Rakkautta ja anarkiaa festareilla 14.09.2023 alakaen. Koska liput olivat euron kalliimmat kuin viime syksynä eikä varausmahdollisuutta oli lippuja varatessa aika lailla sumpsiessa, mitä on varaa katsoa. Mitä haluaa nähdä tuoreeltaan. Tein sitten valintoja. Tänään vuorossa yksi elokuva, Selma Vilhusen käsikirjoittama ja ohjaama Neljä pientä aikuista (2023). Koska tekijöitä arvostanut tv- ja elokuva-töissä. Mitenköhän täsä...
Illan elokuvana Neljä pientä aikuista
Ilta saa, kahviko maistuu, ainakin rooibos.
Festarihitti
LGBTQIA+
Naiskuvia
Perhesuhteet
Rakkaus
Seksi
Teema: Avainelokuvat
Maa: Suomi
Ohjaus: Selma Vilhunen
Käsikirjoitus: Selma Vilhunen
Näyttelijät: Oona Airola, Eero Milonoff, Alma Pöysti, Pietu Wikström
Tuotanto: Elli Toivoniemi, Venla Hellstedt, Nima Yousefi, Petri Kemppinen, Roosa Toivonen, Ari Tolppanen / Tuffi Films, Aurora Studios, Hobab
Kesto: 122 min
Ikäraja: K12
Levittäjä: Aurora Studios
Esityskopio: Aurora Studios
Kuvaus: Juice Huhtala
Leikkaus: Antti Reikko
Musiikki: Sarah Assbring, Jacob Haage
Äänisuunnittelu: Lotta Mäki
Lavastus: Sattva-Hanna Toiviainen
Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Maskeeraus: Kaisu Hölttä
Lue lizää Rakkautta ja anarkiaa sivulta:
" Juulian (Alma Pöysti) ja Matiaksen (Eero Milonoff) avioliitto syöksyy kriisiin, kun Matias jää kiinni pettämisestä Ennin (Oona Airola) kanssa. Juulia näkee, että katumuksestaan huolimatta Matias selvästi rakastaa Enniä, ja ehdottaa ratkaisuksi suhteen avaamista. Pian myös Juulia löytää itselleen kakkoskumppanin, nuoren sairaanhoitaja Miskan (Pietu Wickström).
Hierarkiattomuus on ihmissuhteissa kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun Juulia ja Matias päättävät julkisten ammattiensa vuoksi pitää monisuhteisuutensa salassa.
Pian käsillä on haasteita, joita kumpikaan ei olisi osannut ennustaa.
Neljä pientä aikuista käsittelee polyamoriaa ymmärryksellä ja vaikeita puolia välttelemättä. Esillä on yhtä lailla uuden suhteen innostus kuin henkisten resurssien rajallisuuskin, kateus ja paheksunta, arroganssi ja anteeksianto.
Vahva näyttelijänelikko piirtää empaattiset henkilökuvat: kaikilla on syynsä, kaikilla on tarpeensa. Niiden yhteensovittamisessa hahmoilla riittää työtä, mutta vaikka meno muistuttaakin välillä enemmän rodeota kuin tangoa, pohjimmiltaan kyse on samasta kuin kaikissa ihmissuhteissa: välittämisen ja välitetyksi tulemisen tarpeesta. Loppu on aikataulutusta."
Jussi Tarvainen "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.