Q&A vieraina pääosan Alma Pöysti. Rakkautta ja anarkiaa pärähti käyntiin eilen. Selma Vilhusen Neljä pientä aikuista (2023) Bio Rex Lasipalatsilla oli mainio polyamoorisdraama

Rakkautta ja anarkiaa pärähti käyntiin eilen. Selma Vilhusen Neljä pientä aikuista (2023) Bio Rex Lasipalatsilla oli mainio polyamoorisdraama. Q&A vieraina mm pääosan esittäjistä

Alma Pöysti

Itse elokuva 

Neljä pientä aikuista (2023) 

 

Festarihitti

LGBTQIA+

Naiskuvia

Perhesuhteet

Rakkaus

Seksi 

          Teema: Avainelokuvat 

Maa: Suomi 

Ohjaus: Selma Vilhunen 

Käsikirjoitus: Selma Vilhunen 

 

Näyttelijät: Oona Airola, Eero Milonoff, Alma Pöysti, Pietu Wikström 

 

Tuotanto: Elli Toivoniemi, Venla Hellstedt, Nima Yousefi, Petri Kemppinen, Roosa Toivonen, Ari Tolppanen / Tuffi Films, Aurora Studios, Hobab 

Kesto: 122 min Ikäraja: K12

Kieli: suomi Tekstitys: englanti 

Levittäjä: Aurora Studios Esityskopio: Aurora Studios 

 

Kuvaus: Juice Huhtala Leikkaus: Antti Reikko Musiikki: Sarah Assbring, Jacob Haage Äänisuunnittelu: Lotta Mäki Lavastus: Sattva-Hanna Toiviainen Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila Maskeeraus: Kaisu Hölttä 

Lue lizää Rakkautta ja anarkiaa sivulta: 

 " Juulian (Alma Pöysti) ja Matiaksen (Eero Milonoff) avioliitto syöksyy kriisiin, kun Matias jää kiinni pettämisestä Ennin (Oona Airola) kanssa. Juulia näkee, että katumuksestaan huolimatta Matias selvästi rakastaa Enniä, ja ehdottaa ratkaisuksi suhteen avaamista. Pian myös Juulia löytää itselleen kakkoskumppanin, nuoren sairaanhoitaja Miskan (Pietu Wickström). 

Hierarkiattomuus on ihmissuhteissa kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun Juulia ja Matias päättävät julkisten ammattiensa vuoksi pitää monisuhteisuutensa salassa. 

Pian käsillä on haasteita, joita kumpikaan ei olisi osannut ennustaa. Neljä pientä aikuista käsittelee polyamoriaa ymmärryksellä ja vaikeita puolia välttelemättä. Esillä on yhtä lailla uuden suhteen innostus kuin henkisten resurssien rajallisuuskin, kateus ja paheksunta, arroganssi ja anteeksianto. 

Vahva näyttelijänelikko piirtää empaattiset henkilökuvat: kaikilla on syynsä, kaikilla on tarpeensa. Niiden yhteensovittamisessa hahmoilla riittää työtä, mutta vaikka meno muistuttaakin välillä enemmän rodeota kuin tangoa, pohjimmiltaan kyse on samasta kuin kaikissa ihmissuhteissa: välittämisen ja välitetyksi tulemisen tarpeesta. Loppu on aikataulutusta." 

 Jussi Tarvainen "