Moni kohtaus alkaa tai kehkeytyy tilanteeseen jossa naiskatsojana huomaa, että tämä voi kääntyä vaaraksi. Kuten moottoripyöräjengin kohtaaminen. Mitä on eteläeurooppalainen macho kulttuuri, millaista on toksinen maskuliinisuus.
Naiset ovat joka elokuvassa kauniita ja laihoja tummatukkaisia kautta linjan joka elokuvassa. Kuten japanilaisessa kauhussa on mustatukkainen nainen hiukset auki valtoimenaan ja vesi pelottavana elementtinä. Niin myös osin tässä, muttei japanilaisena versiona, vaan mitä luultavimmin omanlaatuisena. Nainen vuoteella hiukset auki, kuten Meduusalla. Mutta miehet ovat rujoja, lännen filmien auringonpaahtamia tuppisuita jääriä, kuten varsinkin viimeisessä länkkärissä.
Paljon on giallon fetisismiä: mustia nahkahansikkaita, sekä naisten, että miesten. Musta nahka, tai keinonahka myös narisee läpi elokuvan, ja muissakin elokuvissa. Se on voimakas ääni, joka laukaisee jotain kuulijassa. Vaikkapa Dario Argenton giallo-elokuvien nahkahansikkaista lähtien. Muistelin juuri Argenton Bird with the Crystal Plumagessa kun Reggie Nalder käveli kadulla... On myös Tom of Finland -estetiikkaa, miesten karheaa kauneutta, kauhussa ja muussa.
Mario Bavan kauhuromantiikka on myös hallussa.
Jos kritisoitiin huumorinpuuttumista, niin kyllä toistuvissa huohotuksissa ja kammasta kuuluvassa äänessä myös oli huumoria. Huumori oli hyvin mustaa. Niin oli pitsikin....
Neo-giallon huumaava ehtoo Kino Reginassa 21.02.2020
Tänään tiedossa ehtoon verran neo-gialloa tekijäkaksikolta Cattet & Forzani. Ensimmäisenä on Amer (2009) Kino Reginassa https://t.co/rUVU4hY5Jt— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) February 21, 2020
Illan toisena modernina giallona heiltä on vuorossa Strange colour of your body's tears ( L'Ètrange couleur des larmes de ton corps, 2013), jossa tapahtumapaikkana oli upea art nouveau rakennus. Huoneiden seinillä art nouvaeun vaatteettomat naiset kierivät ikustettuina muiden kukkaköynnösten joukkoon, ja se olikin kaunis kunnianosoitus Suspirialle ja Operalle.
Kun illan eka oli naisen tarina, kolmessa osassa, niin toka oli miehen tarina, ja doppelgängerin, ja harhan, paranoian, tirkistelyn. Näemme jatkuvasti naisia ilman paitaa, ja minun mittapuuni mukaan silloin miehen kullista pitää näyttää puolet. Aivan sama kummasta päästä. Tasa-arvon vuoksi. Tässä filkassa miehen penis näkyy reilun 11 sekunnin verran neljässä eri kohdassa. Ei ihan kuulosta tasa.arvolta, ei.
Visuaalisisesti upein on rubiinin ja punaherukoiden väriset veripisarat suihkuverhon tapaisella muovilla valaistuna taskulampulla. Uskomattoman kaunis sävy.
Julkaistu
23.2.2020
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) February 21, 2020
Illan toisena modernina giallona heiltä on vuorossa Strange colour of your body's tears (2013) https://t.co/JirePN5lmX
Ehtoon päättää Let the corpses tan (2017) joka railerin perusteella on tagliatelle-länkkäriä ja raunioiltaan kuten Dennis Hopperin Last movie. Vaikka perustuu samannimisen ranskalaiseen rikosromaaniin.
Let the corpses tan olikin kunnianosoitus Niko de Phallelle! Sekä kultapölyiselle Frida Kahlolle! Ja paljolle, paljolle muulle.
Naisen tekemälle taiteelle ja tuhovoimalle!
Naisten tekemille taiteille ja tuhovoimille!
Stéphane Ferrara on oikein sopiva kärsivä pahis länkkärissä.
Ehtoon päättää Let the corpses tan (2017) joka railerin perusteella on tagliatelle-länkkäriä ja raunioiltaan kuten Dennis Hopperin Last movie. Vaikka perustuu samannimisen ranskalaiseen rikosromaaniin. https://t.co/95pm7P1EYh
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) February 21, 2020ja ääniraidalla kuulosti tällaiselta:
Tekisi melkein mieli ostaa Let the corpses tan OST... https://t.co/keVwjnBtu3— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) February 22, 2020
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) February 22, 2020
.gif)
.gif)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.