Annoin musiikin liikuttaa 16.06.2012 Kiasmassa: lisää, osa kaks: fanit. Milloin fanius loppuu. Pics by © Satu Ylavaara Photography 2012: Populaarimusiikin ruumiinavaus -installaatio:
Jos vinyylejä ei saa rikkoa, niin saako levynkansia uusia, pimpata ja muttaa taideteoksiksi?
Petri Ala-Maunus: Populaarimusiikin ruumiinavaus -installaatio,
tässä para, paras, miltei lovecräftiläinen uholeuka
Populaarimusiikin ruumiinavaus -installaatio
alkup. maalaus toki väreissä, tässä infrapuna
monimerkityksellinen New York Dolls, lempparibändejäni
tyylikkäät, räävittömät, androgyynit esipunkkarit
Maria Stereo: The rise and fall of a true fan and the stars from Mars, 2012, 240cm x 260cm
Maria Stereon herttaiset fanikuvat, piirrokset, ja tapettikin on täydellistä. Ja nuppineulat.
Pet Shop Boys, selkeästi.
kasettiajan Gunnarit - oikeita helmiä! Muistan kun kuulin Gunnareuita ensimmäisen kerran maksisingleltä Tukholmassa 1986 raitahousuissa.
Billy Idol ulvoo keskiyöllä lisää, lissää, lisää
Petri Ala-Maunus
(alkuperäinen kuva / video värikuva )
panovaarit, jotkut vitsit eivät vanhene
viihdemusiikki ja viihdemusiikki
seinällä olevia metallilogojen paloja ja meidän varjokuvia
kuin kukkaa kämmenellä, onko se Venomi
Dio
Candice Breitz: Marilyn Manson Monument, Berlin, June 2007:
Ensimmäisen Mansonin cd:n ostin joskus 1995 olikohan Portrait of an american family, sitten seuraavan Smells like children eepee, ja Lynchin Lost highwayn jälkeen
miltä näyttää joukkio, leegio, yhteisö Marilyn Manson -faneja parhaimpiinsa pukeutuneena, miten 2000-luvun alun ja 90-luvun lopun fanit eroavat aiemmista
alkup. tietysti värikuva, tämä infrapunaversio, kun oikea kuva epätarkka, kun ei saa käyttää jalustaa
© Satu Ylavaara Photography 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.