Tämä elokuva: Seksistinen, fetisistinen, kryptinen, syrrealistinen, avantgarde-jännäri, hyvinkin noir, jossa Alainin teemat pyörivät tuttuun tapaan.
Tässä tosin symbolinen musiikki toimii yhtenä päähenkilönä, tai heidän tunteinaan.
On kiinniotettu nainen, kauniissa messinkinuppisängyssä, mutta väreissä, kun Trans-Europ-Express leffassa oltiin mustavalkoisessa metaelokuvassa, jossa niin ikään nainen ja messinkisänky, johon hyvä laittaa käsiraudat.
Tässä on päähenkilönä erityisen kaunis mies Daniel Mesguich, jonka voi helposti ajatella myös olevan vangittu kaunotar, siis mies jolla on pakkomielle.
Elävän kuvan nimi tulee Rene Magritten maalauksesta.
.jpeg)
On goottilainen kartano, tai talo, jonka suihkulähde, kylpyamme on mädäntynyt, onko ollut hirmumyrsky, riekaleiset verhot heiluvat tuulessa. Mitä on tapahtunut.
.jpeg)
Leffan alussa olemme yökerhossa, nainen tanssii tyhmän tanssin, kaunis mies baaritiskillä juo ja katsoo. Kotiinajaessa mies on ajaa naisen päälle, nainen makaa sanattomana tiellä. Mies ottaa naisen kotiinsa.
Voi keskustella Pedro Almodóvarin leffojen kanssa, mutta ihan eri tyylilaji, värit ja tunnelma.
7 vuotta ennen Twin Peaksia, 4 vuotta ennen Noiduttua sydäntä. Rutkasti Päiväperhon jälkeen.
Daniel Mesguich on Walter Raim.
Teennäinen, taiteellinen, kokeileva, mutta vain miehen näkökulmasta. Ajalta jolloin elokuvien oli taisteltava videovuokraamojen, television, videotaiteen, kohtalokkaiden parfyymi- ja farkkumainosten, ja MTV:n musiikkivideoiden kanssa.
⭐(⭐)
17.02.2022.
#DanielMesguich
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.