies, hetero nainen, gay mies, ja yksinäinen pikkupoika. Sitten voi olla muunsukupuolinen Jokeri. Ehkä sivupersoonia on 7.

Osa tanssista oli kuin balettia Spandaussa - kuin Night Porter -elokuvan kohdassa jossa vähäpukeinen kaunis juutalainen mies tanssii natseille likaisessa kylpyhuoneessa.

Exitejä oli enemmän kuin Patrick Batemanilla [helvetissä], ja jotain Norman Batesiakin oli, ÄITII!

Mietin, miksi näitä ulosmenokylttejä näytettiin, koska jos viitattiin Amerikan Psykoon, niin se alkaa Danten helvetistä ja päättyy kylttiin NO EXIT. Amerikan Psykon Patrick Bateman pitää myös häiriintynyttä päiväkirjaa kuten Jokerikin.

Mahdollisen isänsä tavatessaan Arthur Fleck taantuu lapsen asteelle, hylätyn lapsen asteelle.

Kun Scorsese kuvasi de Niron ristiinnaulittuna, niin #Jokeri oli Pieta.

Jokerin elokuva tuntui antavan vihjeitä ja sähköisiä rihmastoja mm Saturday night feverin alkuun jossa Travoltta astelee komeana pitkin katuja 70-luvun lopun puvussa - leveät kaulukset ja nahkatakki - kantaen maalitörppöä nimeltä Carnival, Joker -elokuvassa kuullaan my name is Carnival -veisu, ja myös Arthurin työnimi, pellenimi on Carnival.

Put on a happy face, sillä tänään 04.10.2019 on World Smile Day #WorldSmilesDay.

Aika ironista...

Jokeri on suoranaista jatkoa elokuvalle You were never really here (äiti ja poika, kipeä suhde, perhehelvetti traumat, taksikuskimainen pelastaja ~ sankari /antisankari), ja Parrasvaloille, vaikka sen sisällä katsottiin, naurettiin, laulettiin ja tanssittiin Chaplinin Nykyajan tahtiin.







Tästä Jokerin kohtauksesta tuli mieleen You were never really here. Sekä tietyesti Parrasvalot.












Vaikka Parrasvalot sijoittuu surullisen klovnin uran ehtoopuolelle, ja Jokeri, tuo villi kortti, vasta aloittelee stand up -koomikon uraansa.

Hyvin irvokasta on Bätmänin isän Waynen empatiakyvyttömyys, koska kuuluu eliittiin, jolla on rahaa ja kartanoita, ja jonka palveluja ei leikata.

Irvokkaasti Waynen gaalassa frakkiin pukeutunut eliitti nauraa Chaplinille ja Nykyajalle.

Irvokkaasti myös ekalla katselukerralla IMAXissa oli ennen elokuvaa nuorisolle tarkoitettu kännykkäpeli, jota sponsoroi Nordea, pelissä oli väittämiä, ja joidenka kaikkien agendana oli, että nuoriso oppisi käyttämään rahaa. Ettei hankkisi velkaa eikä pikavippejä. Ihan jees opetus, mutta firma pitää yllä paratiisisaarteen parasiittejä - rikkaita veropakolaisia.

Kun toisaalta normileffateatterit, tv ja sosiaalinen media on täynnä tyrkytyksiä, jotta nuoren pitäisi ostaa, jotta hän olisi onnellinen, ja jengissä mukana.

Samoin ulkomainokset, liikkuvat kuvat ja välähdykset bussipysäkeillä kun kaikki sileä seinätila on myyty mainoksille.

Hel-vetin tekopyhää ja kaksinaismoralistista.

Nyt olen nähny Jokerin viidennen kerran Orionissa 29.11., ja kuudennen kerran, tällä kertaa ekkaa kertaa Cinamon Redissä 01.12. juuri ennen elokuvaa Parrasvalot, joka oli Lasipalatsin Bio Rexissä mestarielokuvana. Jo ensi kerralla ajattelin Jokerin elokuvan olevna kuten Chaplinin Parrasvalo ( Limelight, 1952 ). Vaikka Parrasvalojen Calveron on jonkun nuoren yleisön mielestä kehäraakki, jäänne tai tuntematon nimi taiteilijan uransa ehtoopuolella. Kun taas Arthur Fleckin standuppi on vasta alkamassa. He ovat samalla alalla, klovneja, pellejä, viihdyttäjiä, taikureitakin. He meikkaavaat itseään peilin edessä, ja huolehtivat naisista. Chaplinin Calvero taleeraa kännissä koriin mutta haistaa kaasun naapurin oven alta, ja pelastaa tämän, rikkinäisen ballerinan, itsemurhayritykseltä. Phoenixin Arthut asuu yhdessä sairaan äitinsä kanssa. Sairaan. Äitinsä. Jolle tuo ja pilkkoo tv dinnerin, valmisruuan jota näykitään kun katsomaan tv:stä viihdeohelmaa Murray Franklin Showta. Arthur myös kylvettää äitiään.

Vuoden 2019 parhaimmat #elokuvat: Joker, Midsommar, Koirat eivät käytä housuja, Nuoren naisen muotokuva, Her Smell, Sistersin veljekset, Lighthouse, Marriage Story, Favourite, Captain Marvel, Queen of Hearts, Women at War, Man Who Killed Don Quixote, Hole in the Ground, Tolkien, ja moni muu.

Mutta Jokerin tarina on ykkönen. Ehkä en haluakaan viiden tähden elokuvia josta kaikki kriitikot antavat täydet pojot, vaan minulla on oma maku. Ja tarve. Tarvittaessa maalaan elokuvan valmiiksi.

Viime aikoina olin elokuvien New Yorkissa, Gothamissa, Brooklynissä. Tuli mieleen Jokerin elokuva: poika nimeltä Happy, onko ihminen arvokas vain kuolleena. Tutkielma miehen syyllisyydestä ja ahdingosta, myös poikien kapeista rooleista ja odotuksista -  Kauppamatkustajan kuolema -näytelmässä.


Jokeri ei ole poliittinen


Jokeri ei aloittanut liikettä tarkoituksella, hän ei ole poliittinen, eikä usko sellaiseen. Liikkeessä, suuressa flash mobissa, joka on oikeasti vallankumous, ja riehakka, riehakas riot, mutta ei white riot. Kahakka. Hurjistuneet köyhät ihmiset vetävät pellen naamarin päähän, ja vaativat kaduilla polttopulloin tasa-arvoa, mt-palveluja takaisin, demokratiaa takaisin, vallan uutta jakoa. Ja he haluavat vastustaa status quota tai uutta normaalia, jossa vain rikkaat määräävät. Patriarkaatti. Wall street. Markkinat.

Kun puhelinkopissa Jokerin korvaan huudetaan: saat potkut eli You´re fired, niin se liittyy myös tulevaan tosi tv:n valtaan, ja varsinaiseen pelleen, jonka amerikka osti presidentikseen. Suurin osa ameriikasta.

Mille saa nauraa

Koomikkojen kuninkaan ja Taksikuskin huonosti kohdeltuna, ei niin rakkauslapsena, Jokeri pääsee suosittuun Murrayn puheohjelmaan. Vai pääseekö.

Miksi puheohjelmissa pilkataan ja tulevaisuudessa grillataan, roustaatan, kärvennetään, ei munakoisoa, vaan loukataan ihmisiä viihteen nimissä. Kuka parhaiten nauraa...

Hieno on myös kun Jaakkima tulee oikeassa elämässä Jimmy Kimmelin vieraaks puheohjelmaan. Mutta mitä käy kun hän päätyy Jimmy Fallonin puheohjelmaan. Ja Fallon näyttää Jokerin videon...

Kuinka väkivaltainen Jokeri on? 


Elokuvassa on vain yksi väkivaltainen kohta, kohtaus. Nämä aselliset yhteydenotot ja uhka asia toinen.

Hauskaa on maksavan yleisön huomiot, kuinka John Wickiä hurrataan räiskis räiskis, mutta Joker on paha, paha, väkivaltainen elokuva.

Elokuvassa on myös ahdistelua ja seksismiä. Metrossa nuori nainen ei saa lukea rauhassa, kun häntä alkaa ahdistella kolmen ällöttävän nuoren miehen joukko. He ovat Wall Streetiltä - taas Amerikan Psyko viittaus, ehkä. Keinottelijoita, empatiakyvyttömiä öykkäreitä, jotka luulevat saamansa toimia ja puhua miten sattuu. Heitä on kolme, sitten heitä ei enää ole.

Vielä miljoonaa ällöä miestä jäljellä. Gotham city on hyvin New Yorkin kaltainen. American Psychon kirjoittaja, upea Brett Easton Ellis, kirjoitti hyvän arvion sekä Jokerista että Judystä.

Mille saa nauraa, ja miksi, olen miettinyt viime päivien teattereita Piina, Everstinna, Pelle, Lokki ja tämä Jokeri. Sitten poliisit raahaavaat juoppoa jolta tippuu housut.

Kävin katsomassa Jokerin kolmannen kerran eilen.

Miksi Jokerin teot hyväksyy, hän vain kostaa häntä vastaan väärin tehneille.
Schraderin näin Sodankylän filmijuhlilla 1988 Cat Peoplen kera. Ethan Hawkesta lopetin tykkäämisen kun se ei pessyt vaatteitaan, vaan ujutti ne tyttöjen pestäviks. Jännää, että hyväksyy FranknFurterin ja Jokerin teot, mutta että hyväksikäyttää tyttöjä, että ne pesis sun pyykin ☹️



Onko Jokeri populistien vai anarkistien sätkynukke? 


Kuka määrittelee taiteen normit ja normaaliudet ja rajat?

Musiikillisesti on ihanata, vanhaa aikaa, jolloin kaikki oli paremmin, eri toten piiseissä Thats´s life ja Smile. Kun viihde oli herttaista, rumia sanoja ei käytetty televisiossa.

Mutta silloin taisi olla yllä vielä rotusorto. Ja muuta mitä halutaan lakaista maton alle, pyyhkiä historiasta. Kuinka julmaa oli myös mielenterveyden "hoito" silloin.

Mutta nuo klassikot, nostalgiset nappisovitukset ajalta jolloin laulajat osasivat laulaa.

Ja Creamin piisi White Room on hyytävä. Kun fänit tekivät Heath Ledgerin Jokerista videoita sämpläten taustamusiikiksi uudehkon version They are coming to take me away ahaa -viisusta, niin tässä jo ihan alussa Jokeri, siis Arthur kertoo, kuinka olisi onnellinen, jos hän olisi takaisin mielisairaalassa.

Mutta. Gothamin sotea leikataan ja mt-kuntoutujat ja kipeästi apua tarvitsevat pistetään kadulle. Mitä siitä tulee.

Chaplin oli häpeilemättömän sentimentaalinen ja samoin tässä käytetään sitä hyväksi.

Jokeri tässä elokuvassa siis haluaakin mennä takaisin mielisairaalaan. Koska siellä saa hoitoa, tai ainakin lääkkeitä. Kun kunnallinen mt-palvelu lopetettiin kun sotea leikattin.

Creamin piisissä White Room laulaja laulaa omalla maskuliinisellä äänellään, sitten myös feminiinisellä, herkemmin.

Myös Arthurissa / Jokerissa on binäärisesti kummatkin puolet, kun hän tanssii yksin, itsensä kanssa, esittäen molemmat roolit. Sekä tytön joka kehuu Arthuria hyväksi tanssijaksi. Että oman itsensä, idealisoidun oman itsensä. Mutta tanssiiko hän yksin kuutamolla, tai kalpeassa kuunvalossa -lauseen voi ymmärtää vähintään kahdellakin tavalla. Jack Nicholsonin Jokeri siitä kertoi, ja toisti lauseen ja Bätmän ymmärsi, kuka hänen vanhempansa murhasi.


Tässä elokuvassa nuoren Batmanin Bruce Waynen isä on tosi ällöttävä, ilmiselvä totuuden jälkeisenajan ylensyönyt elitisti joka sanoo kaupunkilaisia Gothamin asukkaita pelleiksi. Ei ihme, että raivostunut kansa, jolta on leikattu sotea, pistää päähänsä pellen naamion, lähtee kylille polttopulloin. Lokakuussa se yhdistyy ajankohtaisena Hong Kongin, Barcelonan ja Santiagon tapahtumiin, reaaliajassa.

Wayneä näyttelee sama näyttelijä joka oli jo Nolanin trilogiassa. Kun Nolanilla valta oli virallisesti joko syyttäjällä tai pormestarilla, tai epävirallisesti jokerilla tai Batmanilla. Niin uudessa versiossa valta on rikkailla. Kuten trumpismissa, joka on levinnyt niin Turkkiin kuin Brasiliaankin.

Pikkasen epäilyttävä on kohtaus, jossa nuoriherra Bruce Wayne ja Arthur Fleck kohtaavat goottilaisella portilla. Onko siinä Batman ja Jokeri. Vai onko jompi kumpi. Epämiellyttävää on Jokerin tämän Brucen kasvoille tekemä hymy.

Mutta toisaalta. He ovat näytelleet yhdessä ennenkin, You were never really here elokuvassa.

Mutta takaisin musiikkiin. Nyt mennään mutulla. Creamin White Room on tietenkin Arkham. Vai onko.

Se on runo, ja psykedeelinen piisi. Voi tarkoittaa montakin asiaa. Huone jossa tervehdytään, tullaan kuiville, päästään irti myrkyistä. Onko se fyysinen valkoinen huone lähellä asemaa. Onko asema steissi vai yhteiskunta. Onko mustat verhot ruumisvaunusta vai pimiö. Mitä peitetään, mitä suojellaan.

Hopeiset hevot kotka juoksevat kuunsäteissä, sinun silmissäsi. Näin mies laulaa miehen äänellä. Sitten naisellisemmalla äännellä, että odottaa täällä jossa aurinko ei koskaan paista. Ääni, nainen voi olla viettelijä, heroiini, addiktio. Maata, makoilla. levätä kanssasi. Paikassa jossa varjot juoksevat itsenänsä pakoon.

Jokerilla ei ole addiktiota, hänellä on vain pahoja mt-ongelmia. Joita hoidetaan 7 eri lääkkeellä.

Kunnes auttavia ohjelmia karsitaan. Kun ennen vanhaan joutui mielisairaalaan, kuten suomalaiset taiteilijamiehet pistivät taiteilijanaiset mielisairaalaan, niin nyt mielisairaalaan eli hoitoon, ja terapiaan ei niin vain päästäkään, ja joudutaan odottamaan. Ja silti oikeisto, rikkaat ja persut haluaa leikata palveluja. Joka tulee lopulta kalliiksi.

Nyt 20.10. näin Jokerin 4. kerran. Elokuvateatteri Orionissa. Ah. Ja vasta silloin huomasin, että Jokerilla oli käsi housuissa. Että hän masturboi, ehkä.

No kaikkea ei voi huomata.

Sellaista elämä on. That´s life. Kun olen takaisin tolpillani. Ja jotkut tyypit saa kiksiä polkemalla unelmia lyttyyn. Mutta en anna sen masentaa, koska tämä hieno, vanha pallo vaan jaksaa pyöriä vaan. Kursiivilla suurin piirtein suomennettua Frank Sinatran piisiä.

Rähmällään maassa ja nostan itseni takaisin  -ajoihin. Sellaista elämä on. Ajattelin lopettaa, mutta sydän, se ei sitä suvaitse.

Piisin lopussa on aika negatiivinen vihjaus. Että jos nyt kesäkuussa en nouse bäk satulaan, niin menen sisään suureen kehään, [tanssiaisiin, juhliin], ja kuolen.

My My, mutta ei bai bai.

Surullinen ja musiikki

Olen viime aikoina, vuosina avautunut islantilaiselle elokuvamusiikille, Jokerin elokuvassa se läheni jo juhlavaa ja painostavaa hautajaissoittoa, paikoin. Mandyssä mentiin niin mukavuusalueen sisä- ja ulkopuolelle. Pohjoismainen melankolia, Mörkö ja ABBAn day before you came.

Tämä My name is Carnival soi Jokerin elokuvassa, laulaja-lauluntekijän elämästä saisi myös antiikin tragediaa ja uskomattoman kaunista musiikkia Jaakkima vaikka esittää henkilökuvassa. Ehkä myös Heath Ledger on kuunnellut tätä, varsinkin kohtaa "stranger"... Jackson C. Clarken piisi on vielä kryptisempi kuin White Room.

Olemme hylätyssä karnevaalissa, Carnovalissa, Carnivalissa, suomessa sanotaan ehkä että Tivoli, Tivolissa. Huvipuistossa joka ei ole sirkus. Huvipuistossa jossa on hiljaista, yksinäistä.

Puiset klovnit jatkavat punaista nauruaan. Äänet jotka kuuluvat, ja eivät sitten kuulu, muistuttaa äänistä viittauksena skitsofrenian, mutta toisessa lauseessa ollaan metsässä, äänet jotka kuuluvat ja eivät kuulu metsässä. Se voi olla myös filosofinen lause. Kysymys. Laulussa, runossa, yksinäinen mies, kenties rujo, kenties hirviö, kun katsoo peilitalossa väärään peiliin, siihen vääristämään. Se voi olla myös pelottava. Kuulla kirkauksia metsässä. Ja hiljaisuus sen jälkeen.

Mitä jää vetävän käteen? Mihin onnenpyörä pysähtyy? Kuka voittaa, ja mitä? Jotenkin ajattelen tämän viisun olevan laulun yksinäisyydestä, jossa yksinäinen poika, tai mies, katsoo sivusta, kun muut pitävät hauskaa tivolissa, kirkuvat, mutta yhdessä, ja nauravat peilikuvilleen, mutta kävelevät yhdessä pois.

Riivaajat

 Nyt tuli äkkilähtö... Huomenna xx lokakuussa Riivaajat iskevät teatteri Jurkassa suht edullisesti. Dostojevskin vallankumouksellinen solu anarkisteja ( Markus Järvenpää vetää kaikki roolit, ja millä lailla) sopii hyvin Jokerin liikkeen kanssa.  empatiakyvytön eliitti versus tasa-arvo, demokratia.

Psykoon voidaan viitata kahdella tasolla, tai viitteellä, aikamies, peräkammarin poika asuu ahtaasti äitinsä kanssa, onhan siinä jotain mätää, ellei ole tulevassa suuri menestynyt taiteilija. Äidin ostamassa puvussa, ehkä, vanhentuneessa.

Arthur myös puhuu itsekseen, hän on tanssimassa treffeillä itsensä kanssa hämärässä olohuoneessaan, hän puhuu myös tytön vuorosanat.

No nyt näin Jokerin kolmannen kerran. Eilen 13.10. Kino Tapiolassa.

Petrooli, sinappi ja burgundi toistuu kasvoissa, pellen kasvoissa, ja äidin ostamassa puvussa, kuin myös Murrayn shown verhoissakin. Pelkistetysti perusvärit Amerikan lipussa kuin pollisiautossakin. Sininen, punainen, valkoinen.

Marcel Marceaulle oli kaksi kunnianosoitusta. Joista toinen peräti näppärä. Kävellä päin klasiseinää, ja etsiä ahdistuneena ulospääsyä. Miimikon kunnioitusta.


Nauruihmisen ja Koomikkojen kuninkaan lisäksi vaikutuksia on mm Crispin Gloverin varsinaisesta esiintymisestä Larry Kingissä, vai olikse Lettermanisaa, no joku ukko istuu pöydän takana, ja Christian Balen muodonmuutokset, ja samoin myös de Niron vastaavat.




Kumman Jokerin esikuva on Fassbinderin elokuvassa?

Joker and Juggler


The Juggler -elokuvan, riipaisevan melodraaman [musiikillisesti] trailereista ja kuvista tuli mieleen myös Jokeri. Näytetään filmiltä valkokankaalta WHS Teatteri Unionissa yks päivä. Minä en pääse katsomaan, mutta ehkä joskus toiste.


Kirk Douglas, Olen takaa-ajettu (the Juggler, 1953) ja kuinka monta palloa / kelaa / viittausta ilmassa?






Tämä Jokeri pokeri pisti silmään jo brosyyrissä, mutten löytänyt museosta. Se olikin vasta tulossa 



Joo mä lehden luin, ja itse asiassa ostinkin. Lehtiä on niin kallista ostaa nykyään suomesta, eikä asunnoissa ole tilaa säilöä, niin valintaa on tehtävä. 

tahtoo kihloihin


Kuvasin hieman Orionin näyteakkunaa...







Sosialistisessa mediassani:








Tämä #mynameisCarnival soi Jokerin elokuvassa, laulaja-lauluntekijän elämästä saisi myös antiikin tragediaa ja uskomattoman kaunista musiikkia Jaakkima vaikka esittää henkilökuvassa. Ehkä myös Heath Ledger on kuunnellut tätä, varsinkin kohtaa "stranger"..

Tämähän tiedettiin, tai arvattiin jo...



Onko Jokeri populistien vai anarkistien sätkynukke:

eli pelkoa ja inhoa Gotham Cityssä












Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , ,