Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Ollaanko sitä valmiina Twin Peaksiin?

Pari viikkoa aikaa? Odotus palkitaan? Miksi Lynch valitsi television - tulevaisuudessakin? Mitä peiliin oikeasti heijastui? Mitä 25 vuotta piti sisällään?
     Muistan kun näin Kyle MacLachlanin Roomassa 1994. Huikeaa. Katsoin alkuperäistä Twin Peaksia televisiosta aikoinani 1990-luvulla, sittemmin myös VHS-nauhalta, DVD-boxista sekä HBO Nordicilta. Aluksi riemastuin, kuten varmaan kaikki, ennen näkemätöntä. Sitten alkoi ällöttää, kuten Poen tarinoissa jalustalla on kuollut nuori nainen, kalpea, passiivinen. Jota palvotaan. Vanhat äijät pitävät vastenmielisiä orgioitaan koulutyttöjen kanssa.
     TP latasi yhteen telenovelaa, skifiä, saippuaoopperaa, dekkaria, montaasielokuvaa, yhteistä unta ja painajaista, ja ties mitä. Olen kirjoittanut aiheesta paljon näinä kymmeninä vuosina. Koulutytröt eivät olleen punkkareita eivätkä kuunnelleet grungea. Vain yksi kahlitsi itsensä - ei Twin Peaksin ihaniin havupuihin vaan pankkiholviin. Ei kovin koijärvimaista! Money talks.... Tytöt ennakoivat vintagea 50-luvun seksististä fetisismiä. Miksi Lynch ja kumpp tällaista halusivat näyttää? Seksismi Hollywoodissa ja televisiossa? Itsensä myyminen? Lynchin sivistys elokuva-alalta, varsinkin pioneerien suhteen: sikaria tupruttavat pukupellet ovat suoraa jatkoa upeaan ja kreisiin gruusialaiseen montaasi-filmiin nimeltä Isoäitini, noin samalta vuodelta kuin Andalusialainen koira - moninkertaista surrealismia...
    Agentti Cooper ennakoi somea päivittämällä Dianaa tiuhaan. Ollaanko sitä valmiina Twin Peaksiin?

Ei pöllömpi idea näyttelyksi, meidän yhteinen: Peak Experience CREAT Spacessa, galleriassa aiemmin tänä vuonna:
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)