Crispin Glover: Willard. Eli kainot pojat, oudot pojat, piironginjalat

Crispin Glover: Willard. Kainot pojat, oudot pojat, piironginjalat Glen Morganin vuonna 2003 ohjaamassa elokuvassa Willard nimiroolia näytteli Crispin Glover - tuttu myös 2000-luvun Charlien enkeleistä - hän on tietysti kummallinen, laiha, kummallisilla eleillä tupakkaa kiskova, liituraitainen paha poika, joka taitaa myös itämaisia lajeja. Elokuvan hauskimmassa kohtauksessa [ jos unohdetaan alku jossa Mötley Crüe mäntää täysillä ja vokalistina Vince Neil vetää falsetissa kuin olisi haiden seurassa uinut ] kolme kaunotarta [ enkelit ] ajaa takaa hirviötä [ Glover ] kunnes saavutaan teräsverkkoisen aidan ylitse rähjäiseen umpikujaan, jossa he joutuvat taistelemaan ja Prodigyn Smash my bitch up soi - mutta etäännytetyllä, käänteisellä tavalla: tässä hakattava bitch onkin miespuolinen. 

Palatakseni Willardiin jo sen myyminen DVD muodossa on hankalaa, koska genren määritteleminen on hankalaa [kuten aina hyvässä elokuvassa, ja niinpä Almodóvar oli muinoin jatkuvasti nimikkeen KOMEDIA alla, vaikka tragedia olisi lähempänä], ja netissä se on kategorioissa KOMEDIA KAUHU DRAAMA. Mm mehevä Joaquin Phoenix [liian tunteellinen sekä de Sadea että pyykkärityttöä kohtaan olevana idealistisena pappina Quills - syntiset säkeet, Truman Capotea muistaakseni lukeva sm-myymälän myyjä 8 MM, insestinen keisarin poikaGladiator, Kylä ] hylkäsi roolin. 

En ole tulopoliittisista syistä nähnyt alkuperäisempää Willardia vuodelta 1971 vuoteen 2015 mennessä, mutta tämäkin riittää. Nyt 2020 maissa näin alkuperäisen leffan Ben. Ja kyllä tämä on parempi.

Yhtymäkohtia voisi olla Psyko, Kun valot sammuvat ja Argenton Oopperan kummitus. Hyvin pukeutunut, vanhanaikaisen ja kummallisen oloinen Willard asuu isossa, kauniissa talossa, jossa mahonki kiiltää, ja tilaa riittää, mutta hirvittävän naisen kanssa, mutta rakastaa vain rottia. Työtoverinahan hän olisi sietämätön - helppo pilkan kohde tässä tasapäisessä maailmassa.