Tuonne Letterboxdiin laitoin viisi tähteä kun kuutta ei voinut laittaa. Mutten pystynyt kirjoittamaan tästä. Varjojen maasta.
Oli hyvin pakanallinen ja uushenkinen päivä. Kävelimme itähelsinkiläisessä metsässä, ja mietimme, kuinka vanhoja nämä männyt ovat. Kuulemma Ilmari Kiannon poika on kertonut, että mitataan miehen kämmenellä. Suurin puu oli ehkä 400 vuotta vanha. Seuraava noin 300 vuotta. Kävelimme ortodoksiseen kulttuurikeskus Sofiaan, jossa kiintoisa näyttely, siitä muualla lisää.
Mutta vakionäyttelyssä oli paljonkin Mariaa, myös seinän muraalissa Maria on sinisissään keskiössä. Iltasella sitten Maria toistui dokumentissa Shadowland, tiuhaan. Tosin siinä välillä oli dokumenttia pakakauhusta.
Tänään jatkuu vielä Night Visions Maximum Halloween 3024 genre-elokuvien juhlat mm elokuvalla Uhrijuhla (Wicker Man, 1974), tuo folk horror klassikko, jonka tiimoilta eilen tuli nähtyä elokuvantekijä Robin Hardyn pojilta dokkari Children of The Wicker Man, mainio nimi muuten, sekä hyvät muistelot ja anekdootit. Wicker Man löytyy toki myös pokkarina hyllystä.
Kuvaus on lumoavaa ja musiikki pitää varpaillaan, jännitystä yllä. Richard Stanley kävelee miehenä tummassa hatussaan ja kävelysauvansa kanssa kuin Gandolf joka johdattaa meidät seikkailuun. Nerokasta on kuvata hänen selkäänsä: kuvaaja kulkee
polulla hänen perässään kuin opetuslapsi, mutta mitä katsoja on, pässi narun päässäkö.
Onko Richard Stanley kääntänyt meille selkänsä.
Vasta nyt tuli mieleen kuinka hän muistuttaa surrealisti René Magritten vuoden 1954 maalausta Le Maître d'École (The School Master), koulun johtajaa, oppi-isää ja reksiä.
Viitta päällä öisellä kujalla hän näyttää Viiltäjä-Jackiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.