Linus Roache on pirun hyvännäköinen Mandy-elokuvassa, vaikkei hän ihan kaikkivoipa olekaan. Itseironinen ja -riittoinen kultijohtaja kultakutreineen omaa Roachen tuttua stabiilia dekadenssia, josta ei tiedä, minne se vääntyy, ja kääntyy... Rakkautta ja anarkiaa -festivaali tuntuu varastaneen Night Visionsilta tämän genrefilmin, mutta ei se mtn, käyn mahdollisimman monissa festareissa. Onneksi ne eivät sijaitse päällekkäin, vaan paikka kaikille ja kaikki. Heti paikalla ;)Vuodelle 1983 sijoittuva houreinen, hurmeinen ja hurmoshenkinen spektaakkeli on vuoden kiinnostavimpia elokuvia
jossa ohjaaja Panos Cosmatos on tutkinut taidehistoriaa... Ellei peräti elänyt. Eri toten Kittelsenin Rutto tuli mieleen kellarin portaikosta:
Irvaillaan myös 80-luvun tyhmille toimintakohtauksille, joita elokuviksi kutsutaan.
Vince ei niin muikeana IMDb:n kuvasivulla, oiekudet gettyimagesilla
Koko kokemus on täynnä viittauksia, unia ja mielleyhtymiä, mutta ne esitellään harkitussa temmossa ja muudissa. Eikä mennä siitä mistä aita on matalin. Vaikka uskaliaampi reitti sisältää kimppukaupalla piikkilankaa... Linuksella on mukava nähdä vaatetuksena jotain muuta kun sliipattu puku, epookin tiukka kaularusetti tai papinpalttoo. Tai, no Viikingit-sarjassahan oli myös maukasta. Muutenkin on virkistävää vaihtelua nähdä kauhussa ja taide-elokuvassa ja rajoja ylittävässä ja alittavassa filmissä vähäpukeisia miehiä.
Mikä on taidetta, mikä tekotaidetta... Näyttelijät ottavat suuria riskejä ja harppauksia, ja ehkä näyttelevät toisiaan suohon, ja takaisin.
Eikä sovi unohtaa pääpariaq Nicholas Cage ja Andrea Riseborough . Mutta mitä Andrea piirtää alussa, entä mitä lukee. Ensin on Mötley Crüe t-paita, sitten Black Sabbath. Mötiköiden paidassa on pentagrammi, ehkä, ja Shout at the Devil tulee mieleen. Lähikuvat Andreasta on silkkaa taidevalokuvaa, jos olisivat mustavalkosia, rakeisia. Mutta punaisessa hehkussa, kuin pimiössä, hämärässä huoneessa. Andreasta kiinostuin tuolloin sarjassa Pahan morsian ( The Devil's Whore ), ja sitten tuli tietenkin Happy-go-lucky, Brighton Rock, W. E., ja Birdman ja Shadow Dancer ja Black Mirror.
Nic Cage parodioi mm itseään, tai siis Ghost Rideria, ja raavaassa sankarissa on myös Evil Dead osa kolome -piirteitä, siis Pimeyden armeija (1992) tyyppistä keskiaikaisen hirviön kohtaamista komeilla aseilla. Joka vähän kyllä häiritsevästi muistutti Se7en (1995) sarjamurhaaleffan Seitsemän yhtä asetta. Sekä Hellraiserin tyyppisiä kumidemoneita, vai ovatko ne prätkähiiriä vai ihmisiä.
Stendhalin syndroomaa voi saada myös valkokankaalta. Vaikka tulin suoraan Priscilla aavikon kuningatar leffasta.
Linus Roache
blogin kuvat imdb:stä tai trailerista
ihan kelpais Disneyland After Darkiin....
Mutta miksi pidämme The House That Jack Built (2018) leffan Jackia sarjamurhaajana, kun taas Mandy-elokuvan Red Miller ( Nicholas Cage ) on sankari, pelastaja, kostaja. Punainen mylläri. Vähän ulvovakin.
Elokuvan alku muistuttaa Xan Cassavetesin vampyyrielokuvaa Kiss of The Damned, jossa fontit, kirjasimien värivalinnat, kaikki on tarkalleen harkittua, ja ajanmukaista, ekstaattista. Ja Mandyssä tuo Dario Argenton elokuvien tyyppinen musiiki voimakkaana, mukaansa tempaajana.
Linus R:n jeesushamo Jeremiah Sand innosti tekemään grafiikka, tosin linotöiden kaivertaminen sattuu niin sormiin, että veristä hommaa, niin vain graafisesti, digitaalisena grafiikkana:
Mutta mikä ihmeen mainos on cheddar goblin? Onko se tolkuton cheddar-juuston haltija / hiisi / peikko / menninkäinen.... Hämärästi muistutetaan Almodovaria joka teki mainoksia omiin filmiinsä, että miten saa veret pois valkopyykistä iisisti. Muutenkin oltiin ihan oikeasti hämärät -osastolla, kuten Rakkautta ja anarkiaa -esitteessä luvattiin. Hämärähommissa siksi, että asiat, muuttuvat, muuntuvat, psykedeeliset, huuruiset, oudot.... tunnisti unista ja elokuvista ja painajaisista ja vanhoista taruista, samoin oli elokuvan Mother! kanssa.
Mandy juutuupissa:
Mikä ihmeen konseptialpumi? Jeremiah Sand - My Journey
Kittelsenin Rutto Ateneumissa. Tämä tuli mieleen:
samat jorinat instassa ja tviiteissä:
Nicolas Cage: ‘If I don’t have a job to do, I can be very self-destructive’ https://t.co/KG3va2Fo2u
— The Guardian (@guardian) 1. lokakuuta 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.