Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Arvo Kyyrölä saapui kunniavieraaksi Night Visions festarin Kuutamosonaatin juhlanäytökseen

Arvo Kyyrölä saapui kunniavieraaksi Night Visions festarin Kuutamosonaatin juhlanäytökseen 12.04.2019. Olli Soinio in memoriam, eli kun hän, elokuvan ohjaaja Olli Soinio, viime vuonna poistui joukoistamme, eikä enää ohjaa elokuvia meidän todellisuudessamme, niin Nigh Visions festivaali päätti omistaa hänelle sarjan. Eilen Kuutamosonaatti näytettiin 35 mm filminä, ja paikalla kunniavieraana itte Arvo Kyyrölä eli Kari Sorvali. Paikkana Bio Rex, jossa leffa sai ensi-iltansa muuten. Oliko vuosi 1989, en muista kun olin Oriveden Opistolla. Night Visions back to basics 2019 genre-elokuvien festivaalit - sopivasti ennen piinaviikkoja.


Minulle Kuutamosonaatti on aina ollut tärkeä leffa, monella vuosikymmenellä. Teemalla ja Yle Areenassa Kuutamosonaatin voi nähdä 4K-restaurointina. Siellä värierot ovat huikeat, mm sininen sävy ulkosalla symboloiden kaamosta, pimeyttä, eristyneisyyttä, kylmyyttä, äidin kylmyyttä, isän poissaoloa, ahdistusta jne myös traditionaalista, goottilaista ja kauhuromanttista kuvastoa kuunvalossa. Kun taas oranssi hehku sisällä, omassa mökissä, omassa tukevassa tuvassa, pörönsyöttinä olevan Eppa-corgin kanssa, lämpöä ja läheisyyttä symboloiden.

Valkokankaan versiossa oli oikeata rapinaa ja patinaa. Bio Rexin samettiverhot kirkuivat, kuva jumitti ja kaiutin päästeli luonnottomia ääniä. Mutta 35 mm filmissä näkyi myös eläviä lintuja, lintuja, jotka kansanperinteen mukaan ovat kuoleman sanansaattajia, tai välittäjiä tuonpuoleiseen. Dinosaurusten perillisiä.

Sisällä mökissä pelottavat täytetyt linnut, linturaukat kuolleina töllisteltävinämme olivat viittauksia sekä Psykoon että Evil Deadiin. Mustavalkotelkkarissa Hitchcock sanoo, ettei ole hirviö.


Musiikissa oli viittauksia Freddie Kruegeriin, tyttö veitsi kädessään viittauksia sekä Halloweeniin että Rosemaryn painajaiseen. Myös Vampyyrintappajat - anteeksi hampaanne ovat niskassani -viittauksia oli mm jäisestä ikkunasta katsominen, ja huurun pyyhkiminen. Vai oliko pakkanen jo sisällä. Jotain Kalervo Palsaa oli, ja Teksasin moottorisahamurhaajaa ( sukurutsainen tiivis yhteisö, ehkä ) ja Huuhaa-Innasta, mutta kokonaisuutena raikas, ja harvinainen ja tunnistettava.


Hieno oli myös hetki jossa malli heittää Frankensteinin hirviön (olennon/pojan) ja ihmissuden sekoitusta Sulo Kyyrölää ( Mikko Kivinen ) matkaratiolla jossa soi optimistinen ja hölmö Mario Rungin Tipitii tipititpitipi tii, kevät on, vallaton. Surullista on hetki, kun Sulo kääntelee lappua, jossa lukee Menin mettään t. Arvo. Koska Sulo ei osaa lukea.

Vaikka amerikkalaisen popkulttuurin kauhun, teinikauhun, metsäkauhun, folk horrorin jne viittauksia ja rinnastuksia oli runsaasti, ja tarkoituksella, on teos kuitenkin hyvin suomalainen, vähintäänkin klassikko. Talvi ja lumi on aitoa, samoin pimeys. Traktorilla kaahaaminen näyttää aidolta eli vaaralliselta.

Jatko-osassa Kadunlakaisijat ei ohjaajalla ollut yhtä vapaat kädet ja aikataulu ahdisti. Vaikka Punakaarti nousi verevästi ja oli miltei Suomi 100 -hetki. Tai ehkä ylikin.

Kuutamosonaatissa kauhua, komediaa, suomalaista kummuutta yhdisteltiin, mm kauppiaan hahmo oli sekä lupsakka tyyppi Toivo Tuomainen leffasta Maa on syntinen laulu ja Rummukaisen veljeksistä, mutta myös Mustan Pörssin mainoksista.

Hitchcockia oli hirveä äiti ja peräkammarin poika, jolla oli jokin kipeä suhtautuminen naisiin. Mutta mistä syystä. Elokuvan seksismiä en ole vielä käsitellyt - kuinka julma mallimaailma on, hyväksikäyttävä, pinnallinen, ällö, äijien hallitsema. Kuinka julmia paparatsiat ovat ja roskalehdistö. Ja kansa joka lukee roskalehtiä. Oliko malli tyyppiä Paperitähti Virpi M vai Kata K? Vai onko meillä paljon muitakin näitä naisia, tyttöjä, jotka astuvat suureen maailmaan ja luksuselämään, mutta millä ehdoilla. Kyse oli kuitenkin 1980-luvun lopusta.


Hesari taisi aikoinaan kirjoitta kuinka sääli oli, ettei Soli Labbart näytellyt useammassa kotimaisessa kauhussa.

Oliko audiovisuaalista suomi-kummaa mahdollisuus tehdä vain sketsiohjelmissa?

Vaikka olemme saunapuhas kansa, niin miksi vain alastonta naista tirkistellään.

Miksi vain pojat olisivat mäkkaivereita? 

Muistelen. 
Pohjoisessa, jolloin talvi oli vielä talvi, pakkasilla, äiti pysäytti auton, ja lähti asioille. Jäimme odottamaan sisälle autoon. Seurasi Kuutamosonaatti~mainen hetki. Paikalle jolkotti kovasti Arvo Kyyrölän oloinen kylähullu/peräkammarin poika, jonka juttuja emme ymmärtäneet. Oli hänellä myös kumpparit. Oli kaikki muukin. Ei uskallettu aukaista ikkunaa. Ikään kuin suljettu autonikkuna suojelisi.

Mistä muodostui harvinainen kauhukomedia klassikko Kuutamosonaatti?

Olli Soinion antamista vapaista käsistä, joilla keihäs lentää pitemmälle... Bio Rexissä taisi olla ensi-ilta, ja nytkin samassa arvoteatterissa muisteloi Arvo Kyyrölä eli Kari Sorvali:

Kiusasin kameralla Arvoa elikkä Karia, vähän kuten Arvo Kyyrölä, kipeä peräkammarin poika kiusasi filimitähteä, oliko siinä jokin viittaus myös Käpy selän alla -leffan Anneli Saulin ilmestykseen Jukka Sipilän silmille. Tosin kysyin luvan. 

Arvo ei aikonut tulla Kadunlakaisijat -leffan näytökseen klo 04.30. Koska ihmiset silloin nukkuvat.

By Satu Ylavaara Photography 2019:

mukana myös Sulo, varjona ja heijastuksena


© Satu Ylavaara Photography 2019





Videoklippini juutuupista:

#nvbtb2019

Sosialistisesta mediastani:






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.