Annoin musiikin liikuttaa 16.06.2012 Kiasmassa: helluset, morbidit nykyajan pyhäinjäännökset

helluset, morbidit nykyajan pyhäinjäännökset. Annoin musiikin liikuttaa 16.06.2012 Kiasmassa. Mutten minkä tahansa musiikin. Enkä kenen tahansa. Miltä tuntuu nähdä kasa vinyylejä joita ei soiteta. Eri asia on jos Jokkantiistä tehdään pizzaleikkuri kuten muinoin Alivaltiosihteereillä. Tahi kun askarteluliikkeen seinällä on Billy Oceanin diskopaskaa älppäri kellona. Koska Melrose teki niin tiukan version Loverboysta. Miltä tuntuu nähdä kirppareilla kun vinyyleistä on tullut hetelmäkulhoja. On minulla toki afrikkalainen käsveska joka on tehty singlelevystä. Pyöreänmuotoinen siis.  Thank you for the music eli Populäärimusiikkia, muttei vain Vittulasta. Poppimysiikki on kaikille avointa musiikkia - kunhan ostaa levyn tai tyhjön kasetin, jolle nauhoittaa ratiosta piisin, jonka päälle jotkut ällötykset puhuvat. Muistan monenlaista musiikinkuuntelua, -nauhoitusta ja -palvontaa. Toisaalta ei voi olla huomioimatta 27 klubia - muusikoita jotka kuolivat liian nuorina.

Pics by © Satu Ylavaara Photography 2012: 

Eduardo Balansa: The record is not over yet 

Lue ylen artikkeli Tuhansia levyjä lahjoitettiin Suomessa nähtävään näyttelyyn

Graham Dolphin ja fänien pyhiinvaelluskohteet: Marc Bolan, Kurt Cobain, Freddie Mercury:

Marc Bolanin ja T-Rexin fänialttari, Marc oli monin osin kiinnostava glamrockari, 70-luvun dandy, joka toi silinterin takaisin tyylikkäille, vallattomille kutrille.

Osa palvonnasta on karmivaa, vaikka ymmärtää, että kuolema myy, valitettavasti, ja toisaalta kuinka oikeasti omistautunut ihailija haluaa tarrautua viimeiseen asti, hurjilla voimillaan.

Bolanin alttarilla on mukana tietenkin valkoinen joutsen, Ride the white swan

" Kulttipaikaksi on muodostunut myös Marc Bolanin kuolinpaikalla kasvava puu. Sen juurelle tuodaan kukkia, runoja ja valokuvia ja siihen ripustetaan ilmapalloja. " kirkko ja kaupunki Faniuden nolous ja jalous.

Graham Dolphin

Penkki, 2010

puistonpenkki, jolta on näköala Kurt Cobainin itsemurhapaikalle,

on aselteltu hyvin, selin. Jos siihen istuisi, näkisi vain tyhjän valkean seinän. Kurt Cobainia ei enää ole. 

herttaista ja morbidia, sitähän se kaikki on, populäärimusiikki. Mutta miksi sanoa kevyttä musiikkia, joka on boomerien boomerien keksimä termi. Rockmusiikki on myös lähellä runoutta, valokuvataidetta, piirroksia, kuten vaikkapa Kurt Cobainin polaroidit ja päiväkirjat. Yhtä värikkäät kuin Frida Kahlolla.

 Mutta onko underground, indie ja alternative, ihan itse tehty ja vaihtoehtomusiikki poppia, populaaria musiikkia? Tuliko Nirvanasta liian suosittu kun se ei esiintynyt Lepakolla. Vai oliko se Tavastialla. Kuiknka hurjaa oli Nirvanan keikalla festarilla. Kun tanner jymisi ja tutisi. Kun energia siirtyi. Itse en ollut sillä festivaalilla, kun halusin kokea Nirvanan klubissa, Helsingissä. Mutta sitä ei tapahtunut. Kuinka kauan siitä on aikaa. 

ihminen joka ei ole kokenut Stendhalin syndroomaa Firenzeassä, eikä ole palvonut Valentinoa, eikä ole koskaan ollut ihailija, ihan ykkösfani. Kuka sellainen ihminen on, rehellisesti.... Ja onko popmusiikki nuorisomusiikkia?

toivottavasti tämä on steariiniä

Freddie Mercuryn takaovi, back door...

Mitä ilmeisimminkin Abbey Roadin kyltti

Miten voin kyllin kiittää:

Pics © Satu Ylavaara Photography 2012

Sääli, ettei Kiasma säästä infoa menneistä näyttelyistä, vaan ne on haettava kaikkialta muualta. Yksi Kiasma 50 pdf on 

THANK YOU FOR THE MUSIC

How Music Moves Us

20 January - 17 June, 2012

Music speaks directly to our emotions. Hearing a song can take us back in time. We copy the dress of our idols, our mood changes with music. Thank You for the Music – How Music Moves Us is an exhibition on how the experiences of listening to music, watching music videos or going to a concert can appear in the life and work of an artist, a music lover, a fan.

Music is present in the featured artworks as a source of inspiration. It can take the form of a soundtrack which supports or challenges the visual aspects of the piece. The central theme in the exhibition is the intense emotional response produced in us by music. Many artists have used the aesthetics of music videos as the starting point for their work, approaching the topic using a variety of media, including video, painting, drawing, photography, sculpture and installation.

The title of the exhibition is taken from a song by the Swedish band ABBA. Indeed, we have music to thank for the pieces in this exhibition.

The exhibition artists

Adel Abidin (Finland), Petri Ala-Maunus (Finland), Eduardo Balanza (Spain), David Blandy (UK), Candice Breitz (South Africa), Susanne Bürner (Germany), Graham Dolphin (UK), Rose Eken (Denmark), Iain Forsyth & Jane Pollard (UK), Fabien Giraud (France), Jenni Hiltunen (Finland), Jani Hänninen (Finland), Katarzyna Kozyra (Poland), Petra Lindholm (Finland), Liisa Lounila (Finland), Sophie MacCorquodale (UK), Maria Stereo (Finland), Rauha Mäkilä (Finland), Kalle Nieminen (Finland), Anneli Nygren (Finland), Pink Twins (Finland), Pipilotti Rist (Switzerland), Bojan Sarcevic (Serbia) and Terhi Ylimäinen (Finland).

www.kiasma.fi