Ja myös muuallakin.
Otin paikkani Richardin ja kosketinsoittaja-velho-klownin Flaken edestä, koska suosikkipoikiani.
Ikä ei vaivaa, ei lavalla eikä sen ulkopuolella, kun on koherenttia saatavaa ja annettavaa.
Tämä oli ehkä parhain konserttini, vaikka olen nähnyt bändejä 70-luvun lopulta alkaen, kuten Lola Ego tuolla Lepakon takapihalla 1979? Vai oliko edessä. 1980? oli eka festarini t sen tyyppinen keikka eli Pelle Miljoona Oyn kesäsirkus Hesassa, Andy ja Sami olivat "juuri" häippässeet Tukholmaan - Piesnackin soittokamojen kera. Aiemmin taisin nähdä olikohan Alwari Tuohitorwi tai vastaava, en yhtään muista missä. Iggyä olen nähnyt useammalla vuosikymmenellä soolona 1987 lähtien, ja kera Stoogesien myös kolmessa maassa.
Mutta Rammsteinit ovat oikeasti Grimmin veljesten perillisiä, heidän satunsa eivät ole lapsille sopivia. Rammstein kannibaalitarina Mein Teil on hätkähdyttävä myös videona, jossa nätit Rammsteinit ovat pukeutuneina naisiksi, erityisesti rumpali Frau Schneider näyttää oikein hyvältä mekossa ja suikassa. Piisi perustuu tosielämän kannibaaliuutiseen, aiheesta on tehty muunneltu versio myös kotimaisessa rikossarjassa Kylmäverisesti sinun.
Harmi ettei osa bändiä pukeudu livenä tuon mainion videon itäsaksalaisiksi pioneerinaisiksi.
Lavashowhun kuuluu iso pata jossa kosketinsoittaja Flake ihanan höpsönä kelluu, ja padan ympärillä linkkaa laulaja Till Lindemann isossa kokinhatussaan, ja mikrofoninjalkana on lihaveitsi. Esitykseen kuuluu kun kannibaalikokki, joka monenlaisella liekinheittäjällä syöksee tulta pataan. Jossa siis Flake on, soitellen koskettimiaan...
Kumminkin kirjoja suosittelen luettavaksi, pikku pioneeri Flaken mainiota elämänkertaa, ja lastenkirjailijan pojan Tillin runoja. Ja Rammstein elämänkertaa jossa ihan alusta kerrataan.
Mein Teil, minun tarinani, mun kaluni. Till kirjoittaa siis myös runoja laulunsanojen lisäksi. Osa runoista on lauluja. Runokokoelman on suomentanut sokea Rammstein fani.
Rammstein onnistuu levyillä, valokuvissa, kirjoissa, videoissa ja konserteissa. Vaikka keikkasetti oli sama kumpanakin päivänä. Eikä turhia tilulilusooloja eikä välispiikkejä, niin ehtii vetää 25 biisiä. Ja soutaa vielä kumiveneellä yleisön yllä.
Tulenhallinta liittyy sekä alkemiaan että sirkukseen. Maksava yleisö haluaa nähdä huikean esityksen, tulla hurmatuksi. Vaikka jalat olivat kipeinä seisomisesta ja tanssimisesta, niin Rammstein, oli varsinkin eilen, sellainen adrenaliinipiikki korona-aikaiseen, äärioikeiston vain noustessa, kaiken kallistuessa, kaikesta leikataan -uutisten doomskrollauksessa somessa, sekä omassa tilassa eristäytyneeseen nihilistin kroppaan. Kuten Pulp Fictionissa.
Kiitos. Danke schön.
Älkää lopettako.
Koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.