Niin monella tasolla hieno, symppis, liikkis, ällö ja tärkeä leffa BIRDMAN, tässä mainoksia Kaisaniemen Kinopalatsista 21.01.2015. Ettei tiedä oikein mistä alkaa elävää kuvaa kehimään, jakamaan. On entinen supersankari, lintumiestä näytellyt heppu, joka haluaa tehdä vakavaa teatteria, mutta vanhat fanit janoaavat aina vain uutta lintuheppuleffaa, tälläkin vuosituhannella. Päähenkilönä on arvostuimpia miesnäyttelijöitä minulle,
Michael Keaton, joka itsekin oli peräti Batman aivan ihanissa Tim Burtonin versioissa ysärillä. On hänen järkevä tyttärensä (
Emma Stone), joka joutuu olemaan assarina eli orjana ja on kurkkua myöten täynnä viihdealan pisnestä. On veemäinen teatterikriitikko, joka jo aivan odottaa, että pääsee teilaamaan kassamagneettileffoista teatteriin siirtyneen kehäraakin, jolla on jo paineita liikaakin. Itse kirjoitan mm teatteriblogia, ja onhan tämä kiinnostavaa, New Yorkin teatterit.
Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance) leffassa on mm
Andrea Riseborough jonka roolitöitä aina seuraan.
On me too -liikettä, ja mietitään, mikä on suotumus teatterissa seksikohtauksissa, joita pitäisi näytellä, ei tehdä oikeasti, ainakaan miehen ollessa aloitteen tekijänä, suuren, tai no, maksavan yleisön edessä. Elokuva kestää monta katsomiskertaa, useammasta vinkkelistä. Tässä ei ole surkeita naisrooleja, vaikka pääosassa ahdistunut, valkoinen heteromies. Ja ohjaajana (
Alejandro G. Iñárritu ) samoin. Onko tämä fantasia, komedia, draama, musta komedia, sienisekoilu vaiko dokumentti, making of teatterinteosta tällä vuosituhannella,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.