Joaquin Phoenixin tähdittämän Jokerielokuvan katsoin tuoreeltaan valkokankaalla elokuvateattereissa 2019 halloweenin aikaan ensin muistaakseni IMAX-salissa, sitten normiteatteareissa. Lopulta jopa 70 mm filmiversiona. Aivan omaan universiumiin kuuluva Joker kertoo mielenterveyskuntoutujasta kovien aikojen keskellä, hän haaveilee lavakoomikon urasta, käy terapiassa, kun se on vielä mahdollista, ja syö sen seitsemää sorttia lääkettä sairauteensa. Sehän ei ole naurun asia. Hän on myös päivähaaveilija, ja ilmeisesti näkee myös harhoja, ei erota niitä todellisuudesta. Kuten naapuriin ihastuminen. Naapurin seuraaminen.
Tai suositun telkkarin talk show'n tähden (Robert DeNiro) ohjelmassa vierailu ja esiintyminen. Joker eli Arthur Fleck (kuten pilkka eli roska, tahra, lika) asuu äitinsä kanssa nuhjuisessa, ikävässä kerrostalossa. Arthur hoitaa äitiään, pesee kylvyssä. Äiti on myös vaurioitunut, höpsähtänyt, ehkä, kun odottaa joka päivä vastauskirjettä Wayne-konsernin johtajalta. Äiti on ollut töissä Wayneillä 30 vuotta sitten.
Eli teemallisesti elokuva yhdistää Koomikkojen kuningasta ja Chaplinin Parrasvaloja.
Kovasti New Yorkin oloinen Gotham City on synkkä, likainen ja vihamielinen urbaani paikka, jossa jätevuoret kasaantuvat, ja haisevat kun on kuskien lakko. Tilanne eskaloituu, ja havaitaan jättirottia.
Elokuva käsittelee myös naisvihaa, kuinka miehet häiritsevät naisia metrossa. Kuinka turvallista tilaa ei ole. Miehillekään. Kuinka korruptoitunutta kaikki on. Kuinka rikkaat etuoikeutetut kuten Thomas Wayne käyttävät valtaansa.
Musiikki alleviivaa kohtauksia, ja sanomaa, mutta sillä lailla mukavasti. Hildur Guðnadóttirin säveltämä sello/viulumusiikki sopii hämmästyttävän hyvin jokerin surulliseen tanssiin. Muut biisit, kuten Jackson C. Frank: My Name Is Carnival, Fred Astaire:. Slap That Bass, Frank Sinatran tunnetuksi tekemä Send In the Clowns, ja Creamin White Room kaikki saavat uusia ulottuvuuksia tässä kontekstissa.
Sekä tietysti erikoinen soitin Halldorofoni (Halldorofoni, dorofoni, ja islanniksi dórófónn) jonka " säveltäjä Hildur Guðnadóttir voitti Oscar-palkinnon alkuperäisestä ääniraidastaan Joker-elokuvaan joista osa oli sävelletty halldorofonilla.", wikipedia.
Mukana ehkä myös Esa-Pekka Salonen säveltämisneuvoja (rekisteröimätön)
" Urallaan epäonnistuneesta stand-up -koomikko Arthur Fleckistä kehkeytyy vastoinkäymisten myötä psykopaattinen murhaaja. "
" Joker on uusi, itsenäinen tarina. Arthur Fleck (Joaquin Phoenix), yhteiskunnan sivuttama mies, ei ole pelkästään inhorealistinen henkilökuva vaan laajempi varoittava kertomus."
Onko se sairas kertomus vai sairaskertomus? Kysyykö elokuva kenen näkökulmasta tarinoita saa kirjoittaa, näytellä. Millaista huumoria saa enää lavakoomikkona tehdä.
Onko Jokeri häiriintynyt poika, inceli, peräkammarin poika, ikuinen lapsi, suuri koomikko, sankari vai sarjamurhaaja.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.