Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Midsommar. Ruåtsalaisessa rituaalissa ei todellakaan fiikattu. Oli kyllä grillausta, yhteislaulua, skåånelaista akvavittiä ja sitte vielä bingoarvonta.

Ruåtsalaisessa rituaalissa ei todellakaan fiikattu. Oli kyllä grillausta, yhteislaulua, skåånelaista akvavittiä ja sitte vielä bingoarvonta.

Koko midsommarin keskikesänjuhlan kertomus on maalattu puupaneeleihin, se on ensimmäinen asia, minkä näemme elokuvasta. Ne avataan Hieronymus Boschin triptyykin tapaan, ja joudumme kylmään, lohduttomaan talveen. Kuulemme huudon, luonnon kutsun, villin valituksen.

Danin vanhempien kotona seinät ovat kukkatapettia. Yksi kukkaseppelekin näkyy. Makuuhuone on sisustettu keltaiseksi, kuten Rosemaryn painajaisessa.

Asterin kuvakudos versoo joka suuntaa, hallitusti, kaoottisesti ja sinnikkäästi, niin kuin luonto, joka kasvaa. Ja keksii keinon...

On rokokoota, on kustavilaisuutta, on kultaista leikkausta, on Marilyn Mansonin ja Nirvanan videoiden kerrontaa ja katolinen masokistinen taide St Sebastian -viitauksineen. Levottoman keltaiset kukat eivät suinkaan viittaa teokseen Saatana saapuu Moskovaan...

Kun Dorothy saapuu värielokuvaan keltaista tiilitietä pitkin, niin Dani saapuu valoon keltaista kukkatietä pitkin. Syödään ahomansikoita kuten lapsuudessa, maalla. Mukanaan miehiä joilla ei ole sydäntä, ei ole rohkeutta. Aivoja sen sijaan on, ovathan he opiskelijoita, siis eliittiä.

No nyt olen nähnyt Midsommarin kolmannen ja neljännen kerran. Juhannus on meillä herttainen, kiiiirkas taivas on siiiniiiinen.

Tänään, yhtenä päivänä, 10.7. ISENSEssä näin Midsommarin kolmannen kerran. Eihän meillä lasketa, tällä kertaa tuli mieleen Hannibal-sarja, ja miksei myös Uhrilampaat, sekä Pasolini mm lokaation vuoksi, ja Kesäyön uni, sekä tietysti Fröken Julie. Sekä Shakespeare että Strinberg ovat ottaneet kohteeksi juhannuksen, maagisen keskikesän juhlan. Jolloin voi tapahtua mitä vaan, roolit voivat vaihtua, ja kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun.


Elävässä kuvassa on taustalla John Bauerin akvarelli Stackars Lilla basse! ( Bukowskin sivulta, akvarelli olis ihan jees ostaa & omistaa ) eli pikku nalle raukka!, vaikka karhu on valtavan kokoinen ja prinsessa niin pieni. Pursuit by the bear -lausetta on ehkä kikkailtu englanniksi. Mutta avautuu se meillekin. Syntyivätkö kaikki saamelaiset karhun ja naisne liitosta?

Viitauksia kasvaa lisää, pitääkö kaikkien oraakkelien olla sukurutsaisia kuten teoksessa 300? Niin monet myytit ja sadut on tähän taruun maalattu, berserkeistä lähtien.

Neljäs Midsommar - loputon yö -leffan näytös oli vanhassa ja arvokkaassa elokuvateatteri Orionissa, jossa on tuttunut näkemään oikeasti kiinnostavia ja harvianaisia leffoja, kuratoituja art housea ja auteureja sekä myös kuraa ja roskafilmejä, joissa sivuosissa huikeita luonnenäyttelijöitä ansaitsemassa leipää pesueensa pöytään. Aloitin Orionissa käynnin 80-luvulla.


Teemana oli ruotsalainen rituaali eli alkukuvana oli Ari Asterin Midsommar ja päätöskuvana Torgny Wickmanin Skräcken har 1000 ögön. Paljon yhteistä leffoissa oli, paitsi Midsommar oli feministinen ja tasa-arvoinen, vähintäänkin viiden tähden tai auringonkukan arvoinen.

Seksistinen Skräcken har 1000 ögön hukkasi paljon olleessaan vain miehille tarkoitettu, vain miehen silmin nähty pakanallinen seksimagiaelokuva Norrlannista. Siellä naisilla oli minihameet päällä, vaikka lunta maassa. Voi sitä virtsarakontulehdusten määrää. Vaikka itsekin pidän 70-luvun go-go saappaista, niin pidän niitä milloin haluan, mutta en pakkasista rospuutton. Saavutus sekin, että seksuaalimagiaa ja Saatananpalvontaa mainostava ruåtsalainen filmi näyttää miehen penistä vain sekunninsadasosan ajan. Sitä seuraa kyllä hulppea takkakohtaus.

Penis. Se oli hyvin lyhkänen viuhahdus. Naisia taas tirkistellään ja tarjotaan. Plääh. Kovin oli sekstistinen aika. Silloinkin.

Toisaalta Midsommar korjaa, korvaa tämän puutteen. Ja näyttää. Miehen puhtaimmillaan. Skräcken har 1000 ögön olisi voinut olla upea kauhuromanttinen, goottilainen elokuva. Siinä oli kauhun ja jännärin aineksia, kuten masentunut, raskaana oleva nainen, papin rouva, joka näkee harhoja, vai näkeekö. Siinä on vastakkain Skandinavian pakanallisuus ja ristinusko. Saatanaa palvotaan. Se olisi hyvinkin ruotsalaista Hammerin kauhua, mutta se on ollut pakko vääntää seksielokuvaksi. Hauskin repla on: Sinä olet liian lihava, ja uskot vielä noituuteen. Elokuvassa on joitain huikeita visuaalisesti kohtia, kuten naisen nauru. Pääosan esittäjät ovat kuin Monica Vitti ja Evan Rachel Wood. Kuinka sääli, että tekijöinä on ollut vain miehiä, joilla on vain miesten silmä ja miesten laskukone.

Palatakseni Midsommariin. Kumpi maailma on parempi, nykyinen moderni kaupunkikulttuuri, jossa tunteet pitää piilottaa, ettei kellekkään tule tukalaa oloa. Että pitää mennä vessaan itkemään tuskaansa ja menetystänsä. Vaiko yhteinen kollektiivi, kommuuni, joukkio, joukko, tai yhteisö, jossa on itkijänaisia, parantajanaisia, naisia, jotka tulevat, ja antavat itkun ja tuskan tulla ulos.


Midsommar - loputun yö elokuvan hårgadansen muistutti myös Bernt Notken Surmatantsia, Dance macabrea, (Rääveli, Niguliste kiriik), paitsi että midsommarin tanssi oli ilo, kevät ja nuoruus. Ja Notkella suru, luopuminen, rutto, ehtoo ja talvi. Midsommarin tanssikohtaukset maalattuina seinille muistuttivat laulua Anttila kun ampaisee ylös vuoteestaan -laulua, jossa harmaantunut mies hullaantuu kesästä, ja tanssii sen ilosta yöpaidassaan, kenties kukkaseppel hiuksillaan.



Liitän tähän Rautavaaran Tapsan version, sekä Sven-Bertil Tauben originaalin:
"Rönnerdahl han virvlar sina lurviga ben, 
under vita skjortan som viftar kring vadorna. 
Lycklig som en lärka uti majsolens sken, 
sjunger han för ekorr´n, 
som gungar på gren !
 - Kurre, kurre, kurre ! 
Nu dansar Rönnerdahl ! Kokó ! Och göken ropar uti hans gröna dal och se, så många blommor som redan slagit ut på ängen! 
Gullviva, mandelblom, kattfot och blå viol." 

Itse Ruåtsin ja Suomen rajalta, Lapista tulleena on jännässä tilassa, jalka, ei nyt haudassa, mutta myös kummallakin puolella rajaa, vappukokon nimi oli Majbrasa eli Valborgselden, kun juhlitaan juhlaa valborgsmässobålet, eli vappuaattoa, joka saa aatokset tuonne Blåkullaan saakka... Jos Suomi on Hereditary niin Svea-mamman maa on Midsommar.

Toisaalta on vieläkin ihmisiä, jotka tanssivat auringolle keväällä pohjoisessa... Mitä tänne pakolla tuotu ristinusko ei ole tuhonnut kaikkea alkuperäisestä kulttuurista...


Enkä edes ehtinyt Hannu Salaman Juhannustansseihin!

Jännää, kuinka Midsommar on saanut Ruåtsissa neljää tähteä, kun Suomessa enimmäkseen viittä tähteä ja hehkutusta. Jenkeissä taisi ihan otsikoissa olla tämän levan Texas chainsaw massacre. No ei nyt ihan. Jos Teksasin metsurin leffa oli jälkiteollista kommenttia Vietnamin sodasta, ja muutenkin ameriikasta, joka ajetaan kahtia. Niin missä ääripäissään ollaan Midsommarissa?

Sienipäissään ollaan.
Mutta sekin on astumista takaisin luontoon.


Kuvat A24, IMBd, Finnkino, Kino Korjaamo, Elokuvateatteri Orion sekä omiani.

 sosialistisessa mediassani: 


folk kauhua ja folk musiikkia:

mikä siinä on, että viulua pidetään sekä nössönä ja nolona soittimena, soittaa toista viulua, jää toiselle sijalle. Mutta toisaalta se on paholaisen soitin, viululla keksittiin heavy metal, Paganini soitti kuin xx, ja esim Vivaldin La Follian kohassa 7 minsaa ja risat on täyttä metallia.

 lainaus, taas:
" Varifrån kommer du som spelar, säg vem har lärt dig detta spel det vilda galna?
 Stannar du inte brister hjärtat, å Gud bevare han har bockfot! 
 Klockorna hade ringt i dalen, och där gick far och mor och bror till socken kyrkan. 
Var kan nu Horgas ungdom vara, å herregud de dansar ännu!"


sävelhän on traditio, meillä se on On Peräpohjolassa koti mulla, mm Esko Rahkosen esittämän ratiossa ja levyilä,

















Greetings from sweet, sweet eden called Sweden 🇸🇪 or at least Swedish candy 🍬 eatable shoelace licorice, and skulls for many colors. Skål! Now I have seen #midsommar #MidsommarMovie 🌻 #midsommarloputonyö @MidsommarMovie by #ariaster 💐 for fourth time, yesterday in beatiful old #movietheater @cinemaorion with Torgny Wickman's #Skräckenhar1000ögon #fearhave1000eyes #sensoussorceress #TorgnyWickman in Swedish ritual. The #premier was brought by genre movie festival @nightvisionsfestival #nightvisionsfestival in Kino Korjaamo @korjaamokino . Between them two normal screening in @finnkino_fi or one of them was in #ISENSE where the 💺 are bigger and sounds louder. In #HELLsinki or #helsinki #finland. So thank you @florencepugh and @jack_reynor for this trip, or camp, or peeping. And #art. #movies #movie #elokuvat #leffa #elokuva #leffat #korjaamokino #shoelacelicorice #hallonlakritsskalle #horror #kauhu . I spent my #summersolstice in #lapland, Finland 🇫🇮 Traditionally, of course 😉 och tack som fan @vilhelmblomgren
Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,
Sijainti: Eerikinkatu 15, 00100 Helsinki, Suomi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)