Katkera kuu, sadomasokismia, kaipaus ja tuo välähdys taivaasta

Katkera kuu, sadomasokismia, kaipaus ja tuo välähdys taivaasta

Jean Rhysin romaanin  Huomenta, keskiyö sivuilla 118 oleva lause 

"Heti kun ihminen on saavuttanut paratiisillisen piittaamattomuuden tilan, hänet tempaistaan siitä irti. Taivaasta on palattava takaisin helvettiin." 

tuo mieleen toisen pariisilaisen teoksen Katkera kuu jossa Peter Coyoten näyttelemä amerikkalainen kirjailija Oscar, aikuisen miehen iässä yrittää kirjoittaa suurta teostaan, mutta aina jokin mättää. Siinä missä Sasha ajelehtii kuin käytetty hansikas Pariisia pitkin joka puolelta, tavallaan, torjuttuna, niin Katkera kuu teoksen amerikkalainen on sopeutunut liiankin sulavasti – hän tutustuu, tietystikin itseänsä huomattavasti nuorempaan lapsinaiseen nimeltä Mimi (Emmanuelle Seigner) lipuntarkastuksen aikaan bussissa - toimiessaan kuin ritari lahjoittaessaan oman bussilippunsa ilman lippua matkustavalle luonnonlapselle / riivaajattarelle / sadistiselle syöjättärelle. Mies tietenkin heitetään ulos, sakkojen kera, ja nainen jatkaa tavallaan kiitollisena, ja rauhassa / fatalistisena / demonisena matkaansa. Kirjailija käy lähiaikoina riivattuna kaikki bussi 96 vuorot lävitse – muttei näe tyttöä. Oscar kirjoittaakin, juuri Rhysin tavoin, kuinka hänelle näytettiin välähdys taivaasta, 

A Glimpse of Heaven

mutta heitettiin takaisin katuojaan – kuvatessaan kuinka suuren tunnemylläkän naisen tapaaminen sai aikaan. 

Eivätkä he saa ensin näppejänsä, sitten kynsiänsä ja nyrkkejänsä irti toisistaan sadomasokistisessa tuhoon tuomitussa suhteessaan jossa kurkotetaan liian kauas, ja kyllästytään sittenkin. He ovat tulleet luoneeksi toisistaan ennakkoluulotonta erotiikkaa tihkuvat ihanneminät, jotka ensin Night Porter elokuvasta tuttuun sadomasokistiseen / eroottiseen / läheisriippuvaiseen epätasapainoiseen parisuhteeseen, liian pieneen huoneeseen ahdettuina, sulkevat muun maailman ympäriltään tiiviisti, mutta sitten taantuvat katsomaan vanhoja romanttisia / surullisia filmejä tv-riippuvaisina kun ovat kaikki variaatiot, lelut ja pelit kokeilleet puhki. 

Kun kuluttaa toisen suhteessa aivan poikki.. 

Roman Polanski: Katkera kuu (Bitter Moon, 1992), 

Pascale Brucknerin romaanin Lunes de fiel pohjalta. 

He tapasivat muistaakseni bussissa numero 96, mutta se ei ole kovin kiinnostava linja tavata kieroutuneita sieluntovereitaan, pakko myöntää. Tai ehkä juuri siksi tuo bussilinja on valittu.

Emmanuelle Seigner on tuttu mm muista Polanskin töistä Yhdeksäs portti, ja Frantic (1988). 

Peter Coyoten filmejä on mm: Pedro Almodóvarin Kika (1993), Femme Fatale (2002), Suddenly Naked (2001), Return of the Living Dead 5: Rave to the Grave (2005), Return of the Living Dead 4: Necropolis (2005) 

Peter Coyote on tuttu myös äänenä, kertojana elokuvissa, ja varsin kiintoisalta kuulostaa The Tribe niminen elokuva käy 15 minuutissa uudella ja ennakkoluulottomalla tavalla lävitse Barbie -nuken ja juutalaisuuden historian… 

A Little Trip To Heaven (Pikku matka taivaaseen) tullee lähiaikoina elokuvateattereihin, mutta tv:stä voi seurata makoisaa Commander In Chief sarjaa, jossa Coyoten rooli-minän - nimeltä Warren Keaton - vastapoolina on kerrankin kiinnostava, ja luotettava, moderni amerikkalainen presidentti Mackenzie Allen (häntä näyttelee Geena Davis). Perin herkullista oli katsoa jaksoa jossa tämä varapresidentti astuu virkaansa presidentin kuoltua – kuinka hänen virkaan nousemistaan yritettiin sabotoida sanomalla, kuin islamilaiset maat eivät sitä hyväksy. Johan se on kumma, ajattelin itse, kuinka joku uskonnollaan höpöttävä ja muita tappava taho voisi nokallaan asiaan koputtaa. Eilen herra Coyote lojui sairaalavuoteella sarjassa 4400....

Muita kiinnostavia vieraita eli "pahoja" hahmoja sarjassa on ainakin Natasha Henstridge joka on Species trilogian tähti, ja tuttu myös muista skifi- ja toimintaelokuvista jossa on naisella suuri rooli, kuten Carpenterin Ghosts of Mars, ja onhan hän piipahtanut myös Äärirajoilla.. ja toistuvasti Conan O´Brienin kuolattavana puheohjelman vieraana. Sekä valkopäinen Donald Sutherland, joka yksinään istuu aluksi tyytyväisenä työhuoneessaan, huolimattomasti korttipakkaa näpräten, ja aina hän - raivostuttavasti - tuntuu kuin tyhjästä taikovan ässiä. Onko hän pelkkä korttihuijari? 

Selkään puukottamisen vivahteikkuutta alleviivataan suurkokouksen tansseissa jossa soitetaan Puukko-Mackie kappaletta. Donald on ollut mm Fellinin Casanova, uusimman Ylpeys ja ennakkoluulo (2005) elokuvan onnettomasti naimattomien tyttöjen isä Mr. Bennet, muita tieteis- tai kauhufilmejä: Ihmispaholaiset - Invasion of the Body Snatchers, mukava hammeristinen ja Suomessa jopa kielletty (mikä ei olisi) episodielokuva johon on lykätty kaikki kiinnostavat näyttelijät (Hammer studion eliittiä: Christopher Lee, Peter Cushing, Michael Gough) ja kauhukliseet (mm tappajahumalasta voodoohon ja vampyyreihin) Dr. Terror's House of Horrors (1965), sekä tietysti hyvinkin pelottava Kauhun kierre eli Don't Look Now. 

Ojasta allikkoon – 

takaisin Geenan pariin. On ainutlaatuista, että Amerikkaa johtaa nainen, ensimmäistä kertaa. Onhan Geena parempi sekä näyttelijänä että presidenttinä kuin Reagan, täytyy myöntää. Niin paljon on pohdittu, koska musta ihminen on Yhdysvaltojen presidentti, vaikka oikeasti pitäisi pohtia kuka intiaani olisi ensimmäinen, tai kuka nainen. 

Geena Davis: mm. Beetle Juice, Thelma & Louise, Kärpänen (1986), The Long Kiss Goodnight, Tootsie ja Kurkunleikkaajien saari.

En ole valkoinen talo -sarjojen ystävä, hyi olkoon, niissä nuo paperinuket puhuvat paperia nukketalossa, mutta nyt vihdoin on keksitty jotain järkevää. Ja kuinka mukavaa on, että naisen rooli on presidentti – eikä pelkästään epätoivoinen kotirouva. Aprå hoo, Desperate Houseviwes ( eli nuo Epätoivoiset kotirouvat, eikä suinkaan kuten sarjan typerä suomennos "täydelliset naiset", joka ei ole ironiaa vaan markkinointia imbesilleille runkuille)

asuvat Lysteria streetillä joka tuo mieleen hysterian, ja koko sarjan on kuin Saksikäsi-Edward elokuva mutta ilman Saksikäsi-Edwardia, jäljelle jää vain kliini pastellinen kroohkrooh-lähiö persoonallisuuden murskaavine poroporvarillisine koneistoineen vaipparallilla kerrottuna. Sarjaa kannattaa katsoa ainakin 1. tuotantokauden alkutekstin ajan: siinä näytetään animaationa ja, hurjana Danny Elfmanin säveltämänä teemana, ironisesti naisen ja miehen traaginen suhde pikakelauksella kautta taidehistorian, muistaakseni Cranachin Eevasta ja Aatamista alkaen, ja varsin kiehtova on kun American Gothic -taideteos alkaa elää, ja mies vaihtaa naisen nuorempaan – vanha joutaa jo sardiinipurkkiin, koska siirrymme pop-taiteeseen… 

Grant Wood: American Gothic (1930) öljyvärimaalaus, säilötään paikassa nimeltä Art Institute of Chicago. Vasemmalla nainen, oikealla mies, takana goottilainen talo. Kärsineitä, totisia ahertajia maalta. Miehen katse ja kädessään oleva heinähanko ennakoi jotain.. Ø Teos on usein parodioitu kohde:

Ø Rocky Horror Picture Show elokuvan alussa nuoripari juoksee riisit silmissään [kuten katsojallakin] kirkosta, jonka portaille pappi ja luutanainen ryhmittyvät täydelliseksi American Gothic asetelmaksi. Pappia näytteli upea Tim Curry joka veti täydellisen ja riettaan tulkinnan tohtori Frank-n-Furterista, ja luudan lakaisija näytteli myös elokuvassa siivoojaa Magentaa (Patricia Quinn) - ranskalaisen sisäkön odottamattomassa asussa. Oikea maalaus näkyy myös pervon hovimestarin Riff Raffin taustalla kun hän eteisessä laulaa, ja pölyhuiskii luurankoja kaappikellostaan… 

Ø Pariskunnan tilalla voi olla postikorteissa Salaisten kansioitten agentit Scully ja Mulder, Miss Piggy ja Kermit, Minni ja Mikki, tai muita amerikkalaisia ikoneja. Kerran eräässä kuvassa mies oli pukeutunut kokovalkoiseen Klux Klux Klan -asuun, myös Carnivale sarjan alkuteksteissä hyppivät samaiset heput valkoisissa hiipoissaan valmiina suorittamaan etnistä puunausta. Elämmehän kovia aikoja.

Ø American Gothic oli myös vuonna 1995 startannut taatusti amerikkalainen kauhusarja joka meillä pyöri nimellä Piru irti - niin suomalaisittain käännettynä kuin voi. Pidin sarjan tosella paljon...

Ø American Gothic voi olla myös rapakon takaisten jenkkien Gootti-skene.

Ø Tuoreimmillaan* American Gothicia parodioitiin Conan O´Brien show´ssa: talikkoa pitelevä mies oli tietysti Conan, ja hänen vaimonsa oli tietysti meidän Tarja Halonen. 

Tämä teksti oli alunperin hypertekstiä, kirjoitettu tai päivitetty 2005, siis 15 vuotta sitten.