Korakritin näyttelyn avajaiset Kiasmassa, osa 3, 28.9.17. Kyberpunkista David Cronenbergiin

28.09.2017 was opening of exhibition of Korakrit Arunanondchai in Kiasma museum of modern art. Jo ennen varsinaisia avajaisia pyörimme Kiasmassa ensimmäisinä kuvaten Instagramiin valokuvia taiteilijasta itsestään sekä teoksista. Korakrit oli mutkaton ja tyyni kaiken melun keskellä. Olimme dystopian liepeillä, jätteen ja myrkkyjen. Post human, ihmisen jälkeinen aika, inhimillisyyden jälkeinen aika, maailmanloppu. Ihmisen tekemä tuo, ajattelemattoman, sadistisen ja tyhmän ihmisen valinnat kuluttajana. Empatianpuute. Sokeus nähdä lumipalloefekti, perhosefkti, ilmastonmuutos lämpötiloissa, luonnonmullistuksissa, napajään sulaamisessa, tapahtumissa, jotka aiheuttavat lisää pakolaisuutta.

En tiedä olenko Prinsessa Ruususen tarinassa, piikkipensaiden keskellä, mustat juuret muistuttavat japanilaisen kauhun käyttämiä tummia naisten hiuksia, jotka ovat valtoimenaan. Siinä on myös jotain H. R.Gigerin kyberpunkkia - vaikka Korakrit on kasari-kakara. Ja David Cronenbergiä, eritoten leffoissa Crash, Videodrome – tuhon ase, Alaston lounas, uusintaversio  Kärpänen (1986), Kylmät väreet, Verenimijät, Scanners – tappava ajatus, The Dead Zone - Viimeinen yhteys, eXistenZ, Spider, A History of Violence ja Erottamattomat.

Idän onnea tuottavat lohikäärmeet näyttivät ehkä myös lännen kenties vaarallisilta ja pelottavilta lohikäärmeiltä, joita tyhmät miespuoliset ritarit kansantaruissa kiusasivat ja sorkkivat - kuten Prinsessa Ruususen sadussa jossa on ihana, vapaa, huikea Pahatar - yksi lempparihahmoistani 1970-luvulta lähtien.

Mutta onko Korakrit aito vai feikki? Olenko minä sanomaan sitä? Keneltä evätään näyttely juuri nyt kun Korakrtillä on? Miksi näyttely on oltava Kiasmassa? Onko se paras platsi?

Tekevätkö tilaan astuvat ihmiset teoksen? Valmiiksi? Muuntuuko teos ihmisen arvomaailman ja kokemusten vuoksi? Simpukka, alkulima, evoluutio, naisen voima, meren hirviöt, kauniit, vapaat eläimet, myrkytetty meri.

Eilen oli Kiasmassa Korakritin näyttelyn avajaiset.  Kyllä nyt ollaan dystopian äärellä! Ihana rotta.... Kuka on kaikkein vahvin, kuka jää jäljelle kun ihmisen tuhoaa systemaattisen "sivistysvaltion", siviilisaation. Oli hauskaa, että katsoin Netflixistä Zoolander 2 komedian jossa ironian kärki osui johonkin hermoon, tähän hypetykseen kuinka cool on joku verkkaripukuinen hiphoppari ( maailman tyylittömimmässä lippalakissa käsiä väännellen ) ja on niin rennosti ja niin katu-uskottava että okselle kaivattaa, on kauden kuumin muotisuunnittelija. Olen huomannut, että taidemuseoihin halutaan hirveästi näitä nuoria veteliä poikia verkkareissaan jou. Korakrit ei ole tällainen, vaan oikea taiteilija, jonka Kiasman tykitys ja verkon solmiminen, virkkaus, yhteenhitsaus avautuu teosten keskellä ja välityksellä.

Onko Korakrit valittu, chosen one, Siddharta, pelastaja? Olemmeko Matrixissa? Itse tulen toimeen ilman kalliita farmarihousuja joihin on poltettu reikiä aasialaisissa hikipajoissa etelän vetelille käyttää jou.

Joku vuosi meni etten pitänyt ollenkaan farkkuja, vaan jotain 1960-luvun oikeita tai tyyppisiä persoonallisia vaatteita. 

Onko Korakrit Hamelnin pillipiipari?

Näyttely aiheuttaa - ja vaiheuttaa - monia kysymyksiä.