Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Polyamoriaa heinäladossa, sitomista ja ruoskimista, ja barokin ajan rikollisjengissä:Angelika - enkelten markiisitar (1965)

Angelika - enkelten markiisitar (1965) seikkailu/draama, 1 h 45 m. Polyamoriaa heinäladossa, sitomista ja ruoskimista, ja barokin ajan rikollisjengissä. Angélique. Dvd box Vol. 2 : The road to Versailles ( Angelika - enkelten markiisitar, alkup Merveilleuse Angélique). 

Michèle Mercier ja Jean-Louis Trintignant 

Toinen Angelika seikkailu sisältää niin kuumia miehiä, ettei tiedä missä silmänsä pitää. On barokin aika. Vaarallisia ihmisiä poltetaan rovioilla. 



Juonipaljastuksia. 

Angelika on maan alla, Cour des Miracles, ihmeiden hovi, rosvojen ja kerjäläisten pesäpaikka, osa maanalaisia rikollisia, köyhiä ranskalaisia joilla on lämmin yhteisö. Ihmeiden hovi koska ihmeellisesti kerjäläiset paranivat. Victor Hugo innostui tästä ihmeellisestä oikeassa elämässä historiassa olleesta paikasta, ja kirjoitti siitä romaaneissaan, kertoo dvd:n ekstrat. 

Angelikassa joukkoa johtaa silmäpuoli Nicolas Merlot dit Calembredaine ( upea, ruskettunut, vähintäänkin urheilullinen könsikäs Giuliano Gemma) Angelikan nuoruuden rakkaus. Angelikan lapset ovat kadonneet hoitajansa kanssa, turvallisempaan paikkaan. Angelika tuo lapsensa roistojen pesään. Angelika luulee, että miehensä Joffrey de Peyrac ( Robert Hossein) on poltettu noitana. Niin jäätiin edellisen cliffhangeriin.

Giuliano Gemma

Paljon kinkyä, kuten ruoskimista, kahleita ja synkkiä, romanttisia, kauhuromanttisia goottilaisia tyrmiä, rainioita, kellareita.

Romanttisia heinälatoja. 


Jean Rochefort

Francois Desgrez (Jean Rochefort) jahtaa Angelikaa silmäpussiensa kanssa, vaikka hän edustaa lakia ja kuningasta, on hän aina Angelikan puolella. Hän on kuten Kurjissa mustan koiransa kanssa pakkomielteen omaisesti, mutta kunnioittaa Angelikaa.

Tämä seikksilu muistuttaa Victor Hugon Kurjien lisäksi Notre Damen kellonsoittajaa, olemmehan Pariisissa.

Michèle Mercier on ihastuttava Angelique Sancé de Monteloup. Tosin hänen pitäisi opiskella enemmän taistelulajeja.


Aiemmin Angelika oli rakastunut serkkunsa Philippe de Plessis-Bellieresiin (Claude Giraud) joka oli sadisti ja tunteeton riikinkukko. Jonka Angelika houkutteli avioliiton saloihin omalla lattiallaan... Philippellä oli joskus taivaan siniset satiiniset housut.

Angelika on vihdoin saanut kellistettyä Philippe de Plessis-Bellieres'in, ja huomio, Angelika on päällä, ja rakastunut ja onnellinen, vaikka Philippe on paha poika, tai kaikkihan Angelikan miehet ovat pahoja poikia. Philippe on sadistinen, itsekäs, uhkapelaa liikaa, on etuoikeutettu.. 

Angelika ostaa linnan pelivelkaiselle Philippelle, joka ei halua ottaa sitä vastaan, varsinkaan naiselta, ei häntä noin vain osteta! Philipp tykkää käyttää ruoskaa...


On juonitteluja, salajuonia, hovin salajuonia, myrkkypullo. 


Tavallaan Angelika on naispuolisen Casanovan tarina, hän lentää kukasta kukkaan, ja on ehkä polyamoorinen. Mutta kaikki miehet eivät ole samalla kertaa, vaan vuorottain.


Angelika ei ole Penelope, joka jää odottamaan raanua kangaspuilla rynkäten kun ukkonsa lähtee harharetkillern. Angelika lähtee itse, pakosta. Hän on kotonaan useammassa luokassa, hän sopeutuu. Angelika ei hyväksikäytä rakastamiaan miehiä, vaan on kumppani.


Sitten olemme heinäladossa.

Pilkkarunoilija Claude le Petit, Likainen runoilija, (upea Jean-Louis Trintignant, heinäladossa! ) nyt en muista millainen runoilija suomeksi.

Pilkkarunoilija?



Useassa tilanteessa kuten pilkkarunoilija tässä, mies on vähissä vaatteissa, kylpyammeessa, ja kellii takan edessä tilanteissa joissa yleensä naista on tirkistely. Mutta Angelikan elokuvissa myös miehet ovat läsnä, lihallisia, ironisia, vietteleviä. 

Angelika rakastaa miehiä jotka ovat anarkisteja, rikollisia, köyhiä, luovia, pilkkaavat kuningasta. Vapaita miehiä. Miehiä joita halutaan hirttää.

Vaarallisia miehiä. Muttei Angelikalle. Angelika on selviytyjä, ja yksityisyrittäjä, joka ottaa riskejä, ja alkaa ensimmäisenä kaakaoyrittäjänä lanseeraamaan tätä outoa, kuumaa, kiehtovaa juomaan. Kukaan muu ei ole sitä vielä keksinyt. 


Entäpä ne aateliset? Jacques Toja Ludvig XIV aurinkokuninkaan roolissa ajattelee roolissaan, että on kivaa olla kunkku. 


Mutta entäpä satusetä Jean de la Fontaine? Angelikan seikkailussa, varsinkin tässä, on niin paljon miehiä, ettei heitä kaikkia edes löydy leffan krediiteistä imdb:stä. 

Harmi. 

Myös Molièren tilaustyö mainitaan. 

Oi niitä aikoja! 



Kuvat imdb, internet ja omat näytönkaappaukset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.