Synkkä mustavalkoinen 60-luvun true crime leffa 20-luvun lopun oikean elämän rikollisesta ja sarjamurhaajasta. Pääosassa Robert Hossein, joka on myös elokuvan ohjaaja. Ihastuttava, traaginen, kuuma Hossein on tuttu mm kauhuromanttisiakin ja sadomasokistisia, kinkyjä (sitominen, ruoskiminen, kahleet ) elementtejä sisältävästä historiallisesta romanttisesta seikkailusta - Angelika -elokuvien sarjasta.
Tämä on lohduton #sarjamurhaajakeissi, jonka koleutta ja ankeutta mustavalkokuvaus tukee. On työttömyyttä, on törkeitä pomoja. Miten Hossein roolinsa ja ohjauksensa rakentaa. Miten oopperamusiikki, aaria sopii kun hän tälläytyy peilin edessä.
Miten romanttisena sankarina, arpikasvoisena sankarina, komistuksena mm Angelikan Joffrey de Peyracina kuuluksi tullut stara istuu tähän. Angelikat tehtiin siis ensimmäinen Angelika vuonna 1964, vuotta tätä ennen. Sitten 1965, samana vuonna Angelika - enkelten markiisitar, Angelika ja kuningas 1966, Untamable Angelique 1967, Angelique and the Sultan 1968.
Ja minä näin, ahmin ne 70-luvun lopulla telkkarista. Samoin kirjat.
Kenkäfetisismiä, Dominaa silinterissä ja korsetissa, ruoskan kera, nainen esiintyy yökerhossa, jossa on asiakkaina 99% miehiä. Hän läpsäyttää ruoskallaan, kevyesti Hosseinin Düsseldorfin vampyyria kasvoihin. Hosseinin hahmo tulee katsomaan esitystä joka ilta.
Natsit rikkovat kirjakauppojen ja antikvariaattien ikkunoita, ja sytyttävät kirjoja rovioksi. Päähenkilömme kävelee paljoa katsomatta ohitse. Vai onko hän kauhuissaan.
Natsit hakkaavat myös kommunistejä.
Miten Hosseinin päähenkilö eroaa esim Siniparrasta, joka oli hauska, kiltti elokuva. Tai Kultaisesta hansikkaasta, joka oli niin rujo, ällö-realistinen, onnistunut tulkinta 70-luvun sarjamurhaajasta.
Käsikirjoitus: Georges Tabet, Claude Desailly, André Tabet, Robert Hossein.
Musiikki: André Hossein, Robertin isä.
Olemme vuodessa 1930, Weimarin tasavalta on murtumassa, kiihkoilijat polttavat kirjoja, nälkä, kurjuus, pelko, hitler saa kannattajia. Saksan pitää saada syntipukki. Ja samalla Peter Kürten tekee sanoinkuvaamattomia väkivaltarikoksiaan. Myös Fritz Lang sai tapauksesta lähtökohdan klassikkoelokuvalleen M - kaupunki etsii murhaajaa (1930).
Hossein ei yritäkään, onneksi, tuoda elokuvaan yksi yhteen Kürtenin tekemiä hirveyksiä, vaan hirviö on löyhästi läsnä. Tai hän on vallan toinen hirviö. Myöskin Langin tyylisuunnan tai valinnat hän karttaa. Yksinkertaisesti noir henkilökuva. Kuinka paljon tälläytymisessä ja silmien sulkemisessa on natsismia?
Tuoreen, varnaankin rahakkaan ja suositun Angelika-leffan sukseen jälkeen, ja aikana, elokuviaan tehtiin 1964-1968, Hossein sai tehtyä tämän elokuvan, omanlaisensa ohjauksen.
Hän on siisti naapuri jota naapurin rouva käskee koputtamaan oveen, kun tulee illalla kotiin, niin silloin on turvallisempaa yksinäiselle naiselle. Kun näitä hirveyksiä tapahtuu.
Kun päähenkilömme saapuu kotiin hänellä on rento lippalakki, työläismiehen lätsä, tai työttömän. Kun hän illalla lähtee yökerhoon, ja hurvittelemaan, omalla tavallaan, laittaa hän päähänsä siistin herrasmiesten huopahatun. Hän muuntuu, luotettavammaksi?
Hän kerää lehtileikkeitä Düsseldorfin vampyyristä, ja leikkaa frankfurtilaista sanomalehteä. Kuten nykyajan ts 1988-2022 sarjamurhaajat. Miksi olemme hänen puolellaan, kuten myös Anthony Perkinsin Norman Batesin puolella, Psykossa. Vaikka tiedämme, mitä tehneet. Tekevät. Hyvännäköiset, lahjakkaat, äärimmäisen ja / tai kompleksiset näyttelijät tässä ja Psykossa perustuivat kumpikin tosielämän hirviöihin, Saksassa ja Ameriikan perähikiällä.
Anarkistit,
työläiset vaativat työtä ja leipää. Miehillä on lippalakit.
Rikkaat miehet ostavat turhia. Rikkailla miehillä on hienot hatut.
Poliisit ravaavat ympäri poliisitaloa ilman johtolankaa, ja tuohtuvat, kun heille nauretaan. Media vaatii vastauksia hyökkäävänä.
Hän kirjoittaa poliisille viestin, jättää sen Taisteluni kirjan väliin.
Tämä on esigialloa, vähän uutta aaltoa,
Loppupuolella välillä musiikki muistuttaa Fellinin elokuvia mutta enemmän suspenseä kuin sirkusta.
Julkaisupäivä: 7. huhtikuuta 1965 (Ranska)
Ohjaaja: Robert Hossein
Espanjan, Ranskan ja Italian yhteistuotantoa.
Monella lailla traagisesti soi Wagnerin Lohengrin.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.