Oh Boy (2012) draama/komedia, 1 h 30 m, Hbo Max. Saksankielinen, kaunis, mustavalkoinen, ja kovasti Mika Kaurismäen Valehtelijan oloinen, näköinen leffa, pääosan esittäjäkin on mainoskuvissa ja julisteissa Valehtelijan päähenkilön Aki Kaurismäen oloinen ajelehtiva Niko Fischer (Tom Schilling) on jättänyt yliopistoluennot kesken. Hän kiirehtii naisen lämpimästä pedistä. Nainen näyttää raitapaidassaan.
Mukavan rennon mitäänsanonamattoman jatsin (ehkäpä Woody Allen -viittaus, ironiaa) säestämänä odysseia jatkuu. Schilling jatkaa kahvilaan, jossa on hyvin vaikeata tilata pelkkää kahvia, kahvia, jonka nimi on kahvi. Eikä frappuccinoa eikä cappuccinoa eikä marraschinoa, joita myyjä, anteeksi, BARISTA, tyrkyttää. Normaali kahvikin on järjettömän kallista, sankarillamme ei ole siihen varaa, hiluja puuttuu 20 centiä.
Oikeasti mukava elokuva. Haikea.
Mustavalkoisuuudesta on otettu kaikki irti. Ikään kuin vieläkään ei nuoren miehen harharetket päädy.
Mutta Schillingin ( parhaimmillaan mm leffoissa Tod den Hippies!! Es lebe der Punk, Fabian: Moralistin tarina, Baader Meinhof Komplex ja sarjassa NSU – Saksan uusnatsimurhat 2016) seurassa viihtyy.
Vieraillaan myös historiallisen leffan kuvauksissa, tarinassa, jossa mies-kirjailija ja kirjakaupan pitäjä, juutalainen nainen, rakastuvat. Myöhemmin miehen käsivarressa on hakaristi, hän on natsiupseeri, jolla on omatunto...
Välillä juostaan kuin Jules et Jim, mutta yksin. Ja jotain samaa on Jean-Pierre Léaudin hahmossa Antoine Doinelissa. Mutta mainiolla tavalla. Kun Wendersin leffassa piipahdetaan katsomassa hypnoottista Nick Cavea keikalla, niin tässä istutaan myöhässä nykyteatterin notverbaaliseen tanssiesitykseen. Kuka sanoo, mikä on tekotaidetta. Yleensä sellainen keski-ikäinen ahdasmielinen mies joka ei seuraa taidetta, ei taiteen historiaa, eikä nykysuuntauksia. Tässä mies, elokuvanäyttelijä, sankarimme toveri, nauraa esitykselle. Joka ei ole valtavirtaa.
Elokuvassa poltetaan tupakkaa, mikä on harvinaista ja tyhmää. Mutta Aki Kaurismäki sanoi joskus, elokuvissaan tupakoivat ihmiset ajattelevat, ovat mietteissään. Kuten Jean-Pierre Léaud leffassa I hired a contract killer. Tupakan poltto
#OhBoyMovie #TomSchilling
Muokattu ·
että elokuvissaan tupakoivat ihmiset ajattelevat, ovat mietteissään. Kuten Jean-Pierre Léaud leffassa I hired a contract killer. Tupakan poltto, tai tulen lainaaminen, sitoo ihmisiä yhteen, juutalainen vanki keltainen tähti sydämeensä ommeltuna polttaa yhdessä univormupukuisen herran kera, herran käsivarressa on svastika. Elokuvan kuvaustauolla siis. Myös veripäiset laastaroidut miehet ja tipassa olevat miehet jakavat tupakkahetken sairaalan edessä, jossa varmaan tupakointikielto.
Ei ole kätsyjä biisejä, vaan taustajatsia, instrumentaalia.
ELOKUU 25
Sosialistisesta mediastani:
