Olemme halpuutettuja! Kaikki on halpuutettu!
KOM-teatterin versiossa Kokki varas vaimo ja rakastaja näytelmässä ollaan
videonauhalla jonkun lähiön kuppaisen, mutta pakollisen lähikaupan edessä,
jossa rehvastelee Niko Saarelan esittämä Albert Spica, joka on yhtä öky kuin
Tallasin J.R. Pakettiautossa myöhemmin Saarelan sika Spica on hämillään kun vieressä pahvinen
persu-hahmo nauraa että napit lentää.
Greenaway leikkii sanoilla, sanapelillä.
Roistot raahaavat suuria kirjaimia, Spica itsekin on unspeakable, Despicable,
kuten Mia Farrow lausuu hienosti Rosemaryn painajaisessa. Komissa katsoja
lukee tai yrittää lukea, muodostuuko kirjaimista mangare? Minua nauratti myös
kuin mainiossa This must be the place –elokuvassa lukulasi-miehen iässä oleva
goottipoika ihmettelee miksi heidän keittiönsä seinällä on kyltti jossa lukee
keittiö.
Enää eläinrääkkäystä ei sallita eikä eläimille
saa tuottaa ahdistusta. Elokuvissa. Vaikka kadulle heitetyt pullot eivät
olisikaan lasia vaan sokeria niin silti voi viiltää tassut / ihon rikki. Hannu
ja Kerttu -satu esitteli makean karamellitalon jonne hylätty lapset eksyvät
metsän uumenista. Luin 900 sivun e-kirjaa matkustaessani suomen halki
Onni-bussilla. Englanniksi. Oliko alkuperäisessä sadussa seinät leipää eli
pullaa? Piparkakkutalo on oikeasti hiano. Lontoossa oli joskus ihania piparitaloja
jonka pihalla pikkiriikkiset Hansel und Greta ovat hyvin pieniä ja yksinäisiä.
Luin monta tuttua satua. Mihin kaikkeen meitä houkutellaan karamelleilla ja
populistisella uholla?
Olemme todellakin halpuutettuja. Euroopan
rappio alkoi persluskoonista. Kuinka entinen sivistyksen kehto muuttuu tosi
tv:ksi, vanhojen äijien pornoksi, peliksi kuten Dallasin aikana valtaa pitivät
vanhat punaniskaiset ja -naamaiset äijät?
80-luvulla ranskalainen keittiö cuisine oli moukalle
laadun merkki. Muistin kuinka naurettavia kohokkaita tehtiin – tai yritettiin
tehdä Audrey Hepburnen elokuvassa Sabrina. Voiko ranskalainen hienosteleva
kyökki olla samalla ennakkoluuloton? Eikö ranskalainen ruoka, pullamössö, ranskanpulla
jota sanotaan ranskanleiväksi tai valkea patonki ole epäterveellistä? Siis
turhaa? Toimin itse kokkina 1980-1990-luvuilla. Strömsö on mainio konseptio,
samoin myös ei mennyt niin kuin Strömsössä –konsepti, joka suo epäonnistumisen
kunhan se on hauskaa, ja saa olla hetken stand up –bloggari.
Ruotsalainen kokki naurattaa vieläkin
Muppeteissa. Anarkian takiako? KOM-teatterin version Kokki on mainio
hienosteleva ja sipsuttava klovneriaan ja moneen muuhunkin taipuva Marc Gassot.
Onko hän stereotypia? Saako stereotypioilla leikkiä? Kaunis kabareehahmo, joka
osaa pyöritellä kameran edessä silmiään ja munakoisoaan. Ja suorittaa kurkuilla
leikkauksia. Osa hevi-osastolla on huvittavan, jopa nolon eroottisia. Muistan
kuinka ennen oli hauskaa hevi-osastolla, flirttailevaa tai moloa. Noloa! Piti
kirjoittaa. Ihmetellä myskikurpitsaa tai persikan pyöreyttä. Puristella mangoa
tai avokaatoa. Nyt vain kiirettä.
Johannes Holopaisen Pup - kuten viaton,
leikkisä, luottavainen koiranpentu - ei ole albiino lapsi kuten Greenawayn
elävässä kuvassa, vaan kehitysvammainen. Yhtä lailla puhdas ja viaton - kunnes
löytää kirjat mutta ei moraalia?
Elokuvassa Greenaway antaa valmiudet
kakkusotaan (pie fight) mutta piirakka ei lennä naamalle, vaan rintaan.
Piirakka ei lennä KOMillakaan. Teatterissa piirakan sotkuja kai hankalampi
siistiä. Oikeassa elämässä kakuttaminen on mainio keino ilmaista mielipiteensä
poliittisesti. Myös kengänheitto on klassinen anarkismin muoto.
Kuolasin Tim Rothia, pahaa poikaa taas kerran
elokuvassa Rob Roy. Kuinkas hienoa oli kuinka hän äpäränä ja nilkkinä mm
vaatteista ja peruukeista päätellen kipusi vallassa ylöspäin. Ja näytteli
vaarattomampaa hipsuttelijaa ennen miekkakilpoja. Olisin todella halunnut nähdä
Rothin Jokerina. Geenawayn elokuvassa oksentaminen on vaikeaa. Oksentamisen
näytteleminen on vaikeaa. Refleksit. Hienoin oksennuskohtaus on Roy Anderssonin
elokuvassa Toisen kerroksen lauluja. Vai oliko se Du levande? Herrahan tykkää tehdä pitkiä ottoja joten näyttelijän kurinalaisuus on kunniassaan!
Saarelan öykkärissä oli samaa kuin Monty
Pythonin vitsissä että ylensyönnin päälle otetaan viälä yks minttusuklaa. Suuri
pamaus! La Grande Bouffe elokuva minulla oli DVD:nä mutten ehtinyt sitä katsoa,
kun se piti myydä, että sai ostaa ruokaa kuten sipuleita, ja porkkanoita. Naisen
eurolla.
 |
| Erämaa syö miestä, mainio ja häijy elokuva, yks suosikkejani, joka nöytettiin Orionissa sarjassa Kauhun kuningattaret... |
Aina unohdetaan, että tohtori Frank-n-Furter
on kannibaali ja viettää varsinaisia peijaisia ihan verekseltään... Kun Tim
Curry on niin viehättävä.
Ruoka ja seksi, jääkaapilla 9 ja puoli
viikkoa. Hauska sanonta True Blood sarjassa: Nainen, päähenkilö Sookie sanoo:
He's looking like he wants to eat me. But not in good way. Bowie ja livenä lavalla
Hamlet -kohtaus pääkallon kanssa Cracked actorin aikana: Suck baby suck, gimme
your head...
Walking Dead on jo 7. kaudessa. Ovatko zombiet kannibaaleja? Kun haluavat syödä vain aivot? Mä oon mikä oon oli myös hieno, häijy elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.