Hehän ovat kuin kaksi marjaa, Richard Kruspe ja DIE NIBELUNGEN I: SIEGFRIED (1924) mykkäeepoksen sankari, pääroolin vetäjä Paul Richter...
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Richard uhoo. Giffit eivät näy. Videot kylläkin.
Eilen nähty Fritz Langin DIE NIBELUNGEN: I TEIL: SIEGFRIED (1924) oli vaikuttava eeppinen wanha taru, jossa oli yhtymäkohtia niin Kalevalaan kuin Taru sormusten herraan. Nimensä mukaan päähenkilönä kuninkaan poika Siegfried. Joka vähän seikkaili. Roolissa oli raamikas Paul Richter. Mutta Richard on vielä könsikkäämpi. Skrodempi, vaarallisempi.
En ollut aiemmin huomannutkaan, kuinka esim Live aus Berlin keikan taltioinnin aikainen Rammstein ja varsinkin kitaristinsa Richard Z Kruspe muistutti tuota teutoonista sankaria ja koko sankaritarua.
Siegfriedille taotaan hurja miekka, Rammsteinit puolestaan käsittelivät tulta, mm koskettimet ja mikkitelineet paloivat.
Kun jengi kuolaa Reeshin siis Richard von Rammsteinin vuoden 1998 kuvia Pintrestissä ja Tumblrissa, ja varsinkin viideoita tuupissa sanoen kuinka upealta hän näyttää, aivan kuin nuori jumala.
Pohjoisen eli Islannin valtiatar toi mieleen Louhin.
Langin eeppinen mykkäklassikko kuultiin livemusiikin säestyksellä. Esitys kesti alle kolme tiimaa. Elokuvan jälkimmäinen osa sitten toiste.
.png)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Itse elokuvasta :
Die Nibelungen, 1. Teil: Siegfried
Ohjaaja Fritz Lang
Henkilöt Paul Richter, Margarethe Schön, Theodor Loos
Saksa
Kesto 141 min
Teemat FRITZ LANG & THEA VON HARBOU
Kopiotieto 35 mm
pianosäestys
Luen lisää Kino Reginan sivulta:
" Lang oli koulutukseltaan arkkitehti, ja arkkitehtoninen visio on ominainen hänen kaikille elokuvilleen. Langin elokuva on jokaista yksityiskohtaa myöten formatiivista, muototietoista. Eric Rohmer on huomauttanut, että Murnaun valo on aina luonnonmaalarin valoa – jopa Nosferatu kuvattiin luonnonvalossa. Langin valo on taas aina keinotekoista ateljeevaloa. Luonnonkohtauksetkin ovat Langilla korostuneella tavalla tyyliteltyjä: ikimetsä on kuin tuomiokirkko, ja tulen ja savupilvien muodot saavat arkkitehtonisen hahmon. Tämä kristallisoituneisuus ja ornamentaalisuus on enteellisellä tavalla uhkaavaa: unetkin ovat heraldisia kuvioita (Walther Ruttmannin animaationa suunnittelema Kriemhildin ”haukkauni”), ja kahlehditut kääpiöt jähmettyvät kivipatsaiksi tavalla, joka tuo unenkaltaisen varoituksen tavoin mieleen keskitysleirin kauhut. Siegfried Kracauer esitti teoksessaan Caligarista Hitleriin Nibelungenin toimineen mallina natsien joukkokoreografialle Nürnbergin puoluepäivillä. Kracauerin analyysi on yksipuolinen, mutta tämän päivän katsojalle Nibelungenissa on yhä outoa, värähdyttävää profeetallisuutta, jossa on painajaismaisen varoituksen sävyä. Lopun suuri joukkotuho rinnastuu nykykatsojan mielessä ristikuvan tavoin toisen maailmansodan hävitykseen, nibelungien tuhoutuessa välähtävät ajatuksissa kuvat Berliinin raunioista. "
" Nibelungen kuuluu niihin elokuviin, jotka on ensilevityksensä jälkeen ollut vasta 1980-luvulla mahdollista kokea uudelleen alkuperäisessä asussaan. Enno Patalasin 15-vuotisen uupumattoman työn tuloksena, Lontoosta, Moskovasta ja Wienistä löytyneiden versioiden avulla, on päästy niin lähelle alkuteosta kuin mahdollista. Useimmissa mykän kauden elokuvissa musiikki oli hyvin tärkeä. Fritz Langin elokuvissa säveltäminen aloitettiin monesti samaan aikaan käsikirjoituksen laatimisen kanssa. Siten jo kuvausvaiheessa voitiin ottaa huomioon musiikin vaikutus toimintaan. Näin myös Nibelungenissa, johon Gottfried Huppertz alkoi säveltää alkuperäismusiikkia – täysin Wagnerista poikkeavaa – jo ennen kuvausten alkua. Siegfriedin kuolema, joka on maailman kauneimpia elokuvia, on tenhonnut täysipainoisesti mykkänäkin, mutta pakkomielteisen Kriemhildin koston on koettu heräävän aivan uudenlaiseen eloon musiikkisäestyksen myötä. Kapellimestari Berndt Hellerin johtaman sinfoniaorkesterin säestyksellä Nibelungen on otettu vastaan innokkain suosionosoituksen Saksan Liittotasavallassa. Ohjaajan, käsikirjoittajan ja säveltäjän suurenmoinen yhteistyö on tullut 60 vuoden jälkeen täydellä terää jälleen koettavaksi."
– Antti Alanen (Helsingin Juhlaviikot 1988)"
Muita inspiraation tähteitä:
Du hast circa 1998 Paulchard:
Virallinen Stripped video:
fanileikkaus:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.