At cinema today 31.10.2021. Valkokankaalta. Aivokuollut. Nerokas, verinen romanttinen komedia viehättävin Psyko-viittauksin. Antti Lindqvistin niin ikään pulppuavana suomennoksena. Kauhugenreen, tai myös kauhukomediaan, verisirkkeliin ja suolisirkukseen saa kirjoittaa myös romanttista juonenkääntöä. Ja Hitchcockin hirveitä äitejä...
Peter Jackson 60 vuotta kekkerit Kino Reginassa. Salin täydeltä riemua. Cinema 31.10.2021
Minua ei yhtään haittaa, että tämä riemastuttava, verinen ja kekseliäs leffa sisältää ujo poika kohtaa itsevarman tytön -juonen. Jossa on tietenkin Psyko-käänteitä ja jännitteitä. Onko poika peräkammarin poika, mammanpoika. Koska äiti on hyvin dominoiva, sadistinen, ja itse asiassa hirviö, joka ei suo aikuiselle, herkälle pojalleen itsenäistä, normaalia elämää.
Jotkut miehet ja varsinkin pojat kitisivät kirjoituksissaan, ettei tällainen romanttinen juoni, 
juonteet, vekit sovi, niin minä sanoin, että höpö höpö, totta kai sopii. Genreä saa uudistaa ja nuijia. Genrejä saa sekoittaa. Kauhugenreen, tai myös kauhukomediaan, verisirkkeliin ja suolisirkukseen saa kirjoittaa myös seksuaalisesta häirinnästä, kuten kasarileffassa Paluu tulevaisuuteen, ( jonak kävin katsomassa tuoreeltaan valkokankaalta, ja ihastuin Crispin Gloveriin, luultavasti) ja perheen sisäisestä toksisuudesta, itsekkyydestä, julmuudesta. Uskontoa toki ei kannata unohtaa, ja sen kaksinaamaisuutta, vaikka tässä ninjoiva pappi kicks some serious ass, vai miten se menikään, in the name of the lord.
Kriitikoilla on asiaa... Kino Regina julkaisi FB-tapahtumassa Peter Jackson 60 vuotta: Bad Taste, Meet the Feebles ja Aivokuollut (nämä nähdään valkokankaalla halloweenin aikaan) kuinka hesarin aikalaiskriitikko "arvosteli" leffan Bad Taste. Farssielokuvistaan tuttu Bio Rex!!! Voi hevon.... kukkua, salli mun nauraa... Mutta on hauskaa, että kielletyt kauhuelokuvat saapuvat tulevaisuudessa juuri Bio Rexiin, Lasipalatsille. Tai Kino Reginaan. 
Kino Reginan FB-tapahtumassa Peter Jackson 60 vuotta Nalle Virolainen pohti lama-aikaa, kauhua ja Horror klubia. (Tähtivaeltaja 1/1993)
Voi kyllä minäkin muistelen Horror klubia ja kuristajakäärmettä nimeltä Manta.
Mutta Aivokuolleen pariin takaisin:
Aivokuollut on osin romanttinen komedia, miespäähenkilö ( oiva Timothy Balme ) on varmaankin hyvä, huolehtivainen ja paikalla oleva isä lapsille.... Eikä vitkuttele, että jaksaako lekata nurmikkoa.
AIVOKUOLLUT ( BRAIN DEAD 1992)
Ohjaaja
Peter Jackson
Henkilöt
Timothy Balme, Diana Penalver
Maa
Uusi-Seelanti
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
104 min
Teemat
PETER JACKSON 60 VUOTTA
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja 18 vee
Kino Reginassa kirjoitetaan: "Peter Jacksonin splatterkauden huipentuma on amerikkalaisia kilpailijoitaan verisempi, tyylikkäämpi ja tunneskaalaltaan isompi. 1950-luvulle sijoittuva tarina seuraa peräkammarin poikaa ja dominoivaa äitiä sumatralaisen rotta-apinan tartuttaman zombiruton keskellä. ”Jokaisesta kuvasta välittyy Jacksonin villi vakaumus ja pettämättömän hyvä huono maku”, Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin Matti Paunio kiteytti." – Jukka Halttusen mukaan (Hohto 2/2001) AA 1.1.2002
MEET THE FEEBLES (1989)
Ohjaaja
Peter Jackson
Maa
Uusi-Seelanti
Tekstitys
svensk text
Kesto
93 min
Teemat
PETER JACKSON 60 VUOTTA
Kopiotieto
35 mm
" Verinen mutta hauska! Mitään hobitteja ei nähdä, kun 60-vuotispaketti palaa Uuden-Seelannin hittiohjaajan, Halloween-vauvana 1961 syntyneen Peter Jacksonin villiin läpimurtovaiheeseen. 1980-1990-luvun kulttisuosikit BAD TASTE, MEET THE FEEBLES ja AIVOKUOLLUT tarjoavat tulevan Oscar-voittajan rujoimmat neronleimaukset. Harvoin tarjolla olevat 35mm-filmikopiot ja Antti Lindqvistin klassikkokäännökset kruunaavat elokuvasyksyn riemukkaimman gorehound-juhlapäivän. Ei heikkohermoisille! "
Lainaukset Kino Reginan sivuilta:
" Halloween-vauvana 1961 syntyneen Peter Jacksonin menestystarina ei ole koskaan ollut särmätön. 60-vuotispaketti palaa Uuden-Seelannin hittiohjaajan villiin läpimurtovaiheeseen. Bad Taste, Meet the Feebles ja Aivokuollut ovat rujon huumorin ja suvereeniksi kasvavan ilmaisun juhlaa. 35 mm -filmikopiot ja Antti Lindqvistin klassikkokäännökset kruunaavat harvoin tarjolla -elämyksen.
Teemaan kuuluvat elokuvat
-filmikopiot ja Antti Lindqvistin klassikkokäännökset kruunaavat harvoin tarjolla -elämyksen.
Lauri Lehtinen ja Antti Suonio
elokuvan tunnelmissa
Teemaan kuuluvat elokuvat
BAD TASTE (1987)
Uusiseelantilaisen rantakaupungin väki on päätynyt ulkoavaruuden pikaruokaketjun lihoiksi. Yrmeiden muukalaisten ja hallituksen kommandojen konfliktissa lampaatkin joutuvat tulilinjalle. Hauskanpidolta näyttävän debyytin takana oli neljä vuotta kovaa työtä. Jacksonin Derek-hahmon osuus kasvoi sitä mukaa kun muut näyttelijät aikuistuivat ja luopuivat leikistä.
Ohjaaja
Peter Jackson
Henkilöt
Terry Potter, Peter Jackson
Maa
Uusi-Seelanti
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
93 min
Teemat
PETER JACKSON 60 VUOTTA
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja
Uusiseelantilaisen rantakaupungin väki on päätynyt ulkoavaruuden pikaruokaketjun lihoiksi. Yrmeiden muukalaisten ja hallituksen kommandojen konfliktissa lampaatkin joutuvat tulilinjalle. Hauskanpidolta näyttävän debyytin takana oli neljä vuotta kovaa työtä. Jacksonin Derek-hahmon osuus kasvoi sitä mukaa kun muut näyttelijät aikuistuivat ja luopuivat leikistä.
***
”Muista Oz, että meillä on lupa käyttää väkivaltaa vain jos jokin uhkaa planeetta Maata”, sanoo AIDS (Astro Investigation and Defence Service) -ryhmän johtaja, mihin Oz vastaa: ”ja Kuuta!”. Bad Tasten sanallinen huumori on lähes kokonaan samaa hellyttävän hataraa lajia. Se herättää naurua ilmeisyydellään ja puolivillaisuudellaan. Koko projektissa on sattumanvaraisuuden leima: elokuvan teko kesti neljä vuotta, minä aikana tapahtui perusteellisia muutoksia. Keskushahmo oli alussa Giles, mutta hänen hahmoaan supistettiin näyttelijä Craig Smithin mentyä naimisiin.
Käsikirjoitus muokattiin uudelleen niin, että AIDS-ryhmä (”eikö tuolle lyhennykselle voisi tehdä jotakin”) nousi pääosaan. Tilkkutäkkimäisen tekoprosessin myötä ohjaaja Peter Jackson tuli mukaan näyttelijäksi. Hänestä tuli Derek, elokuvan sympaattisin henkilö. Muutoksen eräänä ilmentymänä kaikki Gilesin vuorosanat on räikeästi dubattu, ja monet hänen repliikkinsä kuullaan suljettujen huulien takaa. Elokuvan alkuperäisestä nimestä Roast of the Day tuli Giles’ Big Day ja lopulta osuvasti Bad Taste.
Kädestä suuhun -budjetti näkyy värien vaihdoksina ja siinä, että ratkaisevaa taistelujaksoa, jossa identtisiin farkkuihin ja paitoihin puetut muukalaiset avaruudesta ottavat yhteen samanlaisiin villapäähineisiin puettujen sankareiden kanssa, toistetaan kyllästymiseen asti. Silti Bad Taste on saavutus kauhukomiikan lajissa Dawn of the Dead-, Street Trash– ja The Evil Dead -elokuvien hillittömyyksien rinnalla. Alkujaksossa on kokonainen sarja kekseliäitä visuaalisia gageja, jossa ääliömäisiä muukalaisia ammutaan ja teurastetaan. Yhdeltä pullautetaan pajavasaralla aivot pois, ja hän hortoilee sitten ympäriinsä leka päässä katkennutta kättä roikottaen. Toiselta ammutaan päälaki irti, jolloin nälkäinen kamu kiirehtii ahmimaan hänen aivojaan. Aivot ovat keskeisellä sijalla myös kun Derekin päähän muodostuu läppä, johon hän työntää aika ajoin harmaata ainetta.
Elokuvan loppukohtauksessa inhottavat kumimaiset hirviöt kohtaavat moottorisahalla varustetun kostonhimoisen Derekin. Derek sahaa muukalaisen pään poikki, sukeltaa tämän ruumiin läpi, ja ilmestyy peräaukosta julistaen: ”Olen uudelleensyntynyt!” Erikoistehosteet eivät vedä vertoja George Romerolle eivätkä Sam Raimille mutta täyttävät slapstick-pantomiimin tarpeet. Resurssien niukkuus huomioonottaen, ja vertauskohtana samanaikaiset isot kauhuspektaakkelit kuten The Blob– ja Invaders from Mars -uusintaversiot, Bad Taste on huomattava saavutus. The Quiet Earth– ja The Navigator -elokuvien rinnalla se nostaa Uutta-Seelantia cinéfantastiquen kärkitilalle.
– Kim Newmanin mukaan (Monthly Film Bulletin, September 1989) 15.10.2001 AA
MEET THE FEEBLES (1989)
"Hirveällä tavalla vikaan mennyt koko perheen elokuva” kertoo nukkehahmoillaan kaikesta siitä, mistä The Muppet Show vaikenee. Addiktiot, neuroosit ja tuhoisat vietit riivaavat tv-esiintymiseen valmistautuvan Feebles-ryhmän eläimiä. Mehukas tragikomedia aloitti Jacksonin ja hänen puolisonsa, käsikirjoittaja Fran Walshin yhteistyön.
Ohjaaja
Peter Jackson
Maa
Uusi-Seelanti
Tekstitys
svensk text
Kesto
93 min
Teemat
PETER JACKSON 60 VUOTTA
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja
”Hirveällä tavalla vikaan mennyt koko perheen elokuva” kertoo nukkehahmoillaan kaikesta siitä, mistä The Muppet Show vaikenee. Addiktiot, neuroosit ja tuhoisat vietit riivaavat tv-esiintymiseen valmistautuvan Feebles-ryhmän eläimiä. Mehukas tragikomedia aloitti Jacksonin ja hänen puolisonsa, käsikirjoittaja Fran Walshin yhteistyön.
***
Sisäiset ristiriidat repivät Fabulous Feebles -varieteeryhmää, joka harjoittelee ohjelmanumeroitaan oman televisiosarjan toivossa. Brittiläistaustainen Heidi-virtahepo saa selville, että hänen poikaystävänsä, ryhmän tuottajana toimiva Bletch-mursu, pettää häntä Samantha-nimisen kissan kanssa. Joukkion tulokas on siilinuorukainen Robert, joka rakastuu Lucy-puudeliin. Wynyard-sammakko on kovista huumeista riippuvainen Vietnam-veteraani. Trevor-rotta haluaa tehdä aikuisviihdettä.
Ohjaaja Peter Jackson ja hänen käsikirjoittajapuolisonsa Frances ”Fran” Walsh ovat uusiseelantilaisen elokuvan palkittu voimakaksikko. Kysymykseen siitä, mikä on Jacksonin ja Walshin ensimmäinen yhteinen elokuva, voi vastata kahdella tavalla. Duon yhteistyö alkoi 1980-luvulla Aivokuolleen käsikirjoittamisesta, mutta hankkeen rahoitus järjestyi vasta seuraavalla vuosikymmenellä.
Ensimmäinen tuotantoon päässyt yhteisprojekti on Meet the Feebles, The Muppet Show -komediasarjan konseptia rujoon suuntaan varioiva kokoelma eri eläinlajeja edustavien viihdetaiteilijoiden edesottamuksia lavalla ja kulissien takana. Alkujaan tv-komediasarjan itsenäiseksi episodiksi kehitelty musiikkipitoinen irrottelu päätettiin laajentaa kokoillan elokuvaksi Jacksonin Bad Taste -esikoisesta innostuneen japanilaislevittäjän yllyttämänä. Nukketeatteri- ja elokuvailmaisun yhdistäminen osoittautui haastavaksi, ja Jackson on luonnehtinut kuvausprosessia painajaismaiseksi.
Toisin kuin Jacksonin muut varhaistyöt, Meet the Feebles ei kuulu kauhugenreen. Äärimmäisen rosoiseksi viritetyn huumorin voi kuitenkin olettaa puhuttelevan rennompia kauhukuluttajia, jotka 1980-luvulla muodostivat ohjaajan yleisön. Henkilöhahmot ovat lähempänä ”oikeita ihmisiä” kuin Bad Tasten koheltajat, ja heidän ongelmiaan kuvataan ymmärtävästi. Muppetit eivät ole lapsilta kielletyn nukkehuumorin ainoat edeltäjät. Elokuvahistorian hämäristä löytyy hardcore-spesialisti Gerard Damianon Let My Puppets Come (1976), pornoteattereissa pyörinyt käsinukkekomedia, joka Jacksonin tavoin korostaa lastenohjelmatyyppisen hahmokaartin ja raflaavien teemojen jännitettä.
Syyskuussa 1992 Helsingin Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla nähtiin Jacksonin koko silloinen kolmen elokuvan tuotanto. Festivaalinäytösten jälkeen Meet the Feeblesiä ei ole tiettävästi kertaakaan esitetty Suomessa julkisesti. Bad Tasten ja Aivokuolleen levittäjä Finnkino toi kuitenkin Meet the Feeblesin 1990-luvun VHS-markkinoille myynti- ja vuokrakasettina. 2000-luvun kotimaiset DVD:t ovat Future Filmin julkaisuja. Suomen televisio ei ole toistaiseksi esittänyt elokuvaa.
– Lauri Lehtinen 31.10.2021
AIVOKUOLLUT (1992)
Braindead/Hjärndöd
Peter Jacksonin splatterkauden huipentuma on amerikkalaisia kilpailijoitaan verisempi, tyylikkäämpi ja tunneskaalaltaan isompi. 1950-luvulle sijoittuva tarina seuraa peräkammarin poikaa ja dominoivaa äitiä sumatralaisen rotta-apinan tartuttaman zombiruton keskellä. ”Jokaisesta kuvasta välittyy Jacksonin villi vakaumus ja pettämättömän hyvä huono maku”, Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin Matti Paunio kiteytti.
AIVOKUOLLUT (1992)
Braindead/Hjärndöd
Ohjaaja
Peter Jackson
Henkilöt
Timothy Balme, Diana Penalver
Maa
Uusi-Seelanti
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
104 min
Teemat
PETER JACKSON 60 VUOTTA
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja
Peter Jacksonin splatterkauden huipentuma on amerikkalaisia kilpailijoitaan verisempi, tyylikkäämpi ja tunneskaalaltaan isompi. 1950-luvulle sijoittuva tarina seuraa peräkammarin poikaa ja dominoivaa äitiä sumatralaisen rotta-apinan tartuttaman zombiruton keskellä. ”Jokaisesta kuvasta välittyy Jacksonin villi vakaumus ja pettämättömän hyvä huono maku”, Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin Matti Paunio kiteytti.
***
Bad Tasten (1988) ja Meet the Feeblesin (1989) vilauteltua jo Jacksonin taitoja virtuoosimaisena splatter-kohtauksien ideoijana ja toteuttajana hän ryhtyi viimein 1990-luvun alussa työstämään kaikkien aikojen splatter-elokuvaa, jonka piti ylittää verimäärissä ja hauskuudessa kaikki siihenastinen. Verimäärissä onnistuttiinkin, ja hauskaakin kyllä riittää, mutta splatter-elokuvan Braindead hetkellisesti kutakuinkin tappoi, sillä kuinka tällaisen valtavan verilöylyn jälkeen mikään enää olisi voinut tuntua miltään?
Eletään kultaista 1950-lukua Uuden-Seelannin eristetyssä, pittoreskissa onnelassa. Timothy Balmen näyttelemä Lionel on jokseenkin täydellisesti äitinsä (Elizabeth Moody) komennossa edelleen elävä aikamiespoika. Äidin yksinvalta nuorenmiehen elämässä kokee kuitenkin ensimmäiset rakoilunsa, kun lähikaupan myyjätär Paquita (Diana Peñalver) kiinnostuu tästä romanttisessa mielessä, ja kiinnostuksen ollessa vielä molemminpuolista tie näyttää avoimelta kohti auvoista romanssia ja Lionelille ehkä sitä tietä myös aitoa aikuiseksi kasvamista.
Äiti onnistuu kuitenkin estämään poikansa itsenäistymisen tulemalla sumatralaisen rotta-apinan puremaksi ja muuttumalla sitä tietä edelleen hyperaktiiviseksi zombieksi. Lionel sotkee välinsä Paquitaan yrittäessään salailla tapahtunutta, mutta tuhoon tuomittu yrityshän se tietysti tällaisessa elokuvassa on: ennen pitkää suunnilleen koko kylä on saanut tartunnan, ja ainoaksi lääkkeeksi jää zombiekannan teurastaminen mahdollisimman verisin menetelmin, loppuhuipentumassa legendaariseksi muodostuneella moottoroidulla ruohonleikkurilla. Lopulta nuoret rakastavaiset saavat toisensa – tosin yltä päältä zombieveressä, mutta kuitenkin.
Jacksonin uralla Braindead merkitsi splatter-kauden lopputyötä, johon hän sisällytti kaiken minkä osasi ja aivan oikein sen jälkeen vaihtoi tyyliä. Mitäpä sanottavaa veren lennättämisestä enää tämän jälkeen olisi voinut jäädäkään? Mutta vaikka Braindead siis on lopputyö, se on kaikkea muuta kuin virheetön: kokonaisuutena hyvä ja viihdyttävä teos kärsii kahdesta perusvirheestä: huonosta päähenkilöparista ja huonosti valitusta tyylilajista – splatterin ystävät olisivat ansainneet huipputeokseensa huomattavasti fiksumpaa huumoria kuin Poliisiopisto-tason pöhköilyt, joista tarina kärsii uuvuttavalla säännöllisyydellä. Puutteistaan huolimatta elokuva on kuitenkin kokonaisuutena erittäin hyvä. Huonojen jaksojen vastapainoksi se on tulvillaan myös aivan loistavia ideoita, joista mieleenpainuvin on ehkä mainio ninjapappi, joka potkii perseitä Jumalan nimeen.
– Jukka Halttusen mukaan (Hohto 2/2001) AA 1.1.2002
"
Kino Reginan FB-tapahtumassa Peter Jackson 60 vuotta Nalle Virolainen pohti lama-aikaa, kauhua ja Horror klubia.
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) October 23, 2021
(Tähtivaeltaja 1/1993) pic.twitter.com/eQmeOQFavX
Valkokankaalta. Aivokuollut. Nerokas, verinen romanttinen komedia viehättäviin Psyko-viittauksin. Antti Lindqvistin niin ikään pulppuavana suomennoksena.
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 1, 2021
Peter Jackson 60 vuotta kekkerit Kino Reginassa.
Salin täydeltä riemua.
Cinema 31.10.2021@KinoRegina#halloween#Aivokuollut pic.twitter.com/CvB5ivzpLT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.