Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

maanantai 17. huhtikuuta 2023

Juan Luis Buñuel elokuvateatteri Orionissa. Juan Buñuel: Nainen punaisissa saappaissa

Juan Luis Buñuel elokuvateatteri Orionissa. 

Juan Buñuel
in elokuvan nimi ei ollut ensisijaisesti alusta alkaen erittäin fetisishtinen Nainen punaisissa saappaissa, vaan loppusuoralla annettu - elokuvan nimeksi tarkoitettu nimike oli jo käytetty.

Kirjoitin. Muistiin 2006. 


Mikä on filmin  Nainen punaisissa saappaissa synopsis?


Päähenkilö Francoise Le-Roi (Catherine Deneuve) kulkee kauniin syksyisen elokuvan lävitse tummanpunaisissa saappaissa.

Hän on boheemi, turhasta hätkähtämätön kirjailijaa, joka eräässä kohtauksessa kirjakojulla seuraa kaunista kustantajaa (Adalberto Maria Merli), joka on hänen [kirjojensa] suuri, ahnas fani. Mies nauttii ollessaan metsästäjä, mutta kun kirjailija stalkkaa, väijyy häntä, ja on aktiivinen - mies kavahtaa kauemmaksi… Mies on kiinnostunut vain mystisestä naisesta, kirjailijasta, jostain tavoittamattomasta, mutta kun sattumalta, tai paremminkin naisen (vapaasta) tahdosta johtuen, he törmäävät jatkuvasti, ja mies hämmentyy.


> vrt. Luis Buñuelin surrealistiseen 1930-luvun nerokkaaseen klassikkoon Andalusialainen koira, jossa mies ahdistelee pelkäävää naista jahdaten tätä ympäri taloa, mutta kun nainen ottaa vihaisen ilmeen ja kättä pitempää - niin mies peräytyy.

Francoise, ties mistä oikusta, kahvilassa huijaa kuin kesiaikaisilla markkinoilla yks kaks rahaa rikkaalta istuvalta harmaalta mieheltä Perrot´lta - setelistä nainen näyttäisi tälle jotain. Illuusiossa nainen näyttää riisuutuvan alastomaksi, ja Perrot alkaa seurata tätä kiikarein ja shäföörinsä kuljettamana seikkailuista toiseen.   


 Mikä tekee leffasta goottilaisen? 
 Perrot on rikas / vanha / irstas hirviö joka kutsuu hehkeän kirjailijan kaunottaren / viattoman uhrin komeaan kartanoonsa kirjoittamaan. Linnan kaltaisessa pömpöösissä on tietysti pelottava taloudenhoitaja ( kuten Danny teoksessa Rebekka, Frau Blücher kauhukomediasta Frankesten Junior, iihahaa ) Miksiköhän muuten taloudenhoitajat kuvataan noitamaisina? Kattiloissako samankaltaisuus?? 

Mutta Perrot ei ole kiinnostava seksuaalisestikaan kuten Dracula tai muut vanhat herrat jotka kaunottaria / viattomia kutsuvat kotiinsa. Ei ollenkaan. 

Perrot vihaa taidetta. En oikein ollut selvillä, miksi. Oliko se Stendhalin syndroomaa, jossa taiteen rakastaja, katsoja menee sekaisin teoksen nähtyään - se vaikuttaa niin vahvasti, kuin kohtauksen tai orgasmin tavoin. Vai oliko se samaa kuin Night of the Generals filmin Peter O´Toolen näyttelemän natsiupseerin kohtaus, kun tämä katselee pieneen huoneeseen kerättyä "rappioitunutta" taidetta, mm - Van Goghin omakuvaa? 

Perrot menee galleriassa sekaisin, hänelle pitää laittaa musta huivi silmille, ja hän ostaa gallerian tyhjäksi. 

Mutta miksi? Kartanonsa uumenissa on valtavat kasat tärveltyä taidetta ( ainakin Miroa ), ja kun Severine saa kirjoitettua muutaman sivun Perrot ampuu näihin sivuihin luodinreikiä. 
 
Kuten sadismiin ja aikuisten peleihin ( sama asia ) kuuluu, on paikalle kutsuttu myös kustantajamies - jonka vaimo on yllättäen kuollut, vai erosivatko he? 

Vaimon suku heittää miehen ulos - myös lehtikustantamosta. Mies jää tyhjän päälle. 

Tämä oli juoni. 
 
Kuvat, symbolit, kaikki muu 
Verkkokalvolle paljastuu 

Kiinnostavaa on myös elokuvassa pelattava konkreettinen kolmiuloitteinen siis -kerroksinen shakin kaltainen peli, jota hirviö ja kaunotar pelaavat, mutteivät kuitenkaan kuin viikatemiehen kanssa.  




 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.