keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Pahan kukat

Antti J Jokinen ja Pahan kukat, Flowers of Evil. Lähiöhelvetti? Ei suinkaan. Puhtoinen lähiöni? Ei suinkaan. Antti J Jokinen ohjasi Baudelairen tekstiin löyhästi ja rujosti pohjautuvan elokuvan. Kotimainen elokuva porskuttaa mainiolla aallonharjalla kuten tämä ja Tyttö nimeltä Varpu joka oli myös täysin ihana. Minunkin nuoruuteeni kuului punk, Baudelaire, Pihlis, lähiö, rilllit, ompelukone, DIY. Tee se ihan ite. Ole omas itsesi. Hienoa että Jokinen otti leffaan mukaan punkin ettei se ollut pelkkää hiphoppia, amerikan matkimista. Miksi nuoriso ei keksi uutta tyylisuuntaa? Rakkautta ja anarkiaa elokuvafestivaalit HIFF2016 Helsinki 20.9.2016 Love and Anarchy international film festival IFF FF HIFF.fi
Pekka Lanerva antaa Antti J Jokiselle viestikapulan. Viljami Nojonen valmistautuu..
valokuvat Satu Ylävaara
      Jokinen ottaa kaiken irti realistisesta kuvauksesta ja valaisusta, jota rikkoo profondo rosso, deep red, voimakkaan punainen, hätäraketin ja pimiön väri. Visuaalisesti punainen irokeesi näyttää upealta sivukuvalta, silhuetilta. Se on osa katutaidetta, anarkiaa, tarroja, vastakulttuuria. Rastat taas näkyvät hienosti edestä päin, niin ikään graffitin kuvalta, ikonilta, juurilta, juurakoilta. Ihmiset elävät oikeissa kodeissa, ja minusta oli ihanaa nähdä Pihlis, Pihlajamäki ja Vuosaari, lähiöt joissa olen asunut, aikoja sitten, ja joissa olen uudelleen vieraillut, kuinka kaikki onkaan muuttunut! Tehdessäni lähiöprojektia.

valokuvat Satu Ylävaara

Les Fleurs du mal oli minulle kuten muullekin hylkiölle, toisenlaiselle, nuorelle... Nihilismi, post punk, aikakauden loppu, toivottomuus. Lukea salaa kirjaa. Charles Baudelaire oli yhtä paha ja pahan näköinen kuin toinen 1800-luvun paha poika, Poe. Ja katu-uskottava. Baudelaire keskeytti opintonsa, hankki itsellensä syfiliksen ja riippuvuuden. Olikohan opiaatit.

     Viljami Nojonen on varsinainen löytö - samoin kuin Tyttö nimeltä Varpu leffan päähenkilö Linnea Skoog. Tyttöjä olisi saanut olla fokuksessa enemmän, mutta kyllä tähänkin tyydytään, ehkä seuraavan kerran. Ja onhan Jokinen tehnyt sopivasti, sopivan määrän tyttöfilmejä pääosassa Krista Kosonen, Laura Birn ja Hilary Swank. Kummatkin hienoja, aitoja näyttelijöitä. Käytin käsitettä tyttöfilmi mutten missään negatiivisessa vaan omistautuneessa mielessä. Noora Dadua olisi saanut olla elokuvassa enemmän. Leffassa kuten Varpussakin ei valittu helpointa tietä ja mustavalkoisia painotuksia. Kummatkin filkat ansaitsevat kaikki saamansa tulevatkin palkinnot. Hienoa kuvausta myös monikulttuurisuudesta.,. Yhteiselosta, normaaliudesta, taistelusta, arjesta. Mitä ovat ihmiset tilastojen takana? Vast ikään uutisoidaan kuinka alle 25-vuotiaat miehet ovat tulevaisuutta vailla, no future, ei kovin ruusuista. Mikael Gabriel ja Juno myös loistavat, ja näyttävtä hyviltä. Millaista on selvitä, pärjätä. Mitä valintoja on.
     Oli hassua nähdä illalla Pahan kukat, kun aiemmin päivällä raitiovaunussa oli Krista Kosonen perheenlisäyksen kanssa jolle kaikki halusivat lällätellä... siis toivoa on. Ja hetken kuluttua, kun astui kulkuvälineestä, ihminen, ja kaltaisensa, pysähtyivät RIPJimi muistomerkille, asema-aukiolle, jossa ihmiset osoittavat tukeansa ja kunnioitusta uusnatsin raukkamaisesti murhaamalle viattomalle ihmiselle.


Linkkejä:
Solar Films Inc pressikuvia ja kuolauksia
Antti J Jokinen IMDB
Baudelaire: Pahan kukkia Kirjasampo
Pahan kukat. (Les fleurs du mal, 1857, 1861.) Suomeksi tulkinnut Antti Nylén. Turku: Sammakko, 2011. ISBN 978-952-483-149-9. Leffassa kiitetään muun muassa tuoreehkoa suomentajaa nimeltä Antti Nylén.
Pahan kukat näyttelijöitä:
Viljami Nojonen, Jon "Juno" Korhonen, Eero Aho, Mikael Gabriel,
Noora Dadu, Diana Tenkorang, Alma Pöysti, Krista Kosonen, Tommi Korpela, Joni Alhonen, Deogracias Masomi, Vilma Sippola
© valokuvat Satu Ylävaara © valokuvaaja Satu Ylävaara, © photographer Satu Ylavaara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti