Näin tämän leffan uudelleen, aiemmin tuttu elokuva sopi niin tähän päivään ja huomiseen, kuinka tärkeä taide on, oikeasti, näillä vuosisatoina. Kuinka herkkiä me, zombiet olemme, myös addiktioille. Huomenna helsingin korttelikinot ( Orion, WHS Teatteri Union) ja Cinamon & Finnkino myyvät vain 20 pilettiä pär näytös. Marraskuun 16. elokuva valkokankaalta ONLY LOVERS LEFT ALIVE. Kun helsinki oli vielä kulttuurikaupunki. Oli hengityssuojain. Käsidesiä oli. Turvavälit oli. Ohjeet oli valkokankaalla suomeksi ja englanniksi, samoin henkilökunta kertoi ohjeet suomeksi ja englanniksi. Ja tätä alaa kuritetaan. Valkokankaalla, nyt varsinkin. Elokuvateatteri Orionissa, Tilda Swinton 60 vee sarjasta. Ei millään uskoisi, että Tilda Swinton täytti 60 vuotta marraskuun alussa. Päivänsäde ja Menninkäinen, muttei Sid & Nancy, ekstrovertti ja introvertti. Mikä on toimivan liiton salaisuus?
Only lovers left alive on marraskuun 20. elokuva jonka näin valkokankaalta. Turvallisesti, maski päässä. Minullakin.
Syy miksi käytin giffejä, ne ovat kuin vampyyrejä, itsekin. Only lovers left alive on toiseksi viimeinen elokuva jonka voi nähdä elokuvateatteri Orionissa ennen kuin huomisen 23.11. rajoitukset pyrkivät lopettamaan helsinkiläisen kulttuurielämän helsingissä. Tai vain harvat ja valitut saavat nauttia. Vampyyrielokuva on sopivan haikea end. Elokuvateattereiden ovet suljetaan huomenna 30.11.2020. Käykö meille kuten Jarmuschin Detroitille?
Vain tosi kuuma mies käyttää maskia! Liittyy tähän maski- ja miehuuskeskusteluun. Only lovers left alive on marraskuun 20. elokuva jonka näin TURVALLISESTI MASKI PÄÄLLÄ valkokankaalta. Väljässä elokuvateatteri Orionissa, ennen kuin ovet suljetaan. #WearMaskProtectLife #WearAMask
Veri on Type O Negative, samannimisellä bändillä oli esiintymisasuinaan nuo vihreät sairaalavaatteet.
No tätä Adamin hymyä en kyllä nähny valkokankaalla! Masentunut itsetuhoinen muusikko käyttää analogisia tekniikkaa säveltäessään & äänittäessään levyään.
Häntä masentaa planeetan tuhoaminen, zombieiden itsekkyys, vanhojen kauniiden rakennusten tuho. Maailma pyörii singlelevyn nopeudella. Mutta minne. Vieläkö näemme tähtiä. Vieläkö mietimme Teslan keksintöjä.
Voisi kirjoittaa, että Adam on byronilainen sankari / antisankari, goottilainen kalpea poika, runoilija. Mutta hän sanoo Byronia pöyhkeileväksi aasiksi, Adam taitaa ollakin enemmän Shelley... Myös Mary Wollstonecraft mainitaan, että hän oli herkullinen... Varmasti! Olihan mm taiteilija Fuselli hänen rakastajiaan...
Olemme 50-luvun beatkirjailijoiden ja 60-luvun hippien hurmoksessa Tangerissa, jossa tyydyttivät intohimojaan & addiktioitaan.
Eva pakkaa matkalaukkuihinsa vain kirjoja, ihanaa, mm Basquiat-taidekirjan. Adam saa douppinsa /verensä lekurilta joka näytteli Basquiatia Schnabelin leffassa
Oli myös Yelchin ja Hurt in memoriam, tavallaan:
musiikkia, trailereita ja muuta Cannesissa:
ja kauniiksi lopuksi, wanhan ajan peili käki eli gag:
Kas, tässä on elokuvavuoteni 2020 valkokankaalla näkemäni huiput. Menen elokuviin ekstaasi edellä, en niinkään arvioita kirjoita, vaan kokemuksia, miksi tämän halusin nähdä, millaisia tunteita se aiheutti, millaisia lumivyöryjä.
Helsinki oli upea kulttuurikaupunki - myös upean elokuvatarjontansa johdosta! Oli kuraa ja kuratoitua sarjaa, oli kuumottavaa piiskasarjaa, oli klassikkoja Antonionilta, oli kulttileffoja, oli aiemmin Suomessa kokonaan kiellettyjä leffoja, ensi-iltoja.
Oli rakkautta rapisevia leffoja 35 mm filmiltä, ja oli upeat leffafestivaalit Rakkautta ja anarkiaa, Nigh Visions ja Espoo cine.
Oli outsidereita, oli hylkiöitä, oli kauhua, oli musiikkielämänkertoja. Oli elokuva-arkistoa, oli epidemia-elokuvia. Oli Pepin elokuvia, mutta myös Eeeeeeemelin.
Uitiin syvässä päädyssä, sukellettiin valtavirran ulkopuolelle. Se oli mukava, vapauttavaa, jännää, illuusiota, käsityötä, oivalluksia.
Mutta myös tuoreita ja suosittuja leffoja tiirattiin. Kelluttiin mukavuusalueella, ja oltiin puristuksissa myös epämukavuusalueilla.
Painotus sanalla oli.
Tammikuussa:
09.01. Judy (2019) Kinopalatsissa: Vuosikymmenen ensimmäinen elokuva rubiinikenkien kimalluksesta muodostuu nimi elämänkertaelokuva legenda Judy Garlandista, Kyyneltenpuserrusleffa mm miten Judyn liittolaisten, homojen oikeudet ovat muuttuneet. Elokuva rakkaudesta ja päihteistä, millä elokuvapisnes pitää karjansa virkeinä tai unessa, aikataulun mukaan. Renee parhaimmillaan. Pallotuolista sviitin tapettiin design on äärimmäisen kaunista, aikakauden mukaista.
15.01. Koirat eivä käytä housuja (2019) ties monenneko kerran valkokankaalta. Ohjaaja Valkeapää SELOn ohjaajaklubilla Kino Reginassa. Nyt huomio keskittyi heijastuksiin ja taukoihin. Strangilla hieno pieni irvistys, kun kysyttii onko kaikki muumit laaksossa. Kuinka vähäeleisesti voi näytellä, ja hyvin.
18.01. Helene, elokuvateatteri Orion. Valkokankaalla tänään koboltintuoksuinen, muttei missään nimessä beige Helene, jossa äänimaailma kohillaan laattialankuista vesipisaraan. Lavastukseenkin voisi rakastua, puhumattakaan päähenkilöistä, omakuvista, ja raollaan olevista synkistä ovista. Elokuvassa Helene tää Jarkko Lahti ( Gösta Stenmanin roolissa) ei oo niin sutki suhmuri kuin saxalaisena valelääkärinä näytelmässä Making of Lea, mutta pilkettä silmässä ja kulmassa on siihen suuntaan, että pisnesälyä löytyy, ja sikaaria tuprutellaan.
29.01. Jäähyväiset, Cinamon. Valkokankaalta näin mainion työn Jäähyväiset. Kyllä Akanfiiala ja Reneellä tulee olemaan kilpailu. Päähenkilön Awkwafinan naisen elämä on tuttua, saada kieltäviä päätöksiä apurahoista ja olla myöhässä vuokrista. Mutta mikä maailmassa on tärkeämpää kuin raha.
Jäähyväiset oli 1. naisen ohjaama elokuva tänä vuonna jonka näin valkokankaalta.
Jäähyväiset oli 5. naisen ohjaama elokuva tänä vuonna jonka näin sekä tv, suoratoisto, dvd että valkokangas.
29.01. 1917, Cinamon. Päivän toinen elokiva valkokankaalta: 1917. En tiennytkään, että ruskeassa ja tylpän vihreässä on näin paljon sävyjä! Värinmääritys ja ennen kaikkea kuvaus oli tyrmäävää. Jännitysnäytelmä. Moriarty oli kaunis ja kyyninen, Sherlock hyvinkin tiukka, muttei Mr Darcyn paita kastunut. Kameran juoksutus, ja kameran perässä juokseminen ensiluokkaista. Inhoan sotaelokuvia, oikeista sysistä, mutta tämä oli maukas. Tämä vuonna olen nähnyt Roger Deakinsin kuvaamista elokuvista: valkokankaalla 1917, jossa upea kameran juoksutus, ja kamera yhtenä päähenkilönä. ( Sekä tv & suoratoisto: Hail Caesar, Kova kuin kivi ja Shawshank redemption. #helmetelokuvahaaste2020 )
03.02. Pikku naisia, Olen aina inhonnut Amy Marchia. Nyt oli hankalaa kun häntä näytteli upeasti Florence Pugh (Midsommar). Jo March oli liekeissä. Kirjaimellisesti. Saoirse on myös merkittävä nuori näyttelijä, ja ainahan sitä samaistuu Jo'hun. Kesäinen elokuva, mutta oli jo syksyn tuntua, sävyjä.
Äiti, Marmee, sanoi hävenneensä Amerikkaa.
Pikku naisia oli 2. naisen ohjaama elokuva tänä vuonna jonka näin valkokankaalta.
Pikku naisia oli 10. naisen ohjaama elokuva tänä vuonna jonka näin sekä tv, suoratoisto, dvd että valkokangas.
04.02. Parasite, Nyt olen nähnyt tämän elokuvan, harvoin elokuvan kokee näin fyysisesti. Tuntuu ihan kylkiluissa asti. Kirjoitan myöhemmin jos kykenen. Todella metaforinen :) Alussa en tiennyt mikä tuttuus tässä oli Invitationista Valmontiin ja knok knok Puhistukseen. Ja oli nuorten miesten lähikuvissa myös Pierre Clementiä. Ja oli siinä vähän Heathcliffiä ja Isabellaakin...
12.02. Näin Parasiten uudelleen kun oli aleliput. Toimii myös toistamiseen. Jos eka kerta oli veijarikomedian lisäksi jännitysnäytelmä, kauhu, piina ja väkivalta. Niin toisella kerralla viittauksia totalitarismiin ja vapaudenriistoon - ihan naapurimaassa. Kuinka rikas pariskunta designtalossa ei välttämättä ole älykäs tai sivistynyt tai onnellinen. Kuinka köyhä ihminen ei pääse opiskelemaan vaikka haluaisi.
07.02. JOKER , 70 mm, Kino Regina Kuka Jokeri on? Tähän mennessä olen huomioinut, että Arthurissa on neljä sivupersonaa. Ja Joker. Hänessä on hetero mies, hetero nainen, gay mies, ja yksinäinen pikkupoika. Sitten voi olla muunsukupuolinen Jokeri. Ehkä sivupersoonia on 7.
Osa tanssista oli kuin balettia Spandaussa - kuin Night Porter -elokuvan kohdassa jossa vähäpukeinen kaunis juutalainen mies tanssii natseille likaisessa kylpyhuoneessa.
Exitejä oli enemmän kuin Patrick Batemanilla [helvetissä], ja jotain Norman Batesiakin oli, (ÄITII!)
Mietin, miksi näitä ulosmenokylttejä näytettiin, koska jos viitattiin Amerikan Psykoon, niin se alkaa Danten helvetistä ja päättyy kylttiin NO EXIT. Amerikan Psykon Patrick Bateman pitää myös häiriintynyttä päiväkirjaa kuten Jokerikin. Vuonna 2019 näin Jokerin sen seitsemän kertaa valkokankaalta. Joker Letterboxdissani.
11.02. Color Out of Space, elokuvateatteri Orion: ennakkokatselussa tänään Richard Stanleyn Lovecraft-filmatisointi Color Out of Space 11.02.2020 ehtoolla elokuvateatteri Orionissa. Mitä feministi, antifasisti ja suomalainen nainen saa katsoessaan Lovecraftin kirjoittamaa tarinaa. Varsinkin kun piti suomalaisia alempana rotuna... Miten toimii tämä ihmeellinen väri elävässä kuvassa.
Nic on miltei huippuvireessä. Ja Stanley sai tehdä leffan rauhassa. Aina ei käy niin hyvin... Että saa ohjaamassaan elokuvassa pitää pelit, pensselit ja värikartat käsissään. Puhumattakaan siitä, että saisi ohjata elokuvan loppuun, eikä sinua vaihdeta toiseen ohjaajaan kesken matkan.
Elokuva alkaa satumaisesti perheen tytär on tullut hallavalla hevosella metsään tekemään riittiä, koska haluaa äitinsä terveeksi. Riitin keskeyttää liian utelias, mutta kaunis hydrologi-nuorukainen. Perheen äiti, hurjasilmäinen (Joely Richardson) on sairas, hän ei tunne itseään kokonaiseksi leikkausten jälkeen. Hänen elämänilonsa ja seksuaalisuutensa on kadonnut. Hän ei tunne itseänsä eheäksi. Perheen isä (Nic Cage) ei halua tulla eikä päätyä isäkseen, vaikka asuu tämän tilalla keskellä korpea. Mm alpakkaviljelijänä...
Musiikkina on mm bläkkistä, onhan tytär tummanpuhuva. Siksikö soundtrackilla on Burzumia? Ja onko se myös viittaus Lovecraftin rasismiin ja muukalaisvihaan, mutta myös villiin luomisvoimaan?
Ei ihan Mandyn kaltainen räjähdys. Mutta harva leffa onkaan.
14.02. Birds Of Prey, Cinamon: Ah. Ihana dytyturbojumbo. Feministinen elokuva, Helmetin elokuvahaaste 2020: sekä käsikirjoittaja että ohjaaja ovat naisia. Ja millaisia naisia ovatkin. Harley Quinnin kertojaääni kuuluu myös. OST, koreografiat ja arsenaali olivat parasta. Harley Quinn ratkoo ongelmia pesäpallomailalla ja dynamiitilla. Rakenteita voi ravistella, ja lakia muuttaa tasa-arvoisiksi väkivallatta, demokratialla. Ehkä. Myös.
Harley Quinn on se tarkkisluokan adhd tyyppi, jolla on parasta huulipunaa, jutut, ja joka elää, ja uskaltaa. Mutta tarvitsee myös ystäviä. Koshauksen cosplayn, burleskin ja muun kivan ja radikaalin visuaalisen toiminnan rakastajille. Ja tekijöille.
Musiikkipuolella: Harleyn ero Jokerista (Herra J) oli kivulias, siitä kertoo Joan Jettin I hate myself for Loving you.
21.02. AMER, Kino Regina: Modernin giallon ekstaattinen ehtoo Kino Reginassa. Tänään tiedossa ehtoon verran neo-gialloa tekijäkaksikolta Cattet & Forzani. 35 mm versiona. Erikoislähikuvat toimivat elokuvasalin kuperalla, valtavalla kankaalla. Ensimmäisen elokuvan muistiinpanoistani ei saa selvyyttä wanha Erkkikään. Kovin hiljaisia ovat elokuvan hahmot, ja vakavia. Huumorilla ei tosellakaan mässäillä.
Täyttääkö elokuva, elokuvat Bechdelin testit? Tässähän on ohjaajakasikko, pariskunta eli puolet on naisen tarinaa. Kyllä elokuvassa kaksi naista riitelee. Muttei ehkä miehestä. Olen ja olemme niin kurkkua myöten täynnä seksististä kuvastoa naisen esineellistämisestä ja väkivallasta naista kohtaan, että. Onko tässä female gaze, naisen katse? Nainen joka nauttii yksinäisyydestään, omasta seksuaalisuudesta, omista seksuaalifantasioistaan, omasta tilasta. Onko se samaa kuin Otetaan yö takaisin -kampanja?
Moni kohtaus alkaa tai kehkeytyy tilanteeseen jossa naiskatsojana huomaa, että tämä voi kääntyä vaaraksi. Kuten moottoripyöräjengin kohtaaminen. Mitä on eteläeurooppalainen macho kulttuuri, millaista on toksinen maskuliinisuus.
Naiset ovat joka elokuvassa kauniita ja laihoja tummatukkaisia kautta linjan joka elokuvassa. Kuten japanilaisessa kauhussa on mustatukkainen nainen hiukset auki valtoimenaan ja vesi pelottavana elementtinä. Niin myös osin tässä, muttei japanilaisena versiona, vaan mitä luultavimmin omanlaatuisena. Nainen vuoteella hiukset auki, kuten Meduusalla. Mutta miehet ovat rujoja, lännen filmien auringonpaahtamia tuppisuita jääriä, kuten varsinkin viimeisessä länkkärissä.
Paljon on giallon fetisismiä: mustia nahkahansikkaita, sekä naisten, että miesten. Musta nahka, tai keinonahka myös narisee läpi elokuvan, ja muissakin elokuvissa. Se on voimakas ääni, joka laukaisee jotain kuulijassa. Vaikkapa Dario Argenton giallo-elokuvien nahkahansikkaista lähtien. Muistelin juuri Argenton Bird with the Crystal Plumagessa kun Reggie Nalder käveli kadulla... On myös Tom of Finland -estetiikkaa, miesten karheaa kauneutta, kauhussa ja muussa.
Mario Bavan kauhuromantiikka on myös hallussa.
Jos kritisoitiin huumorinpuuttumista, niin kyllä toistuvissa huohotuksissa ja kammasta kuuluvassa äänessä myös oli huumoria. Huumori oli hyvin mustaa. Niin oli pitsikin.... tsekkaa:
21.02. THE STRANGE COLOUR OF YOUR BODY'S TEARS, Kino Regina: Illan toisena
modernina giallona heiltä on vuorossa L'Ètrange couleur des larmes de ton corps (2013), jossa tapahtumapaikkana oli upea art nouveau rakennus. Huoneiden seinillä art nouvaeun vaatteettomat naiset kierivät ikustettuina muiden kukkaköynnösten joukkoon, ja se olikin kaunis kunnianosoitus Suspirialle ja Operalle.
Kun illan eka oli naisen tarina, kolmessa osassa, niin toka oli miehen tarina, ja doppelgängerin, ja harhan, paranoian, tirkistelyn. Näemme jatkuvasti naisia ilman paitaa, ja minun mittapuuni mukaan silloin miehen kullista pitää näyttää puolet. Aivan sama kummasta päästä. Tasa-arvon vuoksi. Tässä filkassa miehen penis näkyy reilun 11 sekunnin verran neljässä eri kohdassa. Ei ihan kuulosta tasa_arvolta, ei.
Visuaalisisesti upein on rubiinin ja punaherukoiden väriset veripisarat suihkuverhon tapaisella muovilla valaistuna taskulampulla. Uskomattoman kaunis sävy.
Modernin giallon ekstaattinen ja fetisistinen ehtoo Kino Reginassa 21.02.2020
21.02. LET THE CORPSES TAN, Kino Regina: Ehtoon päättää Laissez bronzer les cadavres (2017) joka railerin perusteella on tagliatelle-länkkäriä ja raunioiltaan kuten Dennis Hopperin Last movie. Vaikka perustuu samannimisen ranskalaiseen rikosromaaniin. Ohjaajina: Hélène Cattet, ja Bruno Forzani.
Se olikin kunnianosoitus Niki de Saint Phallelle! Sekä kultapölyiselle Frida Kahlolle! Ja paljolle, paljolle muulle.
Naisen tekemälle taiteelle ja tuhovoimalle!
23.02. THE PEANUT BUTTER FALCON, elokuvateatteri Orion: Valkokankaalta tänään elokuvateatteri Orionissa. Kaunis tie-elokuva, kamuleffa, veijaritarina Mark Twainin, Hunt for wilder people, ja Beasts of Southern wild. Mutta ehdottoman oma tarina, nappiroolit. Americana, monimuotoinen ja omaehtoinen Amerikka potkii, ja voi hyvin trumpin ja muun ökyilyn, valehtelun, vallan ja muun kähmimisen ulkopuolelle. Suistolla soi ensin banjo, ja moottiriveneillä mennään rujommin kuin Miami Vicessä.
28.02. Cruising - Yön kuningas, elokuvateatteri Orion. Tuntematon tappaja eli CRUISING - YÖN KUNINGAS. Leffassa miesten lihaksikkailla kehoilla todel noruu hiki. Seksuaalivähemmistöstä (sm/nahka) kertova sarjamurhaajatutkielma/jännäri, sivurooleissa Pulmuset ja Hollywood Beat. Hips or lips? Osallistuin myös Helmetin hemmetin elokuvahaasteeseen #helmetelokuvahaaste2020
mustat pallukat elokuvasta Cruising
09.03. Darling, Vuotalo, ilmaiset maanantaielokuvat, mångasbio. Viimeisin elokuva minkä näen, koska korona. Ennen koronaa näin 17 elokuvaa 09.01.-09.03. jaksolla. DARLING DARLING DARLING. Mikä siinä baletin, ja tanssin sadistisessa ja haahkan höyhenenkeveässä kipeässä, muailmassa on, että sieltä tulee tämä ja Suspiria ja Musta Joutsen. Huikaiseva huippuballerina aloittaa Gisellen harjoitukset pääroolissa. Mutta hän sairastuu, ja joutuu vetäytymään.
Pääosiin on valittu näyttelijät, joidenka ulkomuoto sopii tanssiin, erityisesti niskan kaari.
Toisaalta miettii, kulkeeko tarina Kaikki Eevasta -leffan teeman suuntaan? Liittyy myös klassisen musiikin #metoo -artikkeliin, artikkeleihin seksuaalisesta häirinnästä, tytöttelystä, vähättelystä. Ehkä.
Tähän loppui elokuvien katsominen Helsingissä ja muualla. En nähnyt valkokankaalla elokuvia huhitkuussa, enkä toukokuussa.
Koronan jälkeiset elokuvat (ensimmäinen aalto):
01.06.2020 17:15 MR. JONES, elokuvateatteri Orion: Helsingin korttelikinot avautuivat. Valkokankaan edessä, turvavälein, nähtynä A. Hollandin jännittävä ja komea Mr Jones aloitti koronan jälkeisen ajan elokuvateatteri Orionissa. Dekadentti, autenttinen ja korruptoitunut Moskva. Nälänhädän hyinen Ukraina.
Tämä on 91. näkemäni naisen ohjaama leffa tänä vuonna 2020. Orionin punaisille samettipenkeille uppoutuneena, näit erikoiset kuvakulmat, veturin vyöryessä, vääjäämättä sinisen tummanpuhuvan tarinan läpi, uhkuen, mutta millä hinnalla.
05.06. IN FABRIC, noitien huhtikuu, elokuvateatteri Orion: Kesäkuun toinen elokuva elokuvateatteri Orionissa valkokankaalta oli In Fabric, joka jo ensi sekuntien klingauksista löi, ja vei giallon lähikuvien fetisistiseen maailmaan punaisine kynsineen ja myöhemmin saksineen ja ärhäkänvärisine puhelimineen. Täydellistä, hullua, hauskaa.
Leffa kuulosti aidoilta, olihan foley artistina Tapio Liukkonen. Paljon goottilaisia aineksia, Mario Bavan tyyppisiä irtoripsiä, upeita naisrooleja, vinkkejä Halloweeniin ja koshaukseen. Kulutuksen manipuloinnin, muodin, häiriintyneen kehonkuvan kritiikkiä.
In Fabricin lumoissa
06.06. David Fincher -seminaari, Kino Regina: Miksi Fincher hallitsee mediaa, miks elokuva on käsityötä, miten Tukholmassa valaistaan jouluaaton lumisade toukokuussa 2011, kuinka laajentaa valtavirtaa avantgardeen, miksi kulutushysteria kuohitsee, miks luottokorttirakennukset räjähtävät, kuka on kuka, pöytäkin on Yin ja Jang.
Ennen TENET/Tallinnaa oli Millennium-kirjojen tapahtumapaikoille maksullisia kävelyitä Tukholmassa. Kino Reginan Fincher-seminaarissa kuultua: MIEHET JOTKA VIHAAVAT NAISIA amerikkal.version kuvauksista: piti lavastaa tärkeä joulukohtaus, ja oli historian kuumin päivä toukokuussa. Siinä saakin ryhmä tehdä työtä.
David Fincher seminaarin puhe- ja Madonnan video-osuuksien jälkeen näimme valkokankaalta Seitsemän, ja lopuksi kokkoonnuttiin Fight Clubin äärelle. Helsingissä, sadepäivänä, elävissä kuvissa 6.6.2020. Fincherin ohjaama Maddun video Express yourself nähtiin, minulle siinä on vaikutteita Night Porter elokuvasta...
06.06. SEITSEMÄN, Kino Regina: täydellinen.
06.06. FIGHT CLUB, Kino Regina: Kuohitseeko Ikea, miksi epäluotettava kertoja, kuka on tarinan minä, yliminä ja vietit. Miksi vallata tyhjät raunioituvat talot, tuhota luottokorttilafkat, onko se kaikille reilua, aloittaa tyhjältä pöydältä. Ratkiriemukas musta neonoir, joka on valkokankaalla vielä diipimpi. Äänineen.
Näin tämän lauvantaina elokuvateatterissa. Valkokankaalta. Näkyi Seitsemän vuotta tiibetissä elokuvateatterissa. Miksi Fincher jätti sen elokuvaan. Lisää meta-tasoja? Ja olihan saippuakauppiaan armeijassa yks tuttu kasvo, joka nyt on Mindhunterissa. Miksi elokuva innosti tappelukerhoihin. Miksei kerhoihin joissa itketään ja halataan. Miksi se on toksisessa maskuliinisuudessa, myrkyllisissä miehen malleissa, outoa ja väärin, ja sopii vain syövän ja menetyksen äärelle. Miten olla täysin vapaa kulutushysteriasta ja kulutusyhteiskunnasta.
10.06. Teräsleidit, Kino Tapiola: Päivän ensimmäinen feministinen elokuva oli Teräsleidit. Tämä on kolmas leffa jonka olen nähnyt valkokankaalla tänä kesäkuussa 2020. Tämä on 92. naisen ohjaama elokuva tänä vuonna. Ei pelkkä rällätällä musta komedia, vaan täydellisen hiottu, ja samalla Vapaa. Vapaatyttö. Täydellinen loppu. Ja kuinka elokuvan laulujen sanat ovar merkittäviä. Vihdoinkin pitkiä elokuvia yli 70-vuotiaista naisista. Täyttää Bechdelin testit mennen tullen. Käsitellä myös 70-luvun Feminismiä sekä 2020-luvun. Näyttelijät pää- ja sivurooleissa tuttuja ja arvostettuja teatterista, tv:stä ja elokuvista. Dekkareista, komedioista, matineoista, Jacques Brelin lauluista, Humisevasta harjusta. Upeat näyttelijät, palatkaapa pian valkokankaalle ja näyttämölle!
10.06. Emma., Kino Tapiola: Ihana olla elokuvateatterissa kesäkuussa 2020! Etenkin tämän leffan kanssa. Oikein on valitut naiset tähän. Tosi häiritsevää oli kieseissä hetki jossa mistä Elton riisuu viittansa kuten Hammer studion kauhuelokuvassa. Erittäin niljakas roolisuoritus. Bill Nighy vetoa ja lunta pelkäävänä isänä päästeli välillä samanlaisia ääniä kuin hevoset. Kun hän närkästyi, tai paheksui. Valkokankaalta näkyi myös arvet ja helmet paremmin.
12.06. Color Out of Space, elokuvateatteri Riviera: uudelleen nähtynä eristyksen jälkeen.. Ja ääniraidalla oli myös Mayhemiä.
12.06. Pekka ja Pätkä puistotäteinä, Kino Regina: ilmaiselokuva, Helsinki-päivänä. Paikalla oli myös elokuvan näyttelijöitä, eli herra joka sai näiltä puistotädeiltä tuttipulloa kolme kuukauden ikäisenä. Oli ihan äänirooli. Ääääääää. Dokumentin lähikuvissa eilisen Helsinki.
13.06. The Greatest Story Ever Told, WHS teatteri union: 35 mm, Max von Sydow in memoriam.
Mies Nasaretista, 1965, valkokankaalla, kropattu punainen versio, joka kulkeutunee seuraavaksi Kansankotiin, von Sydow-kollektioon.
Jäikö pääsiäisenvietto välistä? Ei se mtn. Kärsimysfestivaali Ciné-Passio peruuntui, mutta tämä elävä kuva paikkailee tuota uskomatonta spektaakkelia. Tänään WHS Teatteri Unionissa Max von Sydow in memoriam -viikonloppu. Tänään ei kutsu Impaled Rektum eikä edes Impaled Nazarene tämä. Mutta iltahan on vielä noir...
Moni osa kropasta huusi hoosiannaa kun kärsimysnäytelmä loppu, mutta Max von Sydow oli kyllä nappivalinta, hänen takiaan kärsii mielellään. Välillä kaunis yliluonnoll hohtava kiiltokuva. Ei ollu camp-huumoria muulloin kun hänen tarjotessa kiveä myös katsojalle kivityskohtauksessa.
Varsinainen spektaakkeli, aikuisten jäyhä satu. Ei täytä Bechdelin testiä, ei. Von Sydow taas ottaa kaiken irti, ja toisaalta jose ferrer myös. Sen sijaan John waynen repla on niin laiska että. Puoli hollywoodia, siis hollywoodin miesnäyttelijää näyttelee tässä ja siis tuo perheelle pötyä pöytään. Heidän töitään on mm: Manaaja, Seitsemäs sinetti, Safiiri ja teräs, Avaruusasema Alfa, Kojak, Apinoiden planeetta, Cul-de-Sac, Halloween, ja moni muu popkulttuurin helemi. Mies nasaretista (1965) kärsimysnäytelmä-leffassa oli hurjia silhuetteja, joita David Fincher on sittemmin käyttänyt omissaan, taiteellisesti, popkulttuurin viittauksissaan, tarinan polun kerroksissaan, viimeksi elokuvissa Seitsemän ja Fight Club.
Se joka on synnitön voi viskoa ekan kiven...
14.06. The Seventh Seal, WHS teatteri union: karanteenikino, Max von Sydow in memoriam, 35 mm:
No nyt tuli KARANTEENIKINO -teeman eniten karanteeni kinossa. Päivän ainoa elokuva tänään valkokankaalla oli Bergmanin Seitsemäs sinetti (Sjunde inseglet, 1957) 35 mm, neljällä kelalla. Se oli yhdeksäs leffa jonka näin valkokankaalla kesäkuussa 2020. Ja kaiken kaikkiaan 25. leffa jonka näin valkokankaalla tänä vuonna 2020.
Erityisen surullista oli katsoa Seitsemäs sinetti nyt, kesäkuussa, kun Löfgreeni inttää, ettei Kansankodin koronastrategia ole epäonnistunut. Tuon pandemian, ruton aikana ei ollut striimausalustoja. Joita olen käyttänyt nähdäkseni teatteria, elokuvia ja keikkoja.
17.06. Midsommar - loputon yö, elokuvateatteri Riviera: Ja mitä mainioin tapa lopettaa kesäkuun elokuvakimara valkokankaalla, ja siirtyä juhannuksen viettoon: Tänään näin tämän juhannuselokuvan sen seitsemännen kerran valkokankaalla.
sisältää juonipaljastuksia:
Midsommar on suhteellisen ehtymätön myyttien ja alitajunnan orgaaninen, synkkä sykkyrä, jossa sopivasti Wickermania, Roy Anderssonia, häijyyttä & huumoria. Tekijä Aster pitääkin sitä komediana, sekä myös romanttisena komediana, tarinana, jossapäähenkilöllä, lukiotytöllä on aivan hirvee lukiopoika, vaikka parempiakin olisi tarjolla. Elokuva on yhtä aikaa tuttu ja outo, kuin häipyvät uni, tai kun astut lapsuuden ullakolla, ja muistat jotain hämärää, sirpaleita. Se voi olla palapeli, myyttien ja satujen rähjäinen, unohtunut kokoelma.
Minua on kiehtonut ruåtsalaisten fallinen juhannussalon palvonta - asuinhan rajan tuntumassa, Lapissa. Se on ilmiselvä hedelmällisyysrituaali, symboli. Tuntuu, että kaikki - Allsång på Skansenista alkaen kaikki on Ruåtsisssa paremmin, aurinko paistaa aina. Hm...
Vietin juhannusta, pakanallista keskikesän juhlaa Lapissa, luonnollisesti. Elokuvan alussa sohvan yllä on suuri juliste John Bauerin maalauksesta, hänen keijunsa ja peikkonsa ovat kaunista taidetta. Niissä on aina rauhallinen hetki yliluonnollisen kanssa. Monenkirjavat lajit pystyvät elämään sovussa keskenään. Silti niissä on salaperäisyyttä, magiaa. Lopputeksteissä luki myös F Kupka, jonka näyttelyssä kävin pari kertaa Ateneumissa keväällä, sen seksismiä tosin kritisoiden.
Kuinka mukavaa, että Midsommar on feministinen elokuva, jossa käsitellään myös toks mask eli myrkyllistä miehen mallia.
Mietteet menivät ja risteilivät Wicker Maniin, Uhrijuhlaan. Ihan vain käytännön syistä. Voiko pastissia käyttää, parodiaa, haastaa, laulaa suohon, huohottaa suohon.
Nykyaikana neitsyet eivät voi noin vain kadota, ainakaan valkoisista etuoikeutetuista maista, vaan kaikista meistä jää jälkiä, verkkoon. Onko mahdollista kadota. Varsinkin kun on kyseessä opiskeluporukka joka vetää väikkäriä - väitöskirja kuulostaa ulosteelta. Englanniksi.
07.08.2020 klo 19.45 Tänää valkokankaalla sinisiin farkkupuseroihin pukeutuneita kikkarapäitä todelliselta tai kuvitteelliselta 70-luvulta: Inherent vice ja Carrie.
CARRIE, Kino Regina: Tällä kertaa Carriesta tuli hymy kun hän on tulossa autosta ulos, mutta ei tulekaan, vaan odottaa, että kavaljeeri avvaa. Carrie on tottunut olemaan ulkopuolinen ja yksin, eikä tottunut deittailuun. Feministinen elokuva kertoo naisen, ja naiseuden voimista, kuukautisista, tabuista, ahdasmieleisestä hihhulismista. Muta myös kuinka törkeästi miehet eli pojat käyttäytyvät jo nuorina treffeillä - eivät olleet kuulleet sanasta suostumus. Kuinka ahdistavaa on amerikkalainen prom jossa suositun heteroparin pitää tanssahdella tietyn mallin mukaan.
Kun Carrie nousee hämärässä hitaasti vinttiin se oli kuin Kittelsenin grafiikkaa nimeltä Pesten, Rutto.
07.08. INHERENT VICE, Kino Regina: Tänään valkokankaalla mainio elävä kuva. Ällistyttävän onnistunut. Melkein tuntui jo keuhkoissa.
08.08. Scare Package, WHS teatteri union, Night Visions ennakko: tuli ennakkoon Suomen enskariin. On rima, ja lima korkealla. Helvetillistä hellettä ja auringon aiheuttamaa ihosyöpää pääsee pakoon fonziemaisenkin viileisiin elokuvateattereihin.
08.08. The Witch in the Window, elokuvateatteri Riviera, Night Visions suosittelee:
Päivän toisena leffana oli THE WITCH IN THE WINDOW, niin ikkään nappi otsaan -osuma. Kun Midsommar oli eroelokuva, niin tässä ydinperhettä pitäisi kunnostaa ja paikata, eikä vain uutta taloa, jonka vain aikoo myydä voitolla, kiäh kiäh.
09.08. PIINA, Kino Regina: Tänään parhaimmillaan suurella valkokankaalla Piina, pitkästä aikaa Kino Reginassa. Viimeksi näin tän piinaavana näytelmänä Treella. Mark Kermoden mukaan "kevyt romanttinen viihde" kuvaa Annie rakastamaa Misery-sarjaa, eli yritetään kolminkertaisesti väheksyä kauhuromantiikkaa seikkailullis-historiallista naistensarjaa. Miksei niitä saisi lukea, nauttia. Miksi kirjailija ei saisi ottaa vastaan rahaa julkaistuista, luetuista töistään... Koska on kirjojen rakastajien päivä, niin osiltaan myös Annien päivä. Tänään.
Ja nyt vallan muualle. Kirjoihin. Stephen Kingin Piina ja Jane Austenin Neito vanhassa tornissa. Kuinka vaarallista kiihdyttävän ja kauhuromanttisen kirjan lukeminen on. Tämähän tarkoitti, että naisten seksuaalifantasiat ovat jonkin patriarkaatin mielestä vaarallisia. Mitä kun ne kielletään. Ollaanko Tukholman syndroomassa? Miksi kirjailija tekee taikauskoisesti aina samat jutut, ei ota varmuuskopioita, aina sama hotelli, misä kirjoittaa. Ja kaikki tietävät nämä julkisesti. Millaista stalkkaus on. Hurja fanitus. En nyt muista kuka kirjoitti Piinan naisvihasta, kuinka Annie kuvataan kirjassa ensin naisena joka ei miellytä miestä. Ikään kuin se edes tärkeää koskaan olisi. Itse olen lukenut Kingiä neljällä vuosikymmenenellä... Kolmella kielellä.
Naiset riehuvat sytystysnestettä viskoen, kipeässä parisuhteessa, niin Everstinnan jykevässä näytelmäversiossa, kuin Piina-näytelmässä Tampereen teatterilla. Sadomasokistisessa suhteessa ollaan oltu valkokankaalla. Onko Anniella ja Paul Sheldonilla suhe?
10.08. Rattiraivo, Cinamon: Pakkohan tämä oli nähdä. Sopivasti ennen tuli mainoksena rattitaivoa ja turhia kuolemia ehkäisevä mainos jossa singing on the rain.. Russeli murisi alussa miltei koomisesti muutenkin turvonneen ihmissuden oloisena. Ääniraidalla oltiin Jeepers Creepersin ja jonkun muun kiilauksessa.
11.08. SORCIÈRES, MES SŒURS + SORCIÈRE QUEER + STARHAWK, Kino Regina, Noitien lumous: Camille Ducellierin lyhyissä dokumenteissa tutkaillaan noitien poliittisuutta. Kaksi muuta tänään putkeen näkemääni Ducellierin lyhäriä ei löydy Letterboxd:sta. Nämä kolme leffaa ovat 99., 100. Ja 101. naisen ohjaamaa elokuvaa joita olen nähnyt tänä vuonna 2020.
Kuraattori Riikka Ala-Hakulan pohjustuksessa Ducellierin välittämä noituus, uusnoituus on myös lohtua ja leikkiä. Tarvitsemme uusia turvallisia tiloja, jotka eivät ole instituutioiden sisällä. Arvostamme monimuotoisuutta luonnossa, ja ihmisissä. Kuuntelemme. Noidat. Sisaret.
11.08. Velvet Goldmine, elokuvateatteri Riviera: Kauemmas retroillaan ja kimalletaan leffassa Velvet Goldmine, joka oli hedonistinen runsaudensarvi, matka ihan Oscar Wildestä alkaen 70-luvun glämiin. Sekä Ewan, Jonathan ja Christian tekivät lähtemättömät vaikutukset ja olo oli kuin kärpäsellä katossa.
Näin tämän tuoreeltaan 90-luvulla. Sivat ajattelemaan Sadnwichin loordin keksintöä...
Käytiin katsomassa tämä tuoreeltaan oliko 1998 kitaristin kera täysillä uppoutuen takaisin kimaltavalle, androgyynille, leikkisälle glämrockin tolppakenkäkaudelle. Kauden makeimmat rallit oli sovitettu sujuviksi hurahduksiksi seitkytluvulle.
Dandyjen, flanöörien ja vaudevillen perilliset 70-luvun glam rockissa, käyden Little Richardin ja modien kautta. Mikä siinä 1900-luvussa oli, että ensimmäisinä 50 vuotenaan äijät olivat konservatiivisia kynittypäisiä taviksia. Ehkä muutama maailmansota, kolera ja espanjantauti..
Olin kerran Lontoossa nappikaupassa selin ikkunaan ja oveen, mutta tuli sellainen tunne, värisi ihan, että pakko kääntyä, ja katsoa kadulle, no siellähän purjehti Keith-Lee Castle, yks vampyyri ( tarkemmin Dracula tv sarjasta Young Dracula) ja basisti Velvet Goldminesta. Huh huh.
12.08. Professorin jäähyväiset, Cinamon: Näkemiin professori,Professor, jossa aikuisessa pääroolissa Johnny Depp, jota on aina mukava nähdä keikalla, elokuvateatterissa ja vhs:ltä, nyt neljällä vuosikymmenellä. Tai viidellä. Lavalla myös. Kyyneliä pusertavat adjööt, mutta silmät vuotaa jo tuulettimesta jotka 24 h vuorokaudesta päällä. Elokuvassa Deppi tuntuu antavan hyvästejä muillekin, ja ohi filmin reunojen, ja digitaalisten pakkausten. En ole vielä kirjoittanut Deppistä ja skandaaleista, koska olen ollut aina hänen puolellaan, ja jotkut inhot ihmitset eivät kestä eroja, ja haluavat vain kyniä rahaa. Ja pilata toisen mieli, mielenterveys, työ ja tulevaisuus. Ura ja maine. Jännää, etteivät ihmiset raivostu oikeista naistenhaakaajsita eli polta Georg Otsin ja Ike Turnerin levyjä.
14.08. Seurapeli, elokuvateatteri Riviera, ennakkonäytös: Eilen oli Seurapeli leffan ennakkonäytös elokuvateatteri RIVIERAssa. Yllärisynttärit, luonnottoman väriset auringonlaskut, muhun & 35-,45-, ja 55-vuotiaaseen kolahtava ääniraita. Tarviiko meditaatioon äppiä? Täydellinen leffa. Maria Langin Murhaaja ei valehtele yksinään, Hyvä poika, Lokki ja Kolme sisarta tuli mieleen.
Kuinka hauskaa kuulla yleisön nauruja, höröjä salista. Tämä oli 102. naisen ohjaama elokuva jonka näin v. 2020. Tänä vuonna olen nähnyt kaikkiaan 314 leffaa, joista 38 valkokankaalta. Leffan visuaalisuudesta: kauniit vanitas -asetelmat, turhuuksien turhuus, vai onko. Lähikuvien kasteenjälkeinen luonto, hämähäkin arkkitehtuuria, ja jyrsijä, joka nappaa sipsin kulhosta. Myös kostean illan jälkeiset heräilyt pitsihuvilan huoneissa. Lajitovereillamme.
14.08. 10 Things I Hate About You, elokuvateatteri Riviera: Kuinka äkäpussi kesytetään? Kuinka äkäpussi kesytetään, eli 10 things I hate about you, 1999, oli ensimmäinen näkemäni Heath Ledger leffa. Taatusti retroa. J apalaan hetkin jolloin tätä katsottiin Videokassulta.
I want you to want me, ja Can´t take muut häpeilemättömät klassikopiisit kuultiin Helsingissä valkokankaalla elokuussa kun retroillaan vuoden 1999 Kuinka äkäpussi kesytetään leffalla 10 things i hate about you. Ah. Muistan tämän videokasetilta hyvin. Mutta tarviiko äkäpusseja kesytettää?
15.08. NOITA PALAA ELÄMÄÄN, Kino Regina, Noitien lumous: Harvinainen kotimainen kauhuelokuva, koska kauhu harvinainen genre, vaikka meillä on niin upea suullinen perinne yliluonnollisesta. Tuttu tv-ruudun kokoisena, videokasetilta. Kiehtova. Nyt suurelta valkokankaalta nähtynä (35 mm) huomio kiinnittyi seksuaaliseen häirintään, kartanonmiesten kiimaan. Leffa ennen oli suosikkejani, mutta sitten katsoin uudelleen, eikä olisi päässyt läpi Bechdelin testiä.
Elokuvan seksismi ja kaksinaismoralismi - myös kritiikeissä. Kuinka miehet sano naisia akoiksi, usein. Akkojen jutut, akkojen juttuja, kuului usein miesten suusta, vaikka myös miehet pelkäsivät ja levittivät juoruja. Kartanonherran etuoikeus hääyöhön ja jokaiseen nuoreen naiseen.
Upeaa oli nähä sensuroitu kohtaus, jossa Birgit lausuu vapaana seksuaalisena itsenäisenä naisena, mitä haluaa tehä kukkakedola miehen kanssa. Se oli ennen sensuroitu. Kun nainen puhuu omasta seksuaalisuudestaan. Alastonkohtauksia ei sensuroitu. Ei tietenkään kun niissä oli nainen.
Elokuvan alusti arkistonjohtaja ja tutkija Outi Hupaniittu. Aiheena mm elokuva-aitan seksistinen ja kaksinaismoraalinen "arvostelu", jossa päähenkilöä Mirja Manea syytettiin alastomuudesta - vaikka miehet olivat elokuvan kirjoittaneet, kuvanneet, tuottaneet, ohjanneet, markkinoineet. Onko Noita palaa elämään elokuva pyhimystarina? Millainen me too -tarina se on?
Suitian kartano on komeimpia goottilaisia kohteita mitä Impivaarassa on. Helge Herala näytteli kansallismielistä kartanonherraa siel leffas Tähdet kertovat, komisario Palmu, kun taas Noita palaa elämään leffas hällä on lähinnä pänseli kädessä taiteilijana.
15.08. Helmut Newton: The Bad and the Beautiful, Kino Engel: Ja lisää alastomia naisia valkokankaalla esineellistettyinä eli Helmut Newton doku. Upeat, provosoivat, dominoivat tarinankertojat Grace Jones, Charlotte Rampling, Isabella Rosselini ja kumpp muistelevat tuhmasti, ja pilke silmässä. Kino Engelissä 15.08.2020.
16.08. SYSTEM CRASHER, Kino Regina: Aiemmin oli Zellerin Poika Kom-teatterissa, sitten Nora Fingscheidtin tyttö eli System crasher, josta erinomainen julkka. Rakastan tuota julistetta. Tämä oli 103. näkemäni naisen ohjaama elokuva tänä vuonna 2020. Schjerfbeckin kalpeus päähenkilössä, tarinassa, jossa harvoin on ääniraita, joka tulee suoraan päähenkilön tunnetiloista, viboista, toiveista ja peloista. Ehkä teosten Christine F ja Axolotli yliajo sisaria..
17.08. Beyond the Visible – Hilma af Klint, ilmeisen tuolla puolen, Cinamon: Hilma af Klint - ilmeisen tuolla puolen oli 104. näkemäni naisen ohjaama elokuva tänä vuonna 2020. Se on sopiva jatko luontokuvauksilleni, lähikuvia saniaisten täydellisistä fraktaaleista, unikon terälehdistä, ja sitten Oranki Art ympäristötaiteesta, jossa korvessa oli veistoksia.
Päivän elokuvana valkokankaalla HILMA af KLINT beyond the visible, ja upea hurahdus meedion, kasvissyöjän ja taiteilijan töihin. Hän se keksi abstraktin tavan maalata vuonna 1906, kun abstraktin keksijäksi väitetään Kandinskyä 1911, tai niin Kandinsky ainakin itse väitti kirjeessään.
18.08. Inception, Cinamon, 10-vuotisjuhlanäytös: Inception sopi oikein hyvin seuraavaksi elokuvaksi Hilma af Klintin dokun jälkeen...
Tänään valkokankaalla 10 vuotta komeasti täyttävä Inception, jonka Making of nähtiin. Samoin TENETin Making of. Eihän siinä mitään hävettävää ollut. 18.08.2020 Ohjaaja puhui hallitusti visioistaan ja kuinka haluaa, että "uusi sukupolvi" löytää tämän filmin. TENETin kutsusta sen verran, ettei vihreää kangasta näy. Hyvä niin.
Mitä Tallinnan Linnahall symboloi Nolanille? Minusta se on upea, huumaava ja jämähtänyt kolossi...
19.08. Peninsula, Cinamon: Onko Busaniin mänijöitä? Seuraavaks Peninsula, olkoon se alkua. Tänää piti mennä teatteriin, mutta esitys peruttiin. Sit olis halunnu yhteen Night Visions leffaan, mutta se oli loppuunmyyty. Tiukkaa tekee kulttuuririennot Helsingissä, mutta onneksi on näin paljon valinnanvaraa!!
Peninsula oli rujompi hauskempi, jännittävämpi ja väkivaltaisempi kuin Trian to Busan, joka oli itseasiassa juppifilmi.
Zombiegladiaattoreista & zombieitten fightclubista nasta laudassa kaahaukseen, että itsekin jo kaivo turvavyötä. Paremman ja pahemman näköiset miehet, korstot ja sankarit. Ja vihdoinkin tytöille ja naisille aktiiviset roolit!
20.08. Mortal, elokuvateatteri Orion, Night Visions - the New (Ab) Normal
20.08. 24 hour party people, elokuvateatteri Riviera
21.08. Seurapeli, Finnkino, Tennispalatsi: Tänään remontin takia evakossa elokuvissa uudelleen, täydellisen Seurapelileffan ihmissuhdekuviot ovat kuten vähän linttaantunut himmeli ullakolla, osa katkennut, mutta voisi sitoa vahvemmalla narulla. Käpy selän alla ja Kumman kaa päivitettynä. Ja kauniin, viisaan naisen Katseen läpi nähtynä.
21.08. The Tunnel, Bio Rex, Night Visions
21.08. The Lodge, Bio Rex, Night Visions
21.08. Dolls, Korjaamo Vaunusali, Night Visions
22.08. SUSPIRIA, Kino Regina, noitien lumous
22.08. Dreamland, Korjaamo Elokuvasali, Night Visions
25.08. Blue Velvet, elokuvateatteri Riviera
26.08. Tenet, Tennispalatsi, ensi-ilta, ISENSE
27.08. Noitapiiri - the Craft, elokuvateatteri Riviera
30.08. CÉLINE ET JULIE VONT EN BATEAU, Kino Regina, noitien lumous
31.08. Syksyn jälkeen saapuu kevät, Cinamon
01.09. Night Nurse, Kino Regina
01.09. The Devil´s backbone, Kino Regina
02.09. The Day of the Triffids, WHS union teatteri
04.09. Paraatipaikalla: Metsäjätti, Kino Tapiola, Espoo Ciné
04.09. Proxima, Kino Tapiola, Espoo Ciné
04.09. Aalto, Cinamon
06.09. Andrey Tarkovsky. A Cinema Prayer, Kino Regina, Espoo Ciné
06.09. The Weasels' Tale, Cinema Orion, Espoo Ciné
07.09. And Then We Danced, Vuotalo, ilmainen elokuva
08.09. 1,5 metriä tilaa, Cinema Orion, tekijöitä paikalla
08.09. Neiti Aika, Cinema Orion, tekijöitä paikalla
08.09. Tenet, Cinema Orion,
17.09. 12 apinaa, Kino Regina
17.09. Jerichow, Kino Regina
17.09. The Omega Man, Kino Regina
18.09. Antebellum, Tennispalatsi, ISENSE
19.09. The Shaman Scorseress, Rakkautta ja anarkiaa, WHS teatteri unioni
19.09. Saint Maud, Rakkautta ja anarkiaa, Bio Rex
19.09. Sleep, Rakkautta ja anarkiaa, Bio Rex
20.09. The Jesus Rolls, Rakkautta ja anarkiaa
20.09. La Llorona, Rakkautta ja anarkiaa
21.09. True History of the Kelly Gang, Rakkautta ja anarkiaa,
22.09. Honey Boy, Rakkautta ja anarkiaa
22.09. A Year Full of Drama, Rakkautta ja anarkiaa, Kino Engel
23.09. Miss Fisher and the Crypt of Tears, Rakkautta ja anarkiaa, Kino Regina
25.09. Sanctorum, Rakkautta ja anarkiaa,
25.09. Radioactive, Rakkautta ja anarkiaa, Savoy teatteri
26.09. This Is Not Berlin, Rakkautta ja anarkiaa,
26.09. Pinocchio, Rakkautta ja anarkiaa, Kino Regina
26.09. Leap of Faith: William Friedkin on The Exorcist, Rakkautta ja anarkiaa, Kino Regina
26.09. True History of the Kelly Gang, Rakkautta ja anarkiaa, WHS teatteri unioni
27.09. Kohti ääretöntä, Rakkautta ja anarkiaa, Bio Rex
02.11. Det sjunge inseglet, måndagsbio, svenska veckan, ilmainen, Vuotalo
06.11. Tartunta, Kino Regina
09.11. Sukellusveneellä maapallon ympäri, Vuotalo
11.11. Wendy, Finnkino
12.11. Pianonsoittaja, piiskasarja, WHS teatteri union
13.11. Kielletty perjantai, Kino Regina
16.11. Transit, Vuotalo
20.11. Mank, Cinamon
20.11. Mank, elokuvateatteri Orion
22.11. Only lovers left Alive, elokuvateatteri Orion
24.11. Trans-Europ-Express, piiskasarja, WHS teatteri union
28.11. Billie, elokuvateatteri Orion
28.11. Only lovers left alive, elokuvateatteri Orion
28.11. Mank, elokuvateatteri Orion
Tuokiokuvia WHS Teatteri Unionin naistenhuoneesta ja paarista. Joe Dallesandrolla on kovat paikat naistenvessassa, pelottavia nunnia ja konnia, Ulrike Meinhoffilla on yhä koleat, komeat paisteklasit. Baarin puolella porukka on vähentäny rytkyjä, ku on niin ällöttävä helle. Jota pääsee karkuun mm leffassa.
Vuoden 2020 valkokankaan elokuvat:
09.01. Judy, Kinopalatsi Helsinki
15.01. KOIRAT EIVÄT KÄYTÄ HOUSUJA, Kino Regina
18.01. Helene, elokuvateatteri Orion
29.01. Jäähyväiset, Cinamon
29.01. 1917, Cinamon
03.02. Pikku naisia
04.02. Parasite,
07.02. JOKER , 70 mm, Kino Regina
11.02. Color Out of Space, elokuvateatteri Orion
04.02. Parasite,
14.02. Birds Of Prey, Cinamon
21.02. AMER, Kino Regina
21.02. THE STRANGE COLOUR OF YOUR BODY'S TEARS, Kino Regina
21.02. LET THE CORPSES TAN, Kino Regina
23.02. THE PEANUT BUTTER FALCON, elokuvateatteri Orion
28.02. Cruising - Yön kuningas, elokuvateatteri Orion
09.03. Darling, Vuotalo, ilmaiset maanantaielokuvat. Viimeisin elokuva minkä näen, koska korona.
Ennen koronaa näin 17 elokuvaa 09.01.-09.03. jaksolla.
Koronan jälkeiset elokuvat (ensimmäinen aalto)
01.06.2020 17:15 MR. JONES, elokuvateatteri Orion
05.06. IN FABRIC, noitien huhtikuu, elokuvateatteri Orion
06.06. David Fincher -seminaari, Kino Regina
06.06. SEITSEMÄN, Kino Regina
06.06. FIGHT CLUB, Kino Regina
10.06. Teräsleidit, Kino Tapiola
10.06. Emma., Kino Tapiola
12.06. Color Out of Space, elokuvateatteri Riviera
12.06. Pekka ja Pätkä puistotäteinä, ilmaiselokuva, Helsinki-päivä, Kino Regina
13.06. The Greatest Story Ever Told, 35 mm, Max von Sydow in memoriam, WHS teatteri union
14.06. The Seventh Seal, 35 mm, Max von Sydow in memoriam, karanteenikino, WHS teatteri union
