Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Mä ja mun Evil Dead

12.11.16 Nights Vision Maximum Halloween 3016, Night Visions elokuvafestivaaleilla Evil Dead trilogia. Sen ekan Evil Dead (1981) elokuvan näin vhs-kasetilta 1980-luvulla huonona versiona. Rakastuin heti, ja olen veivannut elokuvaa siitä lähtien.

Minun versioni on hieman leikatumpi kun elokuvateatterissa oli pikkasen pidempi. Siinä näkyi mm yhdet villasukat ja Ashin pohje. Mutta tosi pelottava elokuva. Kyllä. Olimme mökillä. Kyllä siellä oli magnetofoni ja vanhoja nauhoja. Kyllä siellä oli moottorisaha... Samanlainen seinäkello. Ja pyöreä peili...
     Mikä kiehtoi, mikä oli uutta: kamera-ajot, äänimaailma ja vaha-animaatiot, kauhun ja naurun sekoitus. Michael Haneken sanoi Bergmanin videot -dokkarissa kuinka tärkeää ääni on hänen elokuvissaan. Haneken leikkaa elokuviensa äänimaailmaa pitempään kuin kuvaa.. Kauhu ja seksuaalisuus - kuinka kirkuu kun 1960-luvulla Screaming Lord Sutch laulaa Viiltäjä-Jackistä silinterissä ja viitassa.. Myös kauhu valkokankaalla - jos on hyvä tai rakas elokuva tuntuu siellä vatsanpohjassa tai alempanakin monenlaisena vireystilana.
      Uros luo optisen illuusion jotta naaras olisi suosiollinen - lintujen maailmassa... Anthony Hopkins sanoi Westworldin jaksossa kuinka kaiken taiteen ( hän lataa miessäveltäjiä. Ja miesmaalareita) tarkoitus on vain monimutkainen pariutumisrituaali.. Tämä ei tarkoita sitä, että nainen passiivisena istuu pyrstöllään ja mies häärää riikinkukkona ympärillään... Tai sinijalkasuulana josta Kurt Vonnegut mainiosti kirjoitti Galapagos -romaanissaan.

Evil Dead elokuva tuli Kekkoslovakian valkokankaille vasta vuonna 2003.

Lukeminen kannattaa aina... Vanha sumerilainen sananlasku.
Night Visions rekvisiittaa




Evil Dead 2: Dead by Dawn. Elokuvasta en muista mitään. Itseltään saa toki ryöstää, ja itsensä saa kaikin mokomin synnyttää uudelleen... Taiteilija siis. Olemme samassa mökissä mutta romanttisella viikonloppureissulla. Nopeammin hirviöt heräävät. Mikä on se uteliaisuus, joka vie pikkusormen ja valtaa hengen... Dead by Dawn valottaa taustoja tutkimukselle. Kuinka ihanaa olikaan hylätä akateeminen maailma ja jossain määrin sivistynyt ihmiskunta ja mennä metsään. Jatkamaan tutkimuksia. Miksi paha tulee muualta? Onhan se uskottavampaa sumerin kielellä kuin Rauman murteella. Ehkä. Miksi tutkija perehtyy tällaisen josta voi kärsiä koko perhe. Miksi Marie Curie uhriutui? Koska kukaan muu ei. Ainakaan silloin. Ainakaan siksi. Dead by Dawn elokuvassa naisen vaha-animaatio tai stop motion -tanssi muistuttaa tulee mestaria, Tim Burtonia. Hello, lover! Ashin paita pysyy päällä vaikka kuinka heitetään päin hyllyjä... Onneksi sitten kolmannessa osassa Groovy Bruce saa komistella rauhassa. Miksi moottorisaha on niin toimiva... Niin Teksasissa kuin meilläkin. 


Päätösosa Pimeyden armeija, pidot paranee, paidat repeilee, jaa mikäs siinä - Tuhka eli Ash on komeaa katsottavaa. Nyt kun hauiksetkin näkyy... Yhä enemmän on rahaa käytössä, jopa 1300-luvulle asti, hevoset oikeita (eikä kookoksen puolikkaita kavioääniä tai vahahahmoja) ja samoin haarniskat. Elokuvaan on kudottu löysiä silmukoita, ja lainattu niin samurai-tarinoita, länkkäreitä kun Gulliverin retkiäkin. Visuaalisuus on tummanpuhuvaa ja goottilaista, ollen kaunista jatketta Mario Bavan työlle. Täydellistä, sarjakuvamaista, hölmöä. Ritariromantiikkaa, upeita ratsukkoja ja Bruce Campbellin komean graafinen sivuprofiili takkatulen loisteessa.. Päätösosassa meno on entistäkin lekkerimpi. On otettu löysin rantein. Luurankojen armeijan koliseva marssi on ennakkoa Pirates of The Caribbean -merirosvoelokuvusta, lähinnä Mustan helmen kirouksessa kirottu posse piraatteja yhdistää hirtehishuumoria ja kutkuttavaa pelkoa. Nyt katsottuina elokuvat ovat hyvin verisiä, täynnä eritteitä, kun ajattelee 80-luvun ahdasmielisyyttä ja aids-epidemiaa. Muistan ajalta jolloin monityydyttömättömät senaattorien rouvat tekemisen puutteessa hyökkäsivät sensuurilla mm heavymusiikkia vastaan - että hevi on saatanasta. Äijiensä puuhaillessa ties mitä moraalitonta ja luontoa tuhoavaa.



Evil Dead remake 2013 ostin käytettynä poistovideona ts dvd:nä. Ollaan hyvin kaukana alkuperäisestä, tyyli on hyvin selkeästi japanilaiskauhua, ja osin espanjalaiskauhua. Äänimaailma on hirveä, täysin pilattu. Täysin turhaan jytinä ja kirkuminen ymsp liian kovalla muka säilytyksiä - tästä tulee vain huonolle tuulelle. Kuulosuojaimia tarvisi. Ja minä sentään kuuntelen industraalia ja kerran olen hypännyt ylös U. K. Subsien keikalla. Se on hieno että Spinal Tapilla on namikoissa 11. Ehkä se sopii huonokuuloisille? Kieli on rumaa. Ei se mtn. Itsekin kiroilen kuin perkele, mutta kun on aihetta. Se mikä Manaajassa toimi 1974 vuoden pintaan oli hurjaa, varmaan, sensuurille. Mutta 2013 tekee vain mieli sanoa so not? Ja räjäytyksiä. Hoh hoijaa. Millä kaikella muulla voisi pöyristyttää? Oliko Cabin in the Woods viimeinen takorautainen naula arkkuun? Verisade on hieno ja nainen käyttämässä moottorisahaa.. Jaa lopussa ihanan Bruce Campbellin lohkaisu: Groovy! Saako lapsuuden ja nuoruuden elokuvia tehdä uudelleen? Fan fiction on eri..


Katsoin myös Ash versus Evil Dead -sarjan ykköskauden c more kanavalta jonka sai katsoa kuukauden ajan ilmaiseksi. Ash versus Evil Dead piti katsoa heti putkeen. Ensimmäisenä. Tuon sarjan vuoksi tilasin ilmaisen katseluoikeuden. Ja nautin. Ehkä ostan kotia koko sarjan. Bruce Campbell näytteli myös yhdessä suosikki televisiosarjassa Brisco County Junior joka oli makea lännensarja 1990-luvulta. Niin ikään dvd:nä.

Oli hauskaa ja karmivaa lukea kauhuelokuvien vastaanotosta Kekkoslovakiassa ja aiemminkin. Ostin Musta peili -kirjan kotimainen ensyklopedia visuaalisesta kauhusta verkkokalvoillemme. Oston kirjan välittömästi kun se ilmestyi. Kuinka monta elokuvaa - ennen videoaikaa ja eritoten ennen internetiä - kiellettiin, sensuroitiin, leikattiin ja pistettiin rangaistusverolle! Kun tultiin aikaan jolloin lyötiin tarroja joissa luki Parental Advisory Explicit Lyrics, niin levy oli hyvä 1990-luvulla. Se ei ollut lässyä paskaa eikä iskelmää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.