Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

torstai 19. lokakuuta 2017

Mutta missä oli nuudelit? Blade Runner vuosimallia 2049

Nuudeleita ei voi enää ostaa - koska kylkiäisinä on pussi jossa palmuöljyä, josta ei tiedä, onko sertifioitua vai ei. Ehkä nykyisen Blade Runner vuosimallia 2049 viimeisetkin palmut on tuhottu? 

Minun oli pakko päästä näkemään ensimmäinen näytös vaikkakin 3D:nä. Menen katsomaan uudelleen kun saan säästettyä rahaa alkuperäisessä muodossaan. Kaunis ja pitkä elokuva. Viipyilevä. Siinä vielä luettiin klassikoita, kuten Nabokovia.

Olimme dystopiassa, joka näytti Suomelta, Helsingiltä! Oli Alvar Aallon tyyppistä puunmuotoilua, kotimaisen oloista designiä puusta - vaikkakin yhdistettynä osa Egyptin pyramideihin, osa Japanin minimalismiin ja blokkeihin. Sitten Deckardin luukku näytti Ateneumilta! Portaat, käytävän akkunat, jotka antavat Kansallisteatteriin. Sitten olimme kuin Hakaniemessä ja Merihaassa. Harmaalla, paljaalla betonilla, ja lunta sataa.

Osin myös Tallinnassa ja Neuvostoliitossa. Tarkovskin Stalkerin Tallinnassa. Tai Tallinnan Stalkerissa. Minusta on mukava kävellä Tallinnan Rotermannin korttelissa Stalkerin kuvauspaikoilla joita ei enää ole... Sekä tietenkin Linnahallissa, joka on varsin Blade Runnerin ja Sovjet Designin maailmanlopun kompleksi.

Ja sitten oli tietysti Krista Kosonen, joka lausuhi filmissä suomeksi! Se oli yhtä tärkeä lause kuin Marcel Marceaulla, joka sanoi painavan sanan puhelimessa tuossa Mel Brooksin muilta olin täysin mykkäelokuvassa nimeltään Silent Movie. Suomessa nimellä Pähkähullujen paratiisi. Niin ikkään Minna Haapkylä Margaritana sanoi painavasti suomeksi muuten ruotsinkielisessä näytelmässä Mästaren och Margarita, joka pyörii Viirus teatterissa.

Kieli oli tärkeä myös ekassa Bladessa kun Edward James Olmos puhui vinhaa kieltä - se paljastettiin tahi läpikäytiin skifin historia -dokkarissa joka tuli Teemalta muinoin. Pistän tähän kuvan jahka löydän...

Olemme lohduttomassa maailmassa, jossa myös naisella on mahdollisuus valtaan. Mutta  toimistojen ja virastojen ulkopuolella, ulkona on täysin seksismi, ja esineellistäminen valloillaan. Kun vanhassa Blade Runnerissa oli vielä geishoilla vaatteet päällä, niin tässä dystopiassa vaatteita ei näillä tuotteilla ole. Naisraukat.

Suurin ja vastenmielisin ismi on kapitalismi.

Ryan Goslingia olen pannut. Merkille leffasta The Believer – täynnä vihaa lähtien. Siinä poika oli juutalainen josta tuli uusnatsi. Sitten oli Barbet Schröderin Numeromurha.

Scröderistä lisähuomio: hänenn sadomasokistisessa elokuvasta Maîtresse vuodelta 1976 pidän tavattomasta. Vaikka Depardieu - tuo kunnon Venäjän kansalainen. Nykyään. Ei riisunutkaan mitään vaikka oli alakulttuurin seksuaalisuutta käsittelevässä elokuvassa. Olisipa kaikilla naisilla yhtä hyvät sopimukset! Avustajinaan aitoja alan harrastajia, fanaatikkoja sadomasokisteja 1970-luvulta. Maîtressen näin Orionissa. 

Nyt en puutu tässä Hollywoodin seksismiin, naisten huonoihin palkkoihin enkä seksuaalisiin ahdisteluihin, lääppimisiin, läppään enkä raiskauksiin, joita elokuvabisneksen miehet yhä naisille tekevät. Suomen lehdistö on tästä hipi hiljaa --
- onko suu liimattu kiinni erikeepperillä :) Mutta ulkomaalaisissa lehdissä ja verkossa asiata puidaan. Vahvat naiset nousevat.

Tässä käytetään paljon Goslingin lähikuvia, kasvokuvia. Hän on tyyni. Hän ei polta savuketta - elämmehän aikaa jolloin metsiä ei enää ole. Jokunen sätkä taitaa näkyä.

Palaan vielä BR 2049 nostamaan seksismiin. Lähitulevaisuudessa ei siis lasikattoja, paljoakaan. Nainen voi olla johtavassa asemassa, tietenkin. Korporaatiossa, yhtiössä, byrokratiassa, kafkassa, lafkassa, toimistossa.

Mutta ulkona nainen on dystopiassa vain esineellistettynä välineenä, vuokrattavissa, ostettavissa. Kuten doxiet huorat, katutytöt. Tai virtuaalisina helppoina tyttöystävinä. Hieman utuisina tosin. Nämä hologrammit vain kannustavat ja tukevat ja lässyttävät. He eivät viivy ylitöissä, he eivät marssi mielenosoituksissa, he eivät luo taidetta, he eivät tee mitään omaa.

Kuka hyväksikäyttää ja ketä?
Tietenkin replikantit ovat nousseet kapinaan. Mutta heillä on viimeinen käyttöpäivä. Niin kuin ihmisillä. Surullista. Replikanttien elinkaari on vaan tehty lyhyeksi. Hyvin lyhyeksi. Ettei mitään pahaa tapahtuisi.

Vuoden 1982 BR leffassa on koominen sivuhahmo, Tyrnellin geenimanipuloija ja käkikellojen - kukkuu – tekijä J.F. Sebastian (William Sanderson)  on tuttu hahmo myös sarjasta Deadwood. Hieno, koominen hahmo. Traaginenkin. J.F. Sebastian Blade Runnerin wikiassa

Te olette niin täydellisiä. No Rutger Hauer on. Tähän sarjakuvasta Nemi-lainaus: " Elämä on kuin Blade Runneria. Mutta ilman Rutger Haueria. " Huokaus.

Onko uudessa BD:ssä huokauksia aiheuttavia miehiä?

Robin Wright aiheuttaa huokauksia joka filmissään ja varmaankin Sean Pennin rinnalla. Robinin hahmo tuntuu kamppailevan, kuten Lina Wertmüllerin elokuvassa, että, turmeleeko valta naisen. Saako nainen olla despootti? Miksei valtaa saa käyttää?

Ekan leffan Daryl Hannahin hahmolla Pris oli hienoja mustia verkkopaitoja ja meikkausta. Minullakin oli joitain samanlaisia nihilistisiä puseroita ( punk ja gootti ) 1990-luvullakin. Nyt niitä myydään jopa Lidlissä. Priscilla Stratton wikiassa. 

Tällä kertaa minulla oli samanlaisia keinokarvahattuja kuin Kristalla ja kumppaneilla. Tuo hattutyyli oli alkujaan muuten Hannahin Prisilla.

Sopivasti samaan aikaan Tekniikanmuseolla olisi Robotit eivät uneksi -tanssiteos. Olisi kiehtovaa jos varaa olisi.

 Jared Leto on hyvin miehenä tässä rainassa. Vaikka ulkoisesti onkin sekä metsuriseksuaalia ja Siddharta Gautamaa, niin jotenkin pahaenteinen vallanpitäjä. 

Onko vuodesta 1983 kulunut näin paljon!? Omasta peilistä ei sitä huomaa... Silloin tehtiin parhaimmat levyt kuten Burning from the inside. 


Skifin historia -sarjasta: "Eräänlaista aikamatkailua on myös scifin luomiseen erottamattomasti kuuluva tulevaisuuden kuvitteleminen. Näyttelijä Edward James Olmos loi Blade Runner -elokuvaan tulevaisuuden katukielen. Millaisista osista se syntyi?" Lue lisää YLE Scifin historia artikkeli.



Ja BD -aiheiset tviittinini:








Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
ja muut:
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)