Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

maanantai 27. maaliskuuta 2023

Vuoden parhaimpiin elokuviin kuuluva, Jim Sheridanin ohjaama, irlantilainen "ISÄN NIMEEN" vangitsee maagisella otteellaan. Kirjoitin vuonna 1994 pienlehteen

Vuoden parhaimpiin elokuviin kuuluva, Jim Sheridanin ohjaama, irlantilainen "ISÄN NIMEEN" vangitsee maagisella otteellaan. Kirjoitin vuonna 1994 pienlehteen:

Isän nimeen


IRA


Vuoden parhaimpiin elokuviin kuuluva, Jim Sheridanin ohjaama, irlantilainen "ISÄN NIMEEN" vangitsee maagisella otteellaan. Elokuva perustuu Gerry Conlonin elämänkertaan, tositarinaan, mikä herättää katsojassa lisää tunteita ja ajtuksia. Irlantilainen Gerry Conlon vangittiin häntä syytettiin terrorismista. Hän ja kolme ystäväänsä ( kaikki elämäniloisia, nuoria hippejä) sekä seitsemän sukulaistaan epäiltiin syyllisiksi pommi-iskuun. He kaik- ki joutuivat syyttöminä, viattomina, vankilaan, vaikka IRAN ammatti- laiset tunnustivat tehneensä kyseisen Guildfordin pommi-iskun. Tämä tuntui järjettömältä - näistä ihmisistä tehtiin syntipukkeja, koska he olivat irlantilaisia ja väärään aikaan väärässä paikassa. Englannin oikeuslaitos sekä poliisit eivät edes halunneet löytää oikeita syyllisiä. Elämmekö sittenkään "sivistyneessä" ajassa??????? Harva elokuva saa näin paljon tunteita aikaan. Elokuva imaisee mu- kaansa vauhdilla päähenkilöiden onnenhetkiin, huvitteluun, pikku rö-


töksiin, iloon, nuoruuteen, energiaan, yhteishenkeen, huumaan mainion


musiikin avittamana (mm. Bono, Sinead O'Connor sekä Kinks, Jimi Hend- rix, Mud ja Bob Dylan). Mutta alun riehakkuuden ja elämästänauttimisen jälkeen asiat eivät olekaan enää niin helppoja ja katsoja kiemurtelee muhkeassa tuolissaan raivosta, vihasta, inhosta, epäoikeudenmukaisuu- desta. Mutta katsojan tunne skaalaan kuuluu myös suru, itku, toivotto- muus, pienen viattoman ihmisen avuttomuus Suuren Systeemin edessä. Pääosaa näyttelevä DANIEL DAY-LEWIS on loistava kuten aina. Hänellä on kameleonttimainen kyky sulautua, imeytyä rooliinsa täysin. Hän on 1990-luvun Robert De Niro... Tähän rooliin on Day-Lewis perehtynyt mm. puhetta myöten: hänen murteensa on samaa kuin muillakin duunareil- la Belfastissa. Uskonto eli katolilaisuus näkyy hänessä kaulassa roik-


kuvassa kultaisessa ristissä. Juristia elokuvassa näyttelee Emma Thompson. Hänelle olisin suonut paljon enemmän tilaa ja vuoro sanoja. Tämä juristi on lannistumaton: hän penkoo arko ja todisteita, jotka on piilotettu, sillä niissä todis- tetaan Conlonin ja kumppaneiden syyttömyys. Juristi luo taistelunhalu- a, että oikeus vielä voittaa!


Kolmas päähenkilö on Gerryn isä, joka joutuu samaan vankilaan kuin poikansakin ja vielä samaan selliin. Vasta vakilassa he pääsevät lä- helle toisiaan, vaikka poika turvautuu/pakenee huumeisiin ja isä puo- lestaan rukousnauhaan ja muisteluihin.


Gerryn ystävää näyttelevä John Lynch oli saanut liian pienen roo- lin. Hän on mielestäni Irlannin tärkeimpiä nuoria näyttelijöitä. Kaikki yli 14-vuotiaat katsomaan! Ja älkää unohtako vedenkestävää mascaraa...



Kirjoitin tämän vuonna 1994 pienlehteen. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.