Koboltintuoksuinen, muttei missään nimessä beige leffa kypsästä Helene Schjerfbeckistä ja hänen katseestaan, taiteesta ja ajanjaksosta, johon kuului myös torniolainen nuorukainen Einar Reuter. H.S.:n katse. Meille jaettu, ajatus, tunnelma, viesti. Dialogia näyttelyssä, äänikirjalla ja tässä, elävässä kuvassa.
Nimiroolissa Laura Birn parhaimmillaan, less is more -tavalla. Sairaskertomus se ei ole, sairaus, kipu ja köyhyys on myös läsnä. Ja sodat. Myös maalauksissa.
Äänimaailma on kohillaan laattialankuista vesipisaraan asti. Lankut narisevat kuten pitääkin. Lankuissa on kauniita kuvioita. Terä raapii ja rapsuttaa kangasta maalaustelineellä.
Elokuvassa Helene tää Jarkko Lahti ( Gösta Stenmanin roolissa) ei oo niin sutki suhmuri kuin saxalaisena valelääkärinä näytelmässä Making of Lea, mutta pilkettä silmässä ja kulmassa on siihen suuntaan, että pisnesälyä löytyy, ja sikaaria tuprutellaan.
Eero Aho oli pahis, julma mies kuin piru sileässä puvussa, suosikkinäyttelijäni, tässäkin avaa tarinaa, tai herättää kysymyksiä, oliko tuolloin lainmukaista tuo rahankäyttö ja jako miehillä ja naisilla.
Ja Johannes Holopainen kaunis, nuori poika, nuori mies, kolleega, tai kilpailija, tai oppilas. Yhtä kaikki, kirjailija ja taidemaalari, tutkija, kumppani. Minulle oli täysi yllätys, että Reuter tuli Torniosta. En vieläkään ole löytänyt hänen ottamaa valokuvaa Leninissä, otettu Torniossa, löytyy kyllä kirjasta. Holopaisen puhdas katse, ilo rannalla ja metsässä.
Äiti Olgana Pirkko Saisio on ovela. Suosii veljeä. Vai suosiiko. Kuka on kenenkä riippa, kuka tuki ja turva. Lavastus, kuinka kauniit seinät, ajan patinaa. Puvut, kankaat, napit, ykistyiskohdat. Ja synkät ovensuut, tuttuja maalauksista. Paljon jätetään myös avoimeksi.
Antti J. Jokinen teki hienon elokuvan hienosta taiteilijasta.
Helenen Maailmalta löysin itseni -näyttelyyn pääsee vielä viikon verran Ateneumissa. Kävin. Kävin aiemmin myös Riihimäen taidemusossa. Sekä Helsingin taidemuseolla. Sekä taidekoti Kirpilässä.
Olen pitänyt omena- ja sitruunamaalauksia vähempiarvoisina, mutta en olekaan katsonut mihinkä aikaan, minkä sodan ja puutteen aikaan ne oli maalattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.