Don Juan palaa Helvetistä maan pinnalle: Ingmar Bergman: Paholaisen silmä (1960)

Don Juan palaa Helvetistä maan pinnalle: Ingmar Bergman: Paholaisen silmä (1960) Hupinäytelmä. Komedia/Fantasia, 1 h 27 m. Kirjaston dvd. 

Totinen, miehekäs (vaikka barokki-hepeneissään) jälkidandy Don Juan päästetään Helvetistä maan pinnalle viettelemään viaton nainen. Mitä, taasko grooming / me too / suostumus -tarina kuten Oopperan kummitus, Labyrinth, Daemon & Rhaenyra, Valmont. 

Koska Saatana on saanut näärännäpyn silmäänsä kun viaton tyttö on niin viaton tyttö. Misogniasta ja naisten seksuaalisuudesta 7 vuotta ennen seksuaalista vallankumousta. Noh - ollaanhan Ruåtsissa! 

Pappi on hyväntuulinen, hyväuskoinen, kiltti hölmö. 

Vaimonsa on kyllästynyt toimettomuuteen - myös makuuhuoneessa. Hän lukee rakkaudesta muttei saa sitä. Sitten Don Juanin suht uskollinen palvelija korvakoruinen alkaa piirittää häntä sokerisin sanoin.

Vieteltävä nuori vaalea tytär maalaa uutta omaa kotiin. Hän on pirteä ja puuhakas nuorikko joka rakentaa omaa kotia. Koska hänen sulhasensa on täydellinen.

Rauhallisen dekadentti, hyväryhtisen komea ja hymytön Don Juan on nykyaikaan 60-lukuun pukeutunut, ja vain muutama ele paljastaa vanhat tavat. Tavattoman kauniit suuret sormukset.

Helvetin pahin riivaaja on vanha munkki joka on lähtenyt tarkkailemaan Don Juanin toimitusta. Hän on muodonmuuttaja, ja näkymätön henkiessään ilkeyttä maaseudun ihmisten korville.

Helvetin jengi aiheuttaa salaa papin automobiiliin ongelman, ja sitten korjaa auton. Nostaako liejusta tai jotain. Palkaksi auttamisesta pappi tahtoo kylään, jossa on tyttärensä, tuo Don Juanin to do -lista, tehtävien töitten lista... Saatana aiheuttaa myrskyn. 

Traagisella hahmolla, Don Juanilla (Jarl Kulle) on vain yksi tehtävä maan päällä. Ja maan alla, Helvetissä. Kun puuteroitu viettelijä saapuu tytön makuuhuoneeseen silkkisessä aamutakissaan, se on erilainen kohtaus kuin Draculassa, Valmontissa, Oopperan kummituksessa tai peikko-kuninkaalla, jolla lasipalloja käsissään. Mitä vanhalle viettelijälle tapahtuu kun hän keskustelee nykyajan 60-luvun pohjoismaalaisen vapaan naisen kanssa. Ja oikeasti kuuntelee. 

Mustavalkoinen ruotsalainen hupinäytelmä. Olisi hauska nähdä tämä näytelmänä, vaikkapa Leea Klemolan tekemänä.

Ohjaaja: Ingmar Bergman

Musiikin säveltänyt: Erik Nordgren, Domenico Scarlatti

Jarl Kulle on Don Juan. 

Bibi Andersson on viaton Britt-Marie. 

Stig Järrel on Saatana. 

Nils Poppe on pappi. 

Gertrud Fridh Renata, vaimonsa. 

Allan Edwall on korvademoni. Eeeeemilin isä näyttää hyvin Nosferatulta, Klonkulta tai örkiltä. 

(Allan Edwall on siis korvademoni.)