Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

maanantai 27. maaliskuuta 2023

Vasen jalkani.... Kameleontti Daniel Day-Lewis, kirjoitin vuonna 1994

Vasen jalkani.... Kameleontti Daniel Day-Lewis, kirjoitin vuonna 1994:


Isän nimeen"...


Tämän näyttelijän bravuurisuoritukset eivät lopu elokuvaan "Isän Olemisen sietämättömässä keveydessä hän näyttelee hurvittelevaa mutta myös ajattelevaa kirurgia kiihkeän 1960-luvun lopun Tsekkos-


lovakiassa. Tämäkin elokuva perustuu romaaniin, jonka on kirjoittanut Milan Kundera.


Viimeisessä mohikaanissa Danielin pitkät hiukset liehuvat. Hän on muutenkin omaksunut intiaanien elämäntavan, ja hän myös taistelee intiaanien puolesta. Tämä elokuva perustuu James Finnemore Cooperin romaaniin.


Elokuvassa "Vasen jalkani" hän näyttelee vai- keasti vammaista Christy Brownia, jonka oma- elämänkerralliseen tekstiin elokuva pohjautuu. Tämänkin elokuvan on ohjannut Jim Sheridan. Elokuva on yhtä aikaa kaunis ja ruma. Iloinen ja surullinen. Elokuva on hyvin maanläheinen ja realistinen.


Se kertoo aika köyhissä olosuhteissa elä- västä suurpeerheestä. Miljöönä on tietenkin Irlanti. Brown kuvataan sitkeäksi taisteli- jaksi, joka pinnistää ja sinnittelee ilmaistaak- seen itseään. Isänsä pitää Christyä mitättömänä, ei minkään arvoisena, kun taas äiti ja suuri si- sarusparvi rakastavat persoonallista ja huumorir tajuista veljeään ja kannustavat tätä arjen toi- minnoissa sekä taiteissa. Christy ilmaisee itse- ään mm. maalaamalla piirroksia vasemman jalkansa varpailla. Kaikista hienointa elokuvassa on Christyn taistelu olemassaolostaan vaikeuksista huolimatta tai kenties juuri niiden takaa. Chris tystä tulee kirjailija niin kuin toukasta kuori tuu perhonen tai pilkatusta rumasta ankanpoika- sestä kasvaakin kaunis joutsen. Kaunista, mutta totta.


Irlantilaisten juhlapäivänä, Pyhän Patrickin päivänä, elokuva "Isän nimeen" tuntuu hyvinkin läheiseltä - IRAN pommi-iskut pelottavat vielä tänäkin päivänä. Ansioikas Ruotsin TV 4 näytti toissapäivänä oikean Gerry Conlonin haastattelun. Koska Suomen tv pystyy samaan?



Kirjoitin tämän vuonna 1994 pienlehteen.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.