Korakritin näyttelyn avajaiset Kiasmassa 28.9.17 ja Zoolander 2

Eilen oli Kiasmassa Korakritin näyttelyn avajaiset. Yesterday 28.09.2017 was opening of exhibition of Korakrit Arunanondchai in Kiasma museum of modern art. Kyllä nyt ollaan dystopian äärellä! Ihana rotta.... Kuka on kaikkein vahvin, kuka jää jäljelle kun ihmisen tuhoaa systemaattisen "sivistysvaltion", siviilisaation. Oli hauskaa, että katsoin Netflixistä Zoolander 2 komedian jossa ironian kärki osui johonkin hermoon, tähän hypetykseen kuinka cool on joku verkkaripukuinen hiphoppari ( maailman tyylittömimmässä lippalakissa käsiä väännellen ) ja on niin rennosti ja niin katu-uskottava että okselle kaivattaa, on kauden kuumin muotisuunnittelija. Olen huomannut, että taidemuseoihin halutaan hirveästi näitä nuoria veteliä poikia verkkareissaan jou. Korakrit ei ole tällainen, vaan oikea taiteilija, jonka Kiasman tykitys ja verkon solmiminen, virkkaus, yhteenhitsaus avautuu teosten keskellä ja välityksellä.

Verisuonissa virtaa indigo - tuo farkkujen, denimin väri, kohti hikityöpajoja, jossa etelän vetelän farmarihousut teetetään jou. Room Filled With People With Funny Names -teksti toistuu, kun huoneissa on hassuja nimiä, outoja nimiä, meille vieraita. Myös Korakrtitille oli hassuja euroopalaisten miestaiteilijoiden nimet aikoinaan...

Jossakin mainittiin kohutaiteilija ja nuorin heppu jolla yksityisnäyttely Kiasmassa, mutta oli mukava ja varsin puhelias ja teeskentelemätön, kertoi taiteestaan, sekä videot ynnä veistokset. Saimme selville taustahistoriaa, traagisuuta ja muistisairauksia. Mitä on arkisten esineiden taustalla. Miten tästä kaikesta muuntuu yhteinen kokemus? Korakrit istahti jopa mustalle tyynylle katsomaan omaan videotaidettaan, rahvaan joukkoon. Olimme etuoikeutettuja Kiasman Insta-ryhmässä, kun pässimme pääsimme ensimmäisinä kuvaamaan ja kuuntelemaan näyttelyä - ennen varsinaisia avajaisia. Taiteilija Korakrit rakkaan hahmonsa Rotan äärellä. Se oli hienoin hetki.

Olen mielelläni rämpinyt ja ryvennyt, ja jopa porskutellut dystopiassa, niin nuortenkirjojen dystopioissa ja niistä tehdyistä elokuvasarjoista ( Nälkäpeli, Outolintu ), NO FUTURE kuten nihilisti ja hovinarri Johnny Rotten laukoi, lauloi. Olen nähnyt maailmanlopun eepoksia ja dystopiaa telkkarissa ( Orjattaresi, The Walking Dead, Leftovers, Revolution, Extant ), valkokankailla ( Bad Batch, The Girl with All the Gifts,  Pride and Prejudice and Zombies  ) sekä teatterissa ( Macbeth, Saalistajat ). Postapokalyptinen kuvasto ja dystopia on syöpynyt mieleeni ( Zardoz, Dark City, Blade Runner, The Man Who Fell to Earth, Lemmy Caution - piru mieheksi, Metropoli, RoboCop, 12 apinaa, 28 päivää myöhemmin, Brazil – tämän hetken tuolla puolen, Mad Max: Fury Road, Alien, District 9, eXistenZ, Fahrenheit 451, Fifth element, Videodrome, Waterworld, Terminator, Apinoiden planeetta, Gattaca, Looper, Lobster, Total recall, Metropia, Pilvikartasto, Puhdistuksen yö ja Watchmen  ). Miksei myös taiteessakin. Dystopia politiikassa ja muussa kapitalismissa on kyykyttämistä ja kikyttämistä. Eilen oli George A. Romero in memoriam festivaaleilla WHS teatteri unionilla, neljä leffaa putkeen - välissä puolen tiiman kalja tai suffeli -tauko. Näimme mm Crazies ja Dawn of the Dead -zombie-elokuvat, jotka kritisoivat järjetöntä Vietnamin sotaa ja sairaalloista kapitalismia ja kuluttamista, jossa kaluamme lopulta itseämme, maapalloa ja naapuria.






Kiasman juutuupista:

Bloggaan myöh lissää ja hienot kuvat myös.