Bret Easton Ellis. 01.09.2014. Eräs lemparikirjailijoistani, monela levelilä :) Useampi teos löytyy hyllystäni. Bret Easton Ellis. Amerikan Psyko. Lunar Park. Alta nollan. Femmalta ja STV:ltä tullee kaikista parhaimmat kirjallisuus- ja muutenkin kulttuuriohjemat: sekä ruotsalaiset ja norjalaiset. Kobrasta puhumattakaan. Pidin paljon Parnasson numerosta, josa kannessa B E E.
Amerikan Psyko.Patrick Bateman. Puoleksi Norman Bates ja puoleksi Batman. Kaikki jo arvoisteluissa, ja karvosteluissa, tulkinnoissa, protesteissa jne sanottu ja kirjoitettu. Lainaan tähän Verikekkerit kirjaa, jossa oli mainiosti huomioitu, kuinka kauhu alkaa Danten Helvetistä ja päättyy Bret Easton Ellisin American Psycho romaaniin huoneeseen, josta puuttui EXIT. Poispääsyä ei ole
Oikein hyvä haastattelu tuli Femmalta jokunen viikko tai kk sitten Vuonna 2014 :)
Kun Patrick Bateman paukun Finlandiaa tilasi
Eräs lempikirjani julkaistiin impivaaramme kielelä vuonna 1993 - eli tuo Amerikan psyko ( American Psycho, filmatisointi 2000 ), ja siinä, jos missä mustalla huumorilla, ja kovinkin yhteiskunnallisesti sorkitaan uuden kylmän juppi-maailman kulisseja. Eipä aikaakaan kun syntyi miesten metroseksuaali -käsite, joka ei suinkaan alkanut jostakin turhan rikkaasta potkupallon potkijasta, vaan Amerikan psykosta eli Patrick Batemanista…
Siinä jos missä naurettavaa siis turhaa mainosmaailmaa kritisoiva teos näyttää, miten mies ”nykyään” lotraa itseään veden lisäksi erilaisilla puhdistus- ja kuorinta-aineilla. On tietenkin hyvää pitää huolta itsestään…. Jopa viilentävää geeliä sisältävät silmänaamiot….
Filmiversiossa pääsemme lähelle Balen / Batemanin ihoa – myös suihkussa.
ohjaaja Mary Harron ja pääosan näyttelijä Christian Bale olivat satsanneet vuosia juuri tuohon tärkeään yhteiseen elokuvaansa Amerikan Psykoon - ja välillä tuotantopuoli meinasi laittaa johtorooliin siis Norman Batemaniksi lapsirukan Leonardo di Caprion! Onhan di Caprio tehnyt pari hyvää roolityötä nuorena kiihkeänä runoilijana Rimbaud´na ja kehitysvammaisena poikana Gilbert Grapessa, mutta eihän hän olisi ollut yhtään sopiva Batemaniksi! Olikin oikein hauska lukea, kun haastattelija kysyi Balen fiilareita, mitä tämä silloin tunsi, kun kuuli, että rooliin vaihdettaisiin di Caprio. Teräaseiden käyttöönotosta taisi olla SYMBOLISESTI kyse.. Olisikohan lauseen voinut suomentaa, että silloin olis ollu kirveelä töitä.
Uups did i do it again… Taisin aikoinani 2000-luvulla kirjoittaa Balen näyttelevä Norman Batemania… Kyseessä oli tietenkin Patrick ;) Kumma etten kirjoittanut sitä muotoon Patrick Batman…. Totta kai Hitchcockin Psykon Norman Bates on sielun veljiä. Mutta siinä, missä Hitchcock pisti oman Psykopaattinsa goottilaiseen, hylättyyn, ränsiintyneeseen ympäristöön toimimaan piilossa ja salassa täytettyjen lintujen kera, niin Bret Easton Ellisin Amerikan Psykopaatti liehuu vapaasti ja julkisesti sykkivässä suurkaupungissa räikeissä neonväreissä naurettavissa juppiravintoloissa gourmet -annoksia tilaten, maitotölkin kokoinen kännykkä valmiina isin firman bisneksiin – joita ei ole.
Elokuvan hienoin poisleikattu kohtaus oli kun Bateman käveli trendiklubille ja tilasi Finlandiaa. Siis vodkaa.
Itse asiassa Absolut Vodka on taiteellisesti visuaalisesti onnistunut paremmin – juuri Andy Warholin kautta – ja millä ironialla! Aloittaa halvasta tomaattisoppatölkistä, ja päätyy juppivotkaan.. Mutta Finlandia vodkassa on kaunis vanhan ajan jäämurskaa symboloiva rosoinen, sormille selvästi tuntuva pinta, joka symboloi jäätä ja viileyttä. Tällainen design ei kulu.
Mary Harronin American Psycho alkaa huimasti: hehkuvanpunaiset veripisarat tipahtavat valkoiselle taustalle. Ei, se olikin karpalokastiketta. Tai vastaavaa gourmet-lautaselle tursoteltuna. Harron jatkaa Polanskin perinnettä, jossa veren on jo alkukuvissa roiskuttavatta. Ja joissain muissakin filmeissä on samaa toisintoa käytetty mutta pääni on aivan tyhjä siitä kertomaan.
kaiken pahuuden ja tyhjyyden ja väärien arvojen symboli ökyrikas persoonaton tyhjäntoimittaja joka ei tässä Psykologisessa jutussa ole Bates eikä Batman vaan Bateman jossa "bate"n voi lausua tarkoittavan syöttiä - menemmekö Bretin syöttiin? ansaan? ja hirviön etunimi Patrick on lausuttuna miltei kuin taikurin t silmänkääntäjän hattutemppu "hattrick", ja se Bretin tempun hienoudessa on, ettemme ole varmoja mitä hän silinteristään nostaa, onko se kani vai mitä, ja mikä merkitys sillä on jne. voimme vatvoa loputtomiin, ja taas alkaa alusta, että onko se hyvä, vai kenelle tässä nauretaan.. Minä itse pidän näistä onomatopoeettisista tai metaforallisista nimistä joita kirjailija luettelee ja antaa kirjansa henkilöilleen kuten Lolitassa "haze" jne.
Tai joita lukija kuvittelee löytävänsä.
Minusta hirveä hauska ja tappavan tyylikäs ja sopivan pinnallinen Harronin Amerikan Psykon päähenkilö ihmis-hirviö juppi menee tosi kuumaan paikkaan [ei siis helvettiin eikä takaisin vaan] coolin klubin baaritiskille ja tilaa Finlandia-vodkaa. Tämä tosin leikattiin itse elokuvasta pois. Vimmatun Christian Balen heittäytyminen Batemanin psykoottiseen tms. rooliin vetää vertoja mielestäni Charlize Theronille Monsterissa ja Adrien Brodylle Pianistissa - jos tämän alkaneen vuosituhannen suurimmat heittäytymiset valkokankaalla lasketaan. Apropåå aivan keskitysleirimäisen laihaksi itsensä kutistaneen Christian Balen uutta elokuvaa trailattiin. Bale laihdutti elokuvaa varten noin 32 kg. Muttenhän minä sitä täältä kammiosta näe.
Minä katsoin kirjan viimeistä sivua jossa on aivan helvatan erinomaisesti ymmärretty Bret Easton Ellisin kirjan Amerikan Psykon [1991] sanoma ja kirjailijan vapaus, ja kuinka raskas taakka se on.
= > "Romaanin alussa ja lopussa Ellis vetää omat johtopäätöksensä länsimaisen fiktion paha-käsityksen 500 vuoden kehityksestä ja tulevaisuudesta. Kirja alkaa Danten Infernon lauseella "Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. " Lopussa Bateman istuu nauttimassa cocktailia tuttavineen. Hänen katseensa osuu ---- " kertoo Verikekkerit.
Katse osuu kylttiin NO EXIT.
Fade to black. Häivytys pimeään, johon kaikki sulautuu. Josta kaikki alkaa?
Jos viiltäjä-Jack aloitti 1900-luvun, niin Bret Easton Ellis lopetti sen.
Se ei anna kovin kaunista kehityskaarta tuolle "sivistyksen" ja "kehityksen" vuosisadalle joka siis on meidän.
Easton itse näyttää luomukseltaan istuvassa puvussa ja tukka suittuna, hän on
" kuvannut 1980–90-luvun vauraan, apaattisen, ikävystyneen ja vieraantuneen amer. nuorison ja muotimaailman seksiä, shoppailua ja huumeidenkäyttöä. Muita Ellisin proosaan liitettyjä »postmoderneja» luonnehdintoja ovat affektittomuus, syvyydettömyys, turtuneisuus sekä ulkokohtaisten signaalien ja tuotemerkkien ylenpalttisuus. Tämä on myös herättänyt kysymyksiä siitä, kirjoittaako Ellis »turmeltuneen vuosikymmenen täydellisestä latteudesta», kuten hän itse sanoo, vai kuvastuuko hänen romaaneissaan vain kirjailijan oma sanataiteellinen neuvottomuus ja katkeamattomien mediavirtojen ruokkima yhteiskunnallinen tylsistyneisyys. Kohun nostanutta »Amerikan Psykoa» on tulkittu analyysinä reaganilaisen kapitalismin eettisestä turmeluksesta tai toisaalta pidetty valtavirtataiteeksi naamioituna keskiluokan pornografiana ja jopa puhtaana esteettisenä epäonnistumisena, joka ei sittenkään löytänyt mainittavaa vertauskuvallista ainesta päähenkilönsä, manhattanilaisen juppimurhaajan, henkilöstä ja teoista." Cd-Fakta 2002, WSOY
Tietysti Amerikan Psyko sai vastareaktioita kuten Psyko ja Peeping Tom -elokuvakin - ehkä ne kuvasivat liian läheltä ja liian rehellisesti - mässyttävä hyvinvoiva rahvas ja kraka-eliitti eivät halua katsoa peiliin. Itse en ole koskaan kokenut Amerikan Psykoa selkeästi pelkästään naisvihamielisenä, kuten on tavattu sanoa, pojat: katsokaa muualle historiaan, sekä underground että korkealle jalustalle nostettuun kirjallisuuteen, uskontoon, politiikkaan, taiteeseen, kaikkialle niin näette oikeata naisvihaa.
=> oikeastaan tuon sanan voi ymmärtää nykyään parillakin tavalla. Mutta on hauska seurata, kuinka pitkään käytetään käsitettä "nuori vihainen nainen" kirjailijan iästä riippumatta? Onko seuraava piste "kukkahattutäti" ? Odotan aivan innolla. Ei, miesten määrittelemänä käsite "nutturafeministi" on ennen "kukkahattutätiä".
Palatakseni häijyydestä Psykoon, kyllä se vihaa kaikkia kuvaamiaan tyhjyyden elementtejä ja sosiopaattisia pakkomielteitä.
=> Pörnö yhdistyy tietysti tässäkin taideläjäyksessä muuhun henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan joissa naista roiskitaan estoitta objektina, jota mies katsoo livenä tai ruudusta; elokuva 8 MM vie tähän vielä pitemmälle.
The Raven / Korppi nimisen elokuvan ohjasi Louis Friedlander ( Lew Landers ) vuonna 1935 - sen enempää ei Musta peili kirja vuodelta 1985. Onneksi leffa tuli Suomen televisiossa, muistaakseni juuri 2000-luvun alussa kakkosella pyörineessä mustavalkoisten kauhuelokuvien klassikkojen kavalkaadissa. Tässä Lugosi näyttelee tohtoria nimeltä Vollin, ja Boris Karloff on ruma roisto Bateman, joka haluaisi plastiikkakirurgian avulla muuttaa persoonallisuuttaan, ja Vollin huijaa hänet katalana hulluna tiedemiehenä palvelijakseen muuntaen roiston kasvot hirviön naamavärkiksi. Batemanin [ samanniminen kuin Amerikan Psykon päähenkilö, muuten ] on pakko auttaa hullua tiedemiestä jotta hän tuonnempana palauttaisi tämän kasvot normaaleiksi.
Alussa näemme taas nukkuvan naisen alttarilla ( Alien, Twin Peaks, Lumikki, Mullan alla, Prinsessa Ruusunen, Yli synkän virran, Päiväperho, Kamelianainen, Yö voodoosaarella / I Walked with a Zombie liittyvät Muumio, House of Wax, Taste of fear, Dracula A D 1972, ja mikä tahansa saatananpalvontameno jossa nainen on huumattu uhriksi, sekä Poen toistuva teema - nainen joka on menetetty ), hän makaa sairaalan laverilla auto-onnettomuuden jälkeen liuta toimettomia olkapäitään nostelevia lääkäreitä ympärillään. Lopulta he keksivät ottaa yhteyttä tohtori Volliniin, vain hän voi pelastaa naisen.
Niin kuin huikeassa elokuvassa Pii ( Darren Aronofsky: Pi, 1998 ), jonka motiivina on erään [tuhoisan] pakkomielteen kuvaus siinä missä Mary Harronin ohjaama kolkon komea Amerikan Psyko ja joku muukin filkka, en nyt kuolemakseni muista mikä. Yleensä ajatukset tulevat kolmen ryppäissä, mutta nyt ei, ei niin millään. Mikä minuun on mennyt? Visuaalisen upean vainoharhaisuudessaan ja kipeydessään mustavalkoinen Pii kuvasi miestä jolle tullee pakkomielteeksi määrittää piin likiarvo. Tarkalleen. Sama kuin olisi kuvannut dokumentin yhdellä kädellä taputtamisesta ilman apuvoimia t. -joukkoja. Se tuntui raivostuttavalta. Turhalta. Apropoo - kuinka usein obsessiot ovat "järkeviä" tai "tarpeellisia". Mutta miksi keksijä jumittuu ja jumittaa koko elämänsä mahdottomuuden ympärille?
Katja Tukiaisen punkkiin, pinkkiin näyttelyyn meneminen, käveleminen, osallistuminen on aina tapahtuma. 16.06.2012. Pinkkeys, tyttöys, yksisarviset ja muut ihanat, ihan omat hommat. Ja samalla jotain muuta, kimaltavaa, hattaraa.... Tyttöjen maaginen maailma. Pinkki, lila ja marjainen punainen. 
.JPG)
.JPG)
.JPG)
