Pistol (2022) 1 kausi. Palapeliä, mukana myös aikalaisfilmiä. Cocky, cokney, cock and bull. Story.
Sex Pistolsista kertova minisarja alkaa Ziggy Stardustin Moonage Daydreamilla, jota ihaillaan. Muistamme kun Sid meni Bowien konserttiin Bowien t-paita päällä. Tottakai Bowieta ihaillaan, kukapa ei. Kuinka ankea oli Lontoo silloin. Silloin.
Kaikki eivät tämän sarjan tekoa hyväksyneet, edes Pistolsien piiristä. Craig Pearcen loi FX:lle tämän elämäkerrallisen draamaminisarjan. Mutta osaako nykyteinit ja nykyajan nuoret aikuiset arvostaa, tai edes tiedostaa mikä oli punk. Mitä oli oikeasti punk. Vaikka niin Malcolm McLarenin kokoamaksi punk-versioksi Monkeeseista sanottiin Pistolseja. Jotka pukeutuivat Vivienne Westwoodin SEX-kaupan mustaan nahkaminihameeseen, kiiltävään lakritsiseen lateksiin, skottiruutuhousuihin, verkkosukkahousuihin, rikkinäisiin villapuseroihin ja t-paitoihin, kuten siihen kaksi cowboyta vastakkain, alasti muttei Tom of Finlandia.
Muistan ikuisesti kun Sex Pistolsin keikka kiellettiin Suomessa 1978 maissa lapsille epäsopivana. Kuinka paljon valtaa hihhuleilla oli. Ja muilla kaksinaamaisilla korruptiotuneilla ääliöillä. Valtaa kieltää kulttuuri, taide, kapina, nuoriso, alakulttuuri.
Ihan ekassa jaksossa Lontoo ja näyttelijät puhuvat oikeata kieltä, aksenttia, ja kaikki on sopivan suttuista. Rakeista, mutta samalla Aavistus 3D:tä ja diaa.
Ällö s huoli, tämä on Danny Boylen tekemä.
Palapeliä, mukana myös aikalaisfilmiä. Cocky, cockney, cock and bull.
Voi aiheuttaa yhteislaulua ja yhteishoilausta. Eikä pelkästään Bowieta ja Bolania vaan myös Pistolsia.
Nössöilyn ja imelien slovareitten, ja eeppisen, massoille tarkoitetun progen hinturoinnin lirputuksen koskettimien jatkuvasti jatkuvien soolojen vastapainoksi keksittiin, luotiin vihainen, räkäinen, itse tehty punk.
Eikä punk Lontoossa ollut pelkästään poikien juttu, ei ehei. Sitäkin tämä sarja muistaa muistuttaa.
Vulvajohtoinen vallankumous!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.