tiistai 2. lokakuuta 2018

House that JACK built oli viha/rakkausakselilla ping pong elävä kuva, kunnes olikin verevä tulkinta eräästä lempiteoksestani,

tai useammastakin. Mutta ilman eläinrääkkäystä. Lars von Trier: The House that Jack built ( 2018 ). Hain PETAn kantaa, ja löysinkin sen. PETA tutki asiaa, ja tuo eläinräkkäys-kohta oli tehty proteesillä, ei oikealla eläimen silpomisella - mitä teurastamoissa harjoitetaan. On huvittavaa, kun elokuvissa lopussa lukee ettei yhtään eläintä rääkätty elokuvan kuvauksissa. Paitsi cateringissa. Tätä ei koskaan lue elokuvan lopussa.

Talossa jonka rakensi Jussi.

En tiedä, mitä Lars von Trier halusi herätellä. Se, että katsoja häiriintyy, ja puuttuu eläinten huonosti kohteluun. Mutta ei välitä keksitysleirien ihmiskasa-kuvista, koska se on historiaa. Mennyttä. Paitsi, ettei ole. Mustavalkoiset kuvapätkät ihmisen pahuudesta - kun hyvät ja kiltit ihmiset ovat hiljaa, ettei heille, tai perheilleen käy yhtä pahasti. Tai joilta uupuu empatia. Suurten joukkojen hiljaisuus teoksessa Saatana saapuu Moskovaan, jossa mainitaan myös: " ihmiskunnan suurin synti on pelkuruus. "

Entä lasten ampuminen? Eniten minua satutti ja inhotti pienen ankanpoikasen silpominen, joka oli tietenkin elokuvailluusiota. Mutta että en järkyttynyt lasten ampumisesta - onhan feissarimokissa vai oliko se näissä taloyhtiöiden tiedotteissa, että uutena vuonna on kiellettyä lasten ampuminen... Tai kuten meillä: lasten grillaus kielletty...

Julkka Nordisk filmiltä


Ihminen kiinnittä katseensa Buchenwaldin keskitysleirillä olevaan puuhun, oliko se tammi, jonka alla Goethe luki ihan rauhassa kirjaa, muutama sukupolvi sitten? Veijo Mereltä löytyy kirja Goethen tammi. Miksi natsit rakensivat leirin Goethen synnyinsijoille?

Valokuvaajana Georges Angeli, June 1944
Vankien pesula ja Goethen tammi. THE HISTORICAL MARKER DATABASE sivulta

HS: Goethen tammi oli sivistyksen jäänne " TARINAN mukaan Goethe olisi vuonna 1776 kirjoittanut runonsa Vaeltajan yölaulu kyseiseen puuhun nojaten. Nimikirjoituksensa hän ainakin puuhun kaiversi.

150 vuotta myöhemmin Goethen tammi oli ainoa puu, joka säästettiin Buchenwaldin keskitysleiriä rakennettaessa. Vuonna 1944 leirin symboliksi muodostunut puu tuhoutui ilmapommituksissa.

NÄIN Goethe, "saksalaisuuden ruumiillistuma", on tammineen yksi niitä saksalaisen kulttuurisivistyksen lahjoja, joita natsit pervertoivat omiin tarkoitusperiinsä.

Oscar Rossi "

Myös tiikereistä olevat klipit oli stock fotoja, arkistokuvia, ollutta ja mennyttä kuvausta. Näitä tiikereitä ei kiusattu eikä rääkätty juuri tätä elokuvaa varten. Vaan sitä ennen. Ilmeisesti Lars-setä haluaa kertoa tosiasian, kuinka pikkulapsesta, joka rääkkää pieniä eläimiä, kasvaa isona sarjamurhaaja.

Arkkitehdin pahuudesta Albert Speeristä tähän Jackiin. Tai insinöörin pakkomielteistä. Nyt olen samaan syssyyn nähnyt American Honeyn jossa myös psykopaatti tai sosiopaatti tai hurmuri tai huijari puhui ummet ja lammet, että pääsisi sisään taloon.. Manipuloija. Kuten myös Kansallisteatterin näytelmä Gabriel.



Jackia, arkkitehtia, tai ainakin insinööriä näyttelee Matt Dillon. Kiinnostavimmin kuin koskaan. Onhan hän aiemminkin siloposkisna näytellyt sosiopaattia, mutta nyt on niin suuri ja verenkarvainen väripaletti, ilmeily, joka ulottuu Bruce Campbellistä tuonne Dennis Hopperiin. Sarjamurhaajakin hänellä on kerroksia: on Patrick Batemanin sadetakki, Ted Bundyn silmälasit ja vinkkejä jopa Dexter-sarjan kylmäautomurhaajasta. Ja jopa vistona todisteena näytetään kuvana Richard "The Iceman" Kuklinski, oikean elämän jäämiestä, sarjamurhaajaa, true crimeä. Amerikkalaisen lähihistorian sarjamurhaajat ja fiktiiviset hahmot ovat sekaisin. Jack tekee myös matkamuistoja kuten Ed Gein. Ja sitten on viitauksia Hannibal -sarjaan.

Miksi sarjamurhaajat sanovat töitään taiteeksi.

Miksi juuri arkkitehti? Lars lataa perus-hitleriä kuvastoa ja Albert Speerin mahtipontista arkkitehtuuria. Millä keinoin kantsii markkinoida elokuvia, Lars von Trier? Kännissä, läpällä ja Cannesissa...

Mutta miksi pidämme Jackia sarjamurhaajana, kun taas Mandy-elokuvan Red Miller ( Nicholas Cage ) on sankari, pelastaja, kostaja.

Useampi taiteen tekijä, ihminen, on viime vuosina löytänyt vastauksen elämän tarkoitukseen: olisi pitänyt olla kiltimpi. Joku vielä heitä vanhempi sanoi niin...

Lars-setä tykkää tehdä opetusfilmejä. Mutta samalla myös keskustella yleisön, maksavan katsojan kanssa. Tässäkin leffassa on mystinen, tai ei niin mystinen Verge, jonka kanssa Jack, joka rakensi talon, keskustelee. Rakastan teosta, joka tämän pohjana on, muttei paljastuksia uusille katsojille....

Lars ja naisviha. Minä itse en ole feministinä enkä cinefiilinä huomannut tätä misogyniaa. Riget -sarjan jälkeen Larssi teki joukon filmejä, jossa oli pääosassa nainen, joka pelastaa maailman tuhoutumalla itse. Vähän kuten Nosferatussa. Ja taas tuli symbolinen vampyyri-viittaus.

Tai onhan siinä naisvihaa. Yhdessä kohtauksessa. En tiedä, kumpi ärsytti enemmän, naisen vartalon silpominen vai se, että naiselle on sarjamurhaaja laittanut nimen Simple. Yksinkertainen.

Mutta miksi ihmiset marssivat pois Cannesissa tästä näytöksestä nuo etuoikeutetut... von Trier varmaan nauraa mennessään pankkiin, kun tuollainen kulovalkea leviää... Ks. Äärimmäiset väkivaltakohtaukset saivat gaalavieraat marssimaan ulos teatterista, kun Lars von Trierin uusi elokuva esitettiin Cannesissa HS

Kun olin katsomassa Gaspar Noén Enter the Void vai oliko se Love, niin puoli yleisöä marssi ulos.

Sitten oli #metoo -uutisia Zentropaan ( Zentropa Entertainments ) liittyen, ja Björkin fb-postaus.

Miksi Uma Thurman kiinnostui roolista? Oliko se niin poikkeva?

Muistan kerran, kun liftattiin, ja yksi katsoi aina rekkarin, tai kuinka monta autossa on, tai näkyykö takapenkillä saha, tai vastaavaa. Niin kerran istuin takapenkillä, jossa oli muovipussissa sekä saha että sukkahousut.

Eikä ihan Pirkka-niksiä varten.

House that JACK built oli viha/rakkausakselilla minulle pomppiva ping pong pallo, elävä kuva, eikä ping pongilla tarkoiteta tässä Stephan Elliotin Priscilla - aavikon kuningatar ping pong pallo-kohtausta, joka sai feministeiltä kritiikkiä, samantyyppinen kohtaus, aasialaisnainen alistettuna p/rnotaiteilijana oli myös Bondissa. Aikoinaan. Ping pong oli vain tämä tunnelmien ja suutahdusten vuoristorata. Pakkohan elokuva on kokonaan nähä.

Kunnes olikin verevä tulkinta eräästä lempiteoksestani, ah. Viha. Rakkaus. von Trierin elävien kuvien äärellä soutaa ja huopaa. Kenties tuonelaan. Kenties ei, seistään vain tuulisella laiturilla.... Katsojalle ja kokijalle elokuva oli, ainakin minulle, catch and release -rääkkäystä, vedetään lähelle, ja sitten vieraannutetaan, takuulla. Matt Dillon ei ole koskaan näyttänyt näin hyvältä suurella kankaalla. Jossain vaiheessa hän saa sympatiat - tai hormiinit -puolelleen kuten Hichcockin ikuistamassa Psykossa, jossa Antony Perkins tuona peräkammarin poikana Norman Batesina saa katsojan puolelleen - vaikkei näytä siltä miten kirjassa, alkuperäisteoksessa. Ed Geinistä nyt puhumattakaan.

Jack ostaa panoksia asekauppiaalta jota näyttelee Jeremy Davies, joka oli Charles Mansonin roolissa tv elokuvassa Helter Skelter, josta itse pidän, löytyy dvd:n muodossa. Muita leffojaan: Erämaa syö miestä, Manderlay ja Dogville.

Tässä klippi tuosta Full Metal Jacket -kohdasta. Mitä tällä alleviivataan? Että sotaelokuvissa on oikeutettua näyttää ihmisen pahuus, tyhmyys ja raakuus, ja kuka siitä joutuu kärsimään, viaton siviili?




Kenelle kellot soivat... Vapaaherra Lars von Trier kuvatti itsensä vikatteen kansa, muistuttaen Carl Th. Dreyerin elokuvasta Vampyr ( 1932 ), että jotain hämärää on tehty Tanskanmaalla aiemminkin... Lars katsoo suoraan kameraan, sokeaan pisteeseen, hämärään huoneeseen, neulasilmän, tai katsojaan.

IMBb, © 1932 - Tobis Filmkunst
kun Carl Th. Dreyerin elokuvan Vampyr kuulussa stillkuvassa katsojalle on käännetty selkä.

Porvoon puoli-ilmaisella, omatoimisella, kulttuurimatkalla mm hautausmaahan, kävimme myös sittarissa jossa halloween-skräppäyssetti oli 0,50 € ja viikatemies 0,10 € kipale.
Niität, mitä kylvät, kuten Lou Reed lauloi aikoinaan.


värikuvat: IMDb-kuvia, ja julisteita,
samoin alla mutta muokkaisn hieman mustavalkoisiksi jne




Bruno Ganz. Hän oli ihana Jonathan Harker tuossa 1979 uudellen kuvatussa Herzogin filmissä Nosferatu - yön valtias. Jossa hän esti pahuuden pääsyn maailmaan. Vai estikö.

Bruno Ganz, IMDb

Sittenhän hänelle koitti Perikato. Aiemmin oli Brasilian pojat, ja muitakin, Amerikkalainen ystävä, Berliinin taivaan alla, Baader Meinhof Komplex ja onhan hän ollut Faust... Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -romaanissa lainataan Goethen Faustia.

Laitetaanpa sitten loppuun Goethen wikisitaatti:
""Ei ole mitään hirvittävämpää kuin mielikuvitus ilman hyvää makua." "


Rigetin, ja Larsin, lopputervehdys






Ja aiheeseen liittyviä ja liittymättömiä tviittejä:





trailerit ja muut herkut juutuupista:


traileri IMDB:stä:




#housethatJACKbuilt viha/rakkausakselilla ping pong kunnes se olikin verevä tulkinta eräästä lempiteoksestani, tai useammastakin. Mutta ilman eläinrääkkäystä. @helsinkifilmfestival 28.09.2018 #rakkauttajaanarkiaa #festival #loveandanarchy #filmFestival #moviefestival #notmyphoto obviously... #LarsvonTrierMovie.ll #LarsvonTrier. #MattDillon. Hit the road, Jack....#leffasaa #leffa #leffat #elokuva #elokuvat #filmifestarit #movies #movie. Arkkitehdin pahuudesta Albert Speeristä tähän Jackiin. Tai insinöörin pakkomielteistä. Nyt olen samaan syssyyn nähnyt American Honeyn jossa myös psykopaatti tai sosiopaatti tai hurmuri tai huijari puhui ummet ja lammet että pääsisi sisään taloon.. Manipuloija. Kuten myös @kansallisteatteri näytelmä #Gabriel. Talossa jonka rakensi Jussi.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
Leffan nimi perustuu hokemaan, loruun This is the house that Jack built. Tässä Kirsi Kunnaksen suomentama versio, suomeksi Jussin talo, Hanhiemon iloinen lipas -teoksesta, ja mustavalkoisena lastenlauluna 70-luvulta: Musakasetti: Jussin talo Julkaistu: 26.1.1972 Ohjelmasta: SANTERI POSOTIN. Ohjelman tekijät: Tuottaja: MARJA-LIISA HIETA,Ohjaaja: MARJA-LIISA HIETA,Suunnittelija: MARJA-LIISA HIETA,Kuvaussihteeri: KRISTIINA KARHU Esiintyjät: Aila Airaksinen, Seppo Korjus, Juha Pentti, Jukka Siikavire, Raimo Smedberg Kuva: Aila Airaksinen ja piirros Jussin talosta (1972). / Yle kuvanauha.


Itse muistan Ploirin version.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti