Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

torstai 12. syyskuuta 2024

Leffat valkokankaalla 2024: Visa Mäkisen mieletön maailma: AGENTTI 000 JA KUOLEMAN KURVIT

Visa Mäkisen mieletön maailma: AGENTTI 000 JA KUOLEMAN KURVIT. Leffat valkokankaalla  2024:

MA 26.8. klo 20.15 (35 mm), ainoa näytös! Asiantuntijavieraana porilainen vapaa elokuvakirjoittaja Rami Nummi.

#VisaMäkisenmieletönmaailma #AGENTTI000JAKUOLEMANKURVIT #VisaMäkinen #Elke #Elkery #cinema2024 #cinema #cinemaorion #elokuvateatteriOrion #elokuvateatteriOrionissa #elokuvateatteriOrion2024 #elokuvavuoteni2024 #elokuvavuosi2024 #valkokankaalla #valkokankaalla2024 #valkokankaalta #RamiNummi





Orionin sivulta: 

"Megasuosittujen James Bond -seikkailujen itsetietoisena pastissina pidetty AGENTTI 000 JA KUOLEMAN KURVIT oli Mäkisen aluevaltaus puhtaan toimintaelokuvan saralla. Käsikirjoittajana oli tällä kertaa vankka mainostelevisiolainen, kivikasvo Ismo Sajakorpi. Agentti 000:n roolin sai Ilmari Saarelainen, hervottomuudessaan melkeinpä toismaailmallinen tamperelaisnäyttelijä. Erästä agenttikollegaa näyttelee Suomeen muuttanut englantilainen Johnny Wood, jolla oli kokemusta Roger Mooren sijaisnäyttelijänä. Yleisesti ottaen näyttelijäkaarti tuntuu yhä valtakunnallisemmalta ja kuppikunnattomalta. Keksijätohtorina nähdään itse Jukka Sipilä. 

Häikäisevä osoitus siitä, kuinka Mäkisen visionäärisiin, vaikkakin kriitikoiden lyttäämiin elokuviin suostui jo halukkaita näyttelijöitä monelta taholta. Mäkinen oli noussut luovuutensa huipulle ja autoja romutettiin ennätyksellisesti." – Jukka Sammalisto" 


Videoklippejäni: 


keskiviikko 11. syyskuuta 2024

Tänään elokuvateatteri Orionissa träshää klassikko: AGENTTI 000 JA KUOLEMAN KURVIT

Tänään 26.08.2024 elokuvateatteri Orionissa träshää klassikko: AGENTTI 000 JA KUOLEMAN KURVIT,Suomi, 1983,

35mm filmiltä, tottahan toki.

VOI JUKU MITÄ ELOKUVIA! – VISA MÄKISEN MIELETÖN, MIELETÖN MAAILMA 


#visamäkinen #agentti000jakuolemankurvit #ilmarisaarelainen #cinemaorion #cinema2024 #elokuvavuoteni2024 #ElokuvateatteriOrion #elokuvavuosi2024 #valkokankaalla2024 #valkokankaalla @cinemaorion 


Mitä ajattelin leffasta ennen tätä näytöstä: 


Miten ihmeessä tähän on saatu upea Ilmari Saarelainen sekä helikopteri ja useat autoräjähdykset! No hyvä, että on saatu, kurioositeettinä, ja että näyttelijä saa pötyä pöytään. Ja että näyttävää pärinää ja taka-ajoa. Visa Mäkinen ei todellakaan ole Suomen John Waters, kuten jossain on viimeksi 90-luvulla mainittu. Visan elokuvissa ei ole sellaista friikkisirkusta ja suuria diivoja, hylkiöitä ja hyljeksittyjä, kuleksijoita sieltä kadun villimmältä puolelta. Ei. Riittää, että Visa Mäkinen saa olla Visa Mäkinen. Omassa sarjassaan.

Katsoako Boksitrollit vaiko Ilmari Saarelaista? Kummatkin tulevat / tulivat kaupalliselta kanavalta, joka on tuupattu täyteen mainoksia, tavaroista, joita emme tarvitse.


Ilmari Saarelainen on Suomen huippuja, minulle. Oli hauskaa, miltei, törmätä häneen Notre Damen Kellonsoittajan ensi-illassa perjantaina 13. päivä.


Matti Ruohola on Suomen Brad Douriff. Tai sitten ei. Olkoon hän oma itsensä.

Reinikaisen osuus tässä on liikaa, ja häiritsevä. Reinikainen hyvä Reinikaisena. Mutta tässä olisi voinut vain piipahtaa.

5.1.2020 tv:ssä nähty 


13.04.2020 uudelleen katsottuna Koronan aikaan. Sopiva tollokomedia, agenttiparodia, ja toimintapläjäys. Ja Ilmari on omaa luokkaansa.... Kuriositeettina myös kauhumusiikkia joka on ehkä samaa jingleä kun Hanoi Rocksin biisin Taxi Driver alku.


Itselle ostettu dvd joskus alehintaan Rismasta. 

Leffat valkokankaalla: OHJUS (2024)

OHJUS (2024)


Ohjaaja Miia Tervo

Henkilöt Oona Airola, Pyry Kähkönen, Hannu-Pekka Björkman

Maa Suomi

Tekstitys English subtitles

Kesto 115 min


Teemat

OHJAAJAKLUBI SYKSY 2024

WIFT 10 VUOTTA: SOTA NAISTEN ELOKUVISSA

Kopiotieto

DCP


Lisätieto

ke 11.9. näytöksessä vieraana ohjaaja Miia Tervo, keskustelu englanniksi/discussion in English with director Miia Tervo

Ikäraja 12



Kino Reginan sivulta: 


" Vuonna 1984 Inarijärveen syöksyy neuvostoliittolainen ohjus ja kansainvälinen kriisi sekoittaa koko Inarin. Menestyselokuva Auroran (2019) ohjaajan Miia Tervon odotetussa draamakomediassa Niina (Oona Airola) saa uuden alun elämälleen paikallislehden toimittajana ja alkaa selvittää salaperäisen raketin arvoitusta.


***


Ohjus on ohjaaja Miia Tervon toinen pitkä fiktioelokuva Auroran (2019) jälkeen. Aiemmin Tervo oli tehnyt lähinnä lyhytdokumentteja ja ohjannut episodin seitsemän ohjaajan yhteistyöelokuvaan Tottumiskysymys (2019). Sekä Tottumiskysymys ja Aurora herättivät paljon huomiota ilmestyessään, ja keräsivät kehuja kriitikoilta sekä palkintoja ja ehdokkuuksia mm. Jussi-gaalassa. Aurora oli myös pienoinen hitti kansainvälisellä festivaalikentällä ja se noteerattiin läsnäolollaan mm. Pohjoismaiden suurimman festivaalin Göteborgin pääkilpasarjassa sekä Austinissa, Texasissa indie-tuotantoihin keskittyvillä South by Southwest -festivaaleilla.


Ohjus perustuu vuoden 1984 joulukuussa sattuneeseen tositapaukseen, jossa neuvostoliittolainen maaliohjus eksyi sotaharjoituksissa Suomen puolelle ja syöksyi Inarijärveen. Varsinainen juoni keskittyy pienessä lappilaiskylässä asustavaan kahden lapsen yksinhuoltajaäiti Niinaan (Oona Airola). Väkivaltainen ex-mies Tapio on juuri vapautumassa vankilasta ja yrittää palata takaisin perheensä elämään. Vaikka läheiset kehottavat välttämään miestä, Niina pohtii pitäisikö lasten takia yrittää tehdä sopua Tapion kanssa. Niinan rikottua vahingossa paikallislehden toimituksen ikkunan, hänet pestataan kirjoittamaan aviisiin juttuja korvaukseksi tuhotyöstään. Rauhallisen pikkukylän arki järkkyy, kun huhutaan, että venäläisohjus on iskeytynyt Suomen puolelle. Viranomaisten ollessa vaitonaisia Niina ryhtyy tutkimaan asiaa ja tapausta selvittäessä hän kohtaa taistelulentäjä Kain, jolla on mahdollisesti lisätietoja ohjusselkkauksesta. Ennen pitkää kaksikon välille kehkeytyy myös romanssi.


1980-luvulle sijoittuvan kylmän sodan tuntoja peilailevan tosipohjaisen draamakomedian teemojen yhteydet nykypäivään ovat ilmeisiä, mutta aihepiiristään huolimatta Tervo aloitti Ohjuksen kirjoittamisen jo vuonna 2019, ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Alkuvuoden 2022 tapahtumat vahvistivat aiheen ajankohtaisuutta. Vaikka Tervo on itse lähtöisin Lapista, hän kuuli Inarijärven ohjuksesta vasta aikuisiällä ystävänsä kautta. Tervon mukaan idea sai alkunsa yksityiskohdasta, kun tapahtumien aikaan paikalliset rupesivat leipomaan ohjuksen muotoisia munkkeja: ”Se oli jotenkin kreisi tarina ja se kuvaa meitä, tulee tuollainen rajaloukkaus ja me vaan leivomme donitseja.” Tapahtuman ympärille hän ryhtyi rakentelemaan käsikirjoitusta.


Myös suomettumisen teemoja sivutaan Ohjuksessa. Ajalleen ominaisesti Suomi teki kaikkensa säilyttääkseen hyvät suhteet itänaapuriinsa, joskus jopa oman integriteettinsä kustannuksella. ”Suomi ei suomettumiseltaan pystynyt myöntämään, että se olisi edes ollut ohjus”, Tervo sanoo ja jatkaa: ”Kymmeniä vuosia annoimme Neuvostoliiton sanella ulkopolitiikkaamme. Käänsimme katseemme pois rajaloukkauksista, ja annoimme venäläisten ostaa maatamme pala kerrallaan jopa sotilaallisesti puolustuksen kannalta tärkeiltä alueilta.” Suomen alistuvaisuus Neuvostoliiton vaikutusvallan pelossa toimii vertauskuvana Niinan suhteessa ex-mieheensä. Ohjaajan sanoin: ”Kymmeniä vuosia Suomi noudatti pahoinpidellyn vaimon alistuvaa ja hymyilevää roolia itänaapurin suuntaan. Oli parempi miellyttää, kuin joutua taas murhayrityksen kohteeksi.”


Rajojen loukkaaminen ja ylittäminen oli myös kantava teema jo Tottumiskysymys-elokuvassa, joka tutkaili vallan väärinkäyttöä, seksuaalista häirintää ja väkivaltaa arkipäiväisessä elämässä naisten näkökulmasta. Nämä kysymykset henkilöityvät Niinan hahmossa ja hänen kasvussaan ulos vahingollisesta ihmissuhteesta: ”Siitä Ohjuksessa on kysymys – Niina kohtaa rohkeasti totuuden ja oppii sanomaan ei. Hän oppii arvostamaan itseään ja kokemaan, että hänellä saa olla omat rajat. Todellisuuden kohtaaminen on kuitenkin lopulta helpompaa kuin ainainen kieltäminen ja pakeneminen.”


– Eri lähteiden mukaan Pekka Pihkoluoma 10.9.2024


Näytökset

Keskiviikko 11.9.

17:00

Perjantai 8.11.

18:50



Kino Regina

Keskustakirjasto Oodi



OHJAAJAKLUBI SYKSY 2024

" KAVIn ja Suomen elokuvaohjaajaliitto SELOn ohjaajaklubit tarjoavat kiinnostavia uutuuselokuvia ja ainutkertaisia tekijätapaamisia. Syksyn ohjaajaklubeilla nähdään lämminhenkinen poliittinen satiiri inarilaisesta ohjuskriisistä, kunnianhimoinen tieteisdraama geeniterapian avulla nuortumisesta sekä inspiroiva dokumenttielokuva uskomattoman naisen elämästä.. "



WIFT 10 VUOTTA: SOTA NAISTEN ELOKUVISSA

" Kotimaisten naisohjaajien elokuvista koostuva sarja laajentaa käsitystä sodasta ja sotaelokuvasta genrenä. Elokuvat siirtävät katseen taistelukentiltä ja päättäjien kabineteista kohti kotirintamaa ja sodan kulisseja. Esityssarja, seminaari ja alustukset juhlivat kymmenvuotiasta Women in Film and Television Finlandia, joka työllään edistää audiovisuaalisen alan tasa-arvoa. "

  


sunnuntai 8. syyskuuta 2024

Cinema: KAIKENLAISIA KARKULAISIA: Eilen oli legenda paikalla elokuvateatteri Orionissa kun näyttelijä Pekka Autiovuori

Eilen oli legenda paikalla elokuvateatteri Orionissa kun näyttelijä Pekka Autiovuori, komiikan ajoituksen vaatimaton mestari, saapui paikalle tekijävieraana Visa Mäkinen -sarjan leffan Kaikenlaisia karkureita alkuun. Elokuvien, kuten Käpy selän alla, teatterin, radion Knallin ja sateenvarjon  lisäksi hän on Monni, eli suomenkielinen ääniversio Pekka Töpöhännän animaatiosta, joka on jopa alkuperäistä parempi. 

#pekkaautiovuori @cinemaorion #cinema #träsh #roskaelokuvat #elke

Haastattelijana ohjaaja Heikki Kujanpää.

#KAIKENLAISIAKARKULAISIA #visamäkinen 

#ElokuvateatteriOrion #cinema2024 #elokuvavuoteni2024 #elokuvavuosi2024 #valkokankaalla #valkokankaalla2024 


KAIKENLAISIA KARKULAISIA Suomi, 1981, 35mm

VOI JUKU MITÄ ELOKUVIA! – VISA MÄKISEN MIELETÖN, MIELETÖN MAAILMA

Alkuperäinen nimi: Kaikenlaisia karkulaisia

Ohjaaja: Visa Mäkinen

Ikäraja: S

Maa: Suomi

Valmistumisvuosi: 1981

Ensi-ilta: 1981

Kesto: 88

Kieli: suomi

Formaatti: 35 mm


Orionin sivulta: 

" Visa Mäkisen toisen ja kolmannen elokuvan taustalla oli jo ulkoporilaisiakin kykyjä. Kaikenlaisten karkulaisten käsikirjoitus tilattiin TV2:n supersuositulla Tankki täyteen -sarjalla (1978) yhdessä Neil Hardwickin kanssa läpilyöneeltä Jussi Tuomiselta. Kuvitteellisessa Drommendahlin pikkukaupungissa tapahtuva vankikarkurien seikkailu on elokuva, jossa Mäkinen saa tilaisuuden ehkäpä kaikkein kirkkaimmin analysoida valtakunnan tilaa. Kesäkuussa 1981 kuvattu teos ennakoi jo suurta käännettä, kun Kekkosen kausi on jäämässä taakse ja vaihtumassa Koiviston ajaksi. Kaikin puolin rattoisa Kaikenlaisia karkulaisia on aikansa humorististen huippumiesnäyttelijöiden juhlaa, mukana riehakoivat Leo Lastumäki, Tenho Saurén, Kauko Helovirta ja Pekka Autiovuori. Sittemmin Kotikatu-sarjassa bensisyrittäjä Karin Luotolana tutuksi tullut Anitta Niemi nähdään uransa keskeisimmässä elokuvaroolissa kirjastovirkailijana.

– Jukka Sammalisto

Tekijävieraana näytöksessä näyttelijä Pekka Autiovuori. Haastattelijana ohjaaja Heikki Kujanpää."


Sosialistisesta mediastani: 



Kuvasin videoklippejä:



maanantai 2. syyskuuta 2024

Mandy oli houreinen, hurmeinen ja hurmoshenkinen spektaakkeli - vuoden kiinnostavimpia elokuvia

Mandy oli houreinen, hurmeinen ja hurmoshenkinen spektaakkeli - vuoden kiinnostavimpia elokuvia

Linus Roache on pirun hyvännäköinen Mandy-elokuvassa, vaikkei hän ihan kaikkivoipa olekaan. Itseironinen ja -riittoinen kultijohtaja kultakutreineen omaa Roachen tuttua stabiilia dekadenssia, josta ei tiedä, minne se vääntyy, ja kääntyy... Rakkautta ja anarkiaa -festivaali tuntuu varastaneen Night Visionsilta tämän genrefilmin, mutta ei se mtn, käyn mahdollisimman monissa festareissa. Onneksi ne eivät sijaitse päällekkäin, vaan paikka kaikille ja kaikki. Heti paikalla ;)

Vuodelle 1983 sijoittuva houreinen, hurmeinen ja hurmoshenkinen spektaakkeli on vuoden kiinnostavimpia elokuvia 01.10.2018: 


jossa ohjaaja Panos Cosmatos on tutkinut taidehistoriaa... Ellei peräti elänyt. Eri toten Kittelsenin Rutto tuli mieleen kellarin portaikosta:

Irvaillaan myös 80-luvun tyhmille toimintakohtauksille, joita elokuviksi kutsutaan.

Mutta kellä on pisin moottorisaha? Viitataan elokuviin SAW jota ystävällisesti kutsutaan SALLI-elokuviksi feissarimokissa... Noo -kaikille sattuu... Linus on kulttijohtaja ja mikä ettei... Ja käveleekin kuin Vince Neil. Siis vuonna 1983.

Vince ei niin muikeana IMDb:n kuvasivulla, oikeudet gettyimagesilla

Koko kokemus on täynnä viittauksia, unia ja mielleyhtymiä, mutta ne esitellään harkitussa temmossa ja muudissa. Eikä mennä siitä mistä aita on matalin. Vaikka uskaliaampi reitti sisältää kimppukaupalla piikkilankaa... Linuksella on mukava nähdä vaatetuksena jotain muuta kun sliipattu puku, epookin tiukka kaularusetti tai papinpalttoo. Tai, no Viikingit-sarjassahan oli myös maukasta. Muutenkin on virkistävää vaihtelua nähdä kauhussa ja taide-elokuvassa ja rajoja ylittävässä ja alittavassa filmissä vähäpukeisia miehiä.

Mikä on taidetta, mikä tekotaidetta... Näyttelijät ottavat suuria riskejä ja harppauksia, ja ehkä näyttelevät toisiaan suohon, ja takaisin.

Eikä sovi unohtaa pääparia Nicolas Cage ja Andrea Riseborough. Mutta mitä Andrea piirtää alussa, entä mitä lukee. Ensin on Mötley Crüe t-paita, sitten Black Sabbath. Mötiköiden paidassa on pentagrammi, ehkä, ja Shout at the Devil tulee mieleen. Lähikuvat Andreasta on silkkaa taidevalokuvaa, jos olisivat mustavalkosia, rakeisia. Mutta punaisessa hehkussa, kuin pimiössä, hämärässä huoneessa. Andreasta kiinostuin tuolloin sarjassa Pahan morsian ( The Devil's Whore ), ja sitten tuli tietenkin Happy-go-lucky, Brighton Rock, W. E., ja Birdman ja Shadow Dancer ja Black Mirror.


Nic Cage parodioi mm itseään, tai siis Ghost Rideria, ja raavaassa sankarissa on myös Evil Dead osa kolome -piirteitä, siis Pimeyden armeija (1992) tyyppistä keskiaikaisen hirviön kohtaamista komeilla aseilla. Joka vähän kyllä häiritsevästi muistutti Se7en (1995) sarjamurhaajaleffan Seitsemän yhtä asetta. Sekä Hellraiserin tyyppisiä kumidemoneita, vai ovatko ne prätkähiiriä vai ihmisiä.

Stendhalin syndroomaa voi saada myös valkokankaalta. Vaikka tulin suoraan Priscilla aavikon kuningatar leffasta.

Linus Roache 
blogin kuvat imdb:stä tai trailerista
ihan kelpais Disneyland After Darkiin....

Mutta miksi pidämme The House That Jack Built (2018) leffan Jackia sarjamurhaajana, kun taas Mandy-elokuvan Red Miller Nicolas Cage ) on sankari, pelastaja, kostaja. Punainen mylläri. 

Vähän ulvovakin.


Elokuvan alku muistuttaa Xan Cassavetesin vampyyrielokuvaa Kiss of The Damned, jossa fontit, kirjasimien värivalinnat, kaikki on tarkalleen harkittua, ja ajanmukaista, ekstaattista. Ja Mandyssä tuo Dario Argenton elokuvien tyyppinen musiiki voimakkaana, mukaansa tempaajana.






Linus R:n jeesushamo Jeremiah Sand innosti tekemään grafiikka, tosin linotöiden kaivertaminen sattuu niin sormiin, että veristä hommaa, niin vain graafisesti, digitaalisena grafiikkana:



Mutta mikä ihmeen mainos on cheddar goblin? Onko se tolkuton cheddar-juuston haltija / hiisi / peikko / menninkäinen.... Hämärästi muistutetaan Almodovaria joka teki mainoksia omiin filmiinsä, että miten saa veret pois valkopyykistä iisisti. Muutenkin oltiin ihan oikeasti hämärät -osastolla, kuten Rakkautta ja anarkiaa -esitteessä luvattiin. Hämärähommissa siksi, että asiat, muuttuvat, muuntuvat, psykedeeliset, huuruiset, oudot.... tunnisti unista ja elokuvista ja painajaisista ja vanhoista taruista, samoin oli elokuvan Mother! kanssa.



Mandy juutuupissa:
Mikä ihmeen konseptialpumi? Jeremiah Sand - My Journey



Kittelsenin Rutto Ateneumissa. Tämä tuli mieleen:

samat jorinat instassa ja tviiteissä:



#LinusRoache on pirun hyvännäköinen #Mandymovie #elokuvassa #andy #mandy2018movie #mandy2018. @helsinkifilmfestival #rakkauttajaanarkiaa #festival #loveandanarchy #filmFestival #movies #notmyphoto obviously #Imdb. #movie #elokuvat #leffa #elokuva #leffat. Vuodelle 1983 sijoittuva houreinen, houreinen ja hurmoshenkinen #spektaakkeli vuoden kiinnostavimpia elokuvia jossa ohjaaja @panoscosmatos on tutkinut taidehistoriaa... Eri toten Kittelsenin Rutto tuli mieleen kellarin portaikosta. Irvaillaan myös 80-luvun tyhmille toimintakohtauksille joita elokuviksi kutsutaan. Mutta kellä on pisin moottorisaha? Viitataan elokuviin SAW jota ystävällisesti kutsutaan Salli-elokuviksi feissarimokissa... Linus on kulttijohtaja ja mikä ettei... Ja käveleekin kuin Vince Neil. Koko kokemus on täynnä viittauksia, unia ja mielleyhtymiä mutta ne esitellään harkitussa temmossa ja muudissa.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu